Liiketunnistimella varustettu kamera, joka on asetettu sopivaan paikkaan, jossa eläimet tai linnut vierailevat usein, voi tuottaa upeita katseluelämyksiä hyvin vähällä vaivalla.

Nykyisillä kameroilla kuvan voi saada suoraan matkapuhelimeen tai langattomasti tietokoneelle jopa toiselta puolelta maapalloa. Uutta tekniikkaa hyödyntävistä riistakameroista on tullut myös valvontakameroita mökeille, työmaille, teollisuusalueille tai kohteisiin, joissa tarvitaan reaaliaikaista valvontaa.

Valvontakameroiden käytöstä on säädetty lakeja, joissa kerrotaan tarkasti mitä ja missä saa kuvata.

Riistakameroille rajoituksia on oikeastaan vain kameran asentamisessa maastoon. Käytännössä riistakameran saa asettaa kuvaamaan maastoon sellaiseen paikkaan, johon on maanomistajan lupa. Muuta lupaa ei kuvaamiseen tarvita. Valvontakameroille pykäliä on paljon enemmän, mutta niihin emme tässä puutu.

Riistan tarkkailua

Metsästäjät käyttävät riistakameroita muun muassa selvittäessään, millaista riistaa omalla alueella mahdollisesti liikkuu. Näin voidaan harrastaa jopa valikoivaa metsästystä.

Esimerkistä käy hirvijahti. Kamera todistaa, että nuolukivillä on vieraillut koko kesän vasa emän kanssa sekä nelipiikkinen uros. Jahtiporukka voi nyt laatia taktiikan omien kaatomääräystensä mukaan.

Jos tarkoituksena on ampua yksi vasa ja yksi uros, porukka tietää, että raameihin soveltuvat eläimet ovat oleskelleet koko kesän alueella X. Niinpä koira voidaan löysätä hakemaan riistakameran läheisyydestä.

Riistakamerat laitetaan hyvin usein metsästystarkoituksessa haaskojen tai esimerkiksi nuolukivien liepeille. Karhujahdissa on kuitenkin muistettava, että ruokaa ei saa käyttää houkuttimena. Jos haaskaa kuvaavan riistakameran avulla käynnistetään karhujahti, ollaan metsästysasetuksen suhteen tummanharmaalla alueella.

Matkapuhelimeen kuvia lähettävän riistakameran avulla on mahdollisuus saada jahti nopeasti käyntiin, kun sopiva riistaeläin tulee kuvattavaksi.

Parempia kuvia

Riistakameroiden kuvien laatu on parantunut sitä mukaa, kun uusia malleja on ilmestynyt markkinoille. Alkuaikoina kameroissa oli parhaimmillaan mahdollisuus saada kolmen megapikselin kuvia, mutta nyt kamerat tykittävät helposti jo 12 megan kuvia.

Kasvaneen pikselimäärän huomaa selkeästi, kun kuvia katsoo suurennettuna isolta tietokoneen näytöltä. Kuvat ovat kuin keskihintaisesta järjestelmäkamerasta tai ainakin hyvää digipokkaritasoa.

Lisää tehoa on tullut myös yökuvaukseen muun muassa tehokkaiden infrapunasalamoiden myötä. Uusimmissa kameroissa on tarjolla inframustasalama, jota nisäkkäät eivät näe lainkaan. Se on nimittäin jo huomattu, että ainakin hirvi- ja peuraeläimet näkevät infrapunasalaman. Monet usean kuvan sarjat ovat olleet sellaisia, että viimeistään kolmannessa yökuvassa eläin katsoo suoraan kameraan.

Välähtäviä salamoita ei testilaitteissa ollut, eikä sellaista suositella jatkuvampaan kuvaukseen, sillä kohteet karkkoavat nopeasti muualle.

Erän riistakameratestiin saatiin kymmenen erilaista riistakameraa, lisäksi käytössä oli kaksi vanhempaa verrokkikameraa. Vaikka kameroiden ulkoasut poikkeavat jonkin verran toisistaan, useimpien kameroiden valmistusmaatarrassa lukee komeasti ”Made in China”.

Tässä jutussa pitäydymme vuoden 2012 aikana tehdyissä kenttätesteissä. Yhteenveto kenttäkokeista ja mittauksista, siis lopputulokset, löydät jutustamme Riistakamerat ja niiden erot.

Kameroita kokeiltiin eri puolilla Suomea kovissa pakkasissa ja lumisateissa sekä sulan maan ja vesisateiden aikana. Utsjoella käytössä oli teline, jossa kaikki kamerat räpsivät kuvia yhdestä ja samasta paikasta. Näin pystyimme selvittämään kameroiden kuvanlaadun päivällä ja yöllä. Lisäksi tutkailimme kameroiden kenttäkelpoisuutta käytettävyyden suhteen sekä paristojen kestoa ja yleistä toimivuutta.

Riistakameralta vaaditaan ensisijaisesti nopeaa reagointia, kun kohde ilmestyy kuvaussektorille.

Onnistuneen kuvauksen kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat kuvanlaatu, paristojen kesto, käytettävyys, kiinnitys sekä yökuvaus. Hyviä ominaisuuksia ovat myös kuvien lähetys matkapuhelimeen ja sähköpostiin, ulkoisen virtalähteen käyttö, pieni koko ja säänkesto yleensä.

Virityksen vaikeudet

Kaikkein hankalimpaan vaiheeseen riistakameroiden kanssa törmää yleensä jo alussa, kun kameroita viritetään käyttöön. Kuinka saan kameran käyttökuntoon ja miten se suunnataan kohteeseen?

