Talvipäivän seisaus on kääntöpiste valoisampiin päiviin, mutta jään paksuuntuminen ja päälle satava paksu lumi voi pimentää Ahdin valtakuntaa tätäkin pidempään.

  
Päivän ollessa lyhimmillään aurinko ei pitkään viihdy horisontin yläpuolella ja paras pilkkiaika on yleensä valoisin keskipäivä.

Syksy 2009 on ollut etelässä masentavan harmaa ja tuntunut poikkeuksellisen pitkältä. Viime aikojen pakkaset ja pieni lumikerros ovat sentään hieman valaisseet maisemaa, tehneet pilkkijäitä ja nostaneet mielialaa. Päivän pidentymistä odottaa kuin kuuta nousevaksi.

Pimeydestä kesää kohti

Päivän lyhentyminen loppuu talvipäivän seisauksena 21.12. – on vuoden lyhin päivä. Helsingissä päivä on vajaat kuusi tuntia, Keski-Suomen korkeudella viitisen tuntia, mutta napapiirillä aurinko ei nouse lainkaan – on kaamos. Nuorgamissa eletään ilman aurinkoa kaamoksessa lähes kaksi kuukautta (25.11 – 17.1). Eteläisellä pallonpuoliskolla tilanne on päinvastoin, siellä eletään vuoden pisimpiä päiviä.
Talvipäivän seisaus on käännös kesää kohti ja päivä alkaa pidentymään. Vanha sanonta kertoo, että Tapaninpäivänä päivä on jo kukonaskeleen pidempi. Valaistuminen tuntuu pitkältä, mutta oikeasti päivä pitenee aluksi n. 5 minuuttia viikossa ja kevätpäivän tasauksen aikoihin päivä pitenee nopeimmin – n. 6 minuuttia päivässä.
Talvi on pilkkimisen aikaa. Ensijäiltä saaliit ovat usein hyviä, mutta jään vahventuessa ja lumikerroksen lisääntyessä vedenalainen maailma nähdäkseni hämärtyy entisestään päiväkäännöksestä huolimatta. Siis jos on pakkasia ja sataa lisää lunta. Päivän hidas piteneminen ei suuresti vaikuta paksun jään + lumen alle kuin vasta myöhemmin keväällä.

Kala näkee valkoisen

Kalan silmä ei liene parhaimmillaan näkemään jään alla. Omien kokemuksien mukaan veden alla jyrkästi erottuvat kontrastivärit ja sopiva liike toimivat parhaiten. Aikoinaan maalailin kaupan pilkkejä omiin väreihin ja sieltä on jäänyt hyvin mieleen yksi valkoiseksi viritelty puntari, joka muinoin sydäntalven aikaan petti koko joukon kaloja. Nähtävästi valkoinen väri mustaa taustaa vasten ja melko aktiivinen uittoliike sai kalat hereille. Ainakin siinä puntariyksilössä oli sitä jotain.


Kalan silmä erottaa jään alla pimeydessä ainakin liikettä, joten eri uittotyylejä kannattaa kokeilla näkyvillä pilkeillä.   

Kesään on vain puoli vuotta, mutta sitä ennen ehtii käymään monet kerrat pilkillä. Pakkaset ovat vahventaneet hyvin jäitä ja kireimpien pakkasten hellittäessä pitänee lähtee ”poraamaan tähtiä” jäähän kalojen iloksi. Täytynee sitä ennen kaivella pilkkirasioita ja etsiä tuo vanha valkoinen ottipuntari esiin. En muista, että olisin menettänyt sitä. Tiedä vaikka se herättelisi 2000-luvun ahvenet viime vuosituhannen retrohenkiseen huippusyöntiin.