Talvi on hyvää aikaa perhojen sidontaan. Perhonsidontakursseilla oppii sidonnan niksejä ja uusia perhomalleja, saa perhorasiaan täytettä tulevan kesän reissuja varten ja kuulee viimeisimmät ”kalavaleet”.
 
Lukion kurssimuotoiset opinnot voivat sisältää myös perhonsidontaa. Naiset ovat harvinaisempia sidontakursseilla, mutta heidän näppärät sormet ovat nopeita oppimaan sidonnan niksit. Tässä syntyy oransseja leechejä.

Leppoisaa talviperhostelua
Perhonsidonta on oiva talven harrastus, jossa perhon tai parin pyöräyttämiseen ei kauaa hupene. Lyhytkin joutoaika on helposti hyödynnettävissä.
Osa sitoo perhoja läpi vuoden ja myös kalastaa pahimpia paukkupakkasia lukuun ottamatta. Perhokalastuksesta sidontoineen on muodostunut elämäntapa – perhokoukussa ei ole kala vaan kalastaja.
Suuri osa perhokalastukseen hurahtaneista jättää kuitenkin vavan suosiolla talveksi nurkkaan ja keskittyy harrastuksen muihin osa-alueisiin. Pitkinä talvi-iltoina voi uhrata aikaansa vaikkapa kalareissujen muisteluihin kuvilta tai filmeiltä, kalakirjojen lukemiseen/tutkimiseen, välinehuoltoihin ja perhonsidontaan.

Talvella on aikaa
Perhokalastajan on helppo jatkaa harrastustaan läpi talven sitomalla silloin tällöin perhoja tulevaksi suveksi. Menneen kesän ottiperhot voi tarkistaa sekä sitoa kopioita sekä tehdä uusiakin kokeiltavaksi.
Tunnettu tosiasia on, että edellisvuoden ottiperhojen värit eivät välttämättä ole kalojen suosiossa seuraavana kesänä. Muoti muuttuu kaloillakin ja joka vuosi näitä uusia muotivirtauksia joutuu alkuun ”haistelemaan”- se on kalastusta ja tämä tuo myös suolan omien perhojen sidontaan. On hyvä varautua vaihtuvaan muotiväriin ja kokeilla uusia kujeita.
Toisille talviajan perhonsidonta on helppo nakki, mutta valitettavan monelle sidonnan aloittaminen on työn ja tuskan takana. Ei tule sidottua, vaikka olisi taito + välineet olemassa. Ei vaan saada mitään aikaiseksi – ainakaan yksin. Kesän ensimmäisen reissun ollessa jo ovella herätään paniikkiin ja sitten yritetään kiireellä sitoa yötä myöten silmät ristissä puuttuvia karvakääryleitä koukun ympärille. Samalla pilataan vähintään osa reissua, kun ollaan liian väsyneitä nautittavaan kalastukseen.
Jos perhonsidontataitoa ei vielä ole tai välineiden esiin kaivaminen on vaikeaa, niin sidontakurssille mukaan lähteminen takaa parhaiten uudet perhot rasiaan.

Sidontakursseja opistoilla ja kerhoilla
Perhonsidontakursseja on talvisin useilla kalakerhoilla sekä kansalais- ja työväenopistojen ohjelmissa läpi maan.
Oli sitten kokenut sitoja tai aivan ensikertalainen, niin kesään mennessä rasiassa on perho poikineen odottamassa pääsyä siimaan. Sidontakurssien vetäjinä on poikkeuksetta osaavaa väkeä opastamaan aloittavia kuin jakamaan kokemuksia kokeneiden sitojien kanssa. Kirjoista, lehdistä, filmeiltä ja netistä saa kyllä tarvittavan tiedon perhonsidonnan aloittamiseksi, mutta ohjattu kurssi on varmin tapa päästä alkuun ilman suurempia vaikeuksia ja kysymyksiä. Samalla saa hyvää perustietoa työkaluista ja materiaaleista.
Kokoontumisten lisäbonuksena on kanssakäyminen samanhenkisten kanssa. Sidonnan aikana kuulee viimeiset ”kalavaleet” ja pääsee ”parantamaan maailmaa”. Samalla voi udella porukoilta kaikkea mahdollista joenpohjan ja taivaan väliltä. Sidontaillat ovat sosiaalisia tapahtumia, joiden tunnelmaan ei nykyajan netti-istunnoilla pääse.
Perhonsidonta ei ole vaikeaa – ensimmäinen yksinkertainen perho syntyy ohjattuna noin vartissa. Harjoittelun myötä sama perho syntyy muutamassa minuutissa. Perhon monimutkaisuus ja materiaalien määrä lisää luonnollisesti työaikaa. Kun homma on hanskassa niin harvemmin yhteen perhoon aikaa kuluu puolta tuntia pidempään – vaativaankaan kalastusperhoon. Kilpailu- ja tauluperhot ovat oma lukunsa.

Koulujen kalastuskurssit
Lukioiden kurssimuotoisten opintojen osaksi on mahdollista ainakin muutamilla paikkakunnilla ottaa perhonsidontaa. Olen vetänyt useita lukion oppilaille räätälöityjä kursseja, joissa on opiskeltu niin vapakalastuksen perusteita kuin perhonsidontaa. On jopa hyväksytty kansalaisopiston sidontakurssilla olo kalastuskurssina tai sen osana, kun opiskelijalle on ensin laadittu kurssista tarkka opintosuunnitelma tuntimäärineen.
Tämä vinkiksi niin lukiolaisille kuin perho/kalastuskurssien vetäjille – jos ei tälle keväälle niin ensi syksyyn. Esimerkiksi kalastusseurat voisivat tarjota kursseja rohkeasti kouluihin ja hyvässä lykyssä saada sitä kautta uusia nuorisojäseniä riveihinsä.

Omia kursseja
Itse vedän 2010 keväällä kansalaisopiston perhonsidontapiiriä Alavuden ja Virtain kansalaisopistoissa. Kurssit ovat koko kevään (yli 40 tuntia) ja kesän kynnyksellä pidetään ”perhonkastajaiset” eli tehdään jollekin lähialueen koskelle kalareissu.
Mukaan sopii vielä niin aloittelevia kuin konkareita – miehiä ja naisia. Sopiva ikähaarukka on noin 10-vuotiaasta aina eläkeikäiseen ja ryhmäkoko on noin 15 henkeä.
Totuuden nimessä naispuoliset sitojat ovat harvinaisempia, mutta aina silloin tällöin heitäkin on kursseilla nähty ja täytyy myöntää, että naisten sorminäppäryys on poikkeuksetta ihailtavaa.

Saman tyyliset kuviot lienevät muuallakin maassa, mutta tarkemmin en muiden alueiden ja paikkakuntien kursseja osaa mainostaa. Paikallisten kansalaisopistojen ja kalakerhojen kevään ohjelmia kannattaa etsiä netistä tai kysyä alan liikkeistä/kalastusseuroista/harrastajilta sekä lähteä rohkeasti mukaan sitomaan perhoja. Rohkenen väittää, ettei sidontataidosta ainakaan haittaa ole.
Aluksi on kuitenkin hyvä tutustua kurssien aikatauluihin ja kuvioihin poikkeamalla pelipaikalla tai ottamalla yhteyttä järjestäviin henkilöihin ja selvittää mitä kaikkea tarvitaan – vai tarvitaanko juuri mitään. Samalla selviää tarvittavat työkalut, materiaalit, kustannukset ja saa tarvittaessa vinkkejä sopivien välineiden hankintaan.


Talven sidontailloissa oppii uusia tekniikoita ja syntyy tulevan kauden ottiperhoja.