Suurin osa kameroista on niin sanottua luukkumallia eli käyttökytkimet ovat linssikannen takapuolella. Siellä sijaitsee myös muutamien kameroiden kuvaruutu. Siis ruutu, josta näkee otetut kuvat sekä käynnistysvalikon tekstit.

Kamera on järkevintä säätää käyttövalmiiksi jo kotona, jolloin metsässä tarvitsee asentaa laite vain kuvaamaan kohdetta.

Virtakytkimissä on yleensä kolme asentoa, on/off/test. Kaikissa malleissa virtakytkimien teksti oli niin pientä ja näkymätöntä kirjasintyyppiä, että sitä ei yleensä erottanut maasto-olosuhteissa mitenkään.

Kameran alapuolella olevaa käyttökytkintä pakkasessa ja lumisateessa räplätessä kävi monta kertaa niin, että oikea asento jäi laittamatta päälle ja kamera ”kuvasi” mykkänä ei–mitään.

Virtakytkimen testiasento näyttää, mitkä säädöt kameraan on tehty ja samalla kone kertoo, että kamerassa on kaikki kunnossa. Asennolla voi katsella myös muistikortille tallentuneita kuvia. Teoriassa testiasennossa voi nähdä myös kameran suuntauksen. Mutta kun kansi on auki, suunta viittaa jonnekin sivulle. Kun kansi painetaan kiinni, suunta on taas hukassa.

Vain yhdessä testikameroista oli toiminto, jolla näki mitä kohtaa kamera kuvaa. Lisäksi kamerassa oli vielä erillinen säätöruuvi kallistukselle.

Surkeita kiinnityksiä

Kaikkien riistakameroiden kiinnitysmekanismit olisi syytä uusia kerralla. Nyt suurimmassa osassa kameroista on vain muovisella soljella varustettu nailonhihna. Positiivista hihnoissa on, että ne ovat yleensä erittäin pitkiä ja yltävät paksunkin puun ympärille. Mutta entä, jos hihna kostuu, tulee pakkasia ja kamera pitäisi siirtää toiseen paikkaan? Harvalla on metsässä mukana hiustenkuivaajaa, jolla muovisoljen ja jäisen hihnan voi sulattaa.

Vain yhdessä kamerassa oli koukuilla varustetut joustavat lenkit, jotka toimivat hyvin, mutta vain määrättyihin puiden paksuuksiin saakka.

Kameroiden kiinnityssysteemit ovat muutenkin alkeellisia. Kansissa on usein kyllä lukitusmahdollisuus, mutta se ei paljon auta, jos varas vetäisee puukolla nailonhihnan poikki ja vie mukanaan koko laitteen.

Sää kolhii

Pakkaset, sateet ja helteet ovat riistakameroiden riesana ja vaihtelevat säät ovat niille kovaa koulua. Muutaman kerran reippaan tuulen ja lumisateen jälkeen kameroiden linssit olivat aivan ummessa.

Kaukana erämaassa olevasta kamerasta ei ole tuiskun jälkeen mitään iloa, vaikka liiketunnistin herättääkin kameran horroksesta. Kuvista tulee sumuisia, mitään kertomat
tomia.
Kameroille voi tietysti rakennella suojia ja katoksia, jos se vain on mahdollista ja kekseliäisyyttä riittää. Joillakin riittää, mutta loput joutuvat puhdistamaan linssit kuvauskuntoon myräköiden jälkeen.

Kestävimmät kamerat kuvasivat yllättäen kylmemmässä kuin 30 asteen pakkasessa ja kuvatkin tulivat lähettävistä kameroista sähköpostiin.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös kameroiden paristojen kesto hämmästytti. Kiivaimpaan nuolukiviaikaan saattoi yhteen kameraan kertyä vajaan kuukauden aikana yli tuhat kuvaa hirvistä edestä ja takaa. Ja paristot olivat edelleen voimissaan.

Yhdellä 12 voltin paristosarjalla kamerat saattavatkin toimia useita kuukausia. Meidän pisin testijaksomme kesti tammikuun alusta huhtikuun puoliväliin, eikä sinä aikana kameroihin koskettu mitenkään.

Kaikki kamerat kestivät vesisateet kunnialla. Kameroiden rakenne onkin yleensä varsin tiivis ja kansiin viritetyt kumitiivisteet takaavat, että roiskevesi ei pääse sisälle.

Oikeaan paikkaan

Auringonvalo on kameran asettelussa tärkeässä asemassa. Kamera on syytä asentaa niin, että vilkkaimpaan vierailuaikaan aurinko paistaa kameran suunnasta, eikä suinkaan tykitä suoraan linssiin.

Asennuksessa kannattaa kiinnittää huomiota myös ympäristöön. Koska kamera kuvaa kohdetta liiketunnistimen mukaan, viikon aikana tulee minuutin välein ajastettuun kameraan melkoisen paljon puukuvia, mikä lähistöllä on tuulessa heiluvia puita. Kamera on siis syytä sijoittaa paikkaan, jossa ei ole tarjolla ylimääräistä liikkuvaa. Parasta olisi, jos kameran saisi johonkin telineeseen kiinni.

Kamerajalusta ja puusta tehty kahdentoista kameran teline osoittautuivat molemmat hyviksi ratkaisuiksi. Kameran voi myös kiinnittää valmiiksi teroitettuun kakkosneloseen, jonka voi juntata helposti kiinni maahan tai hankeen. ”Kameralankku” on nopea ottaa mukaan ja sen paikkaa on helppo vaihtaa.

Kameran kiinnityksen voi tehdä hyvinkin kiinteäksi, ja verraton kiinnityslaite on esimerkiksi nippuside. Mutta keksisiköhän jokin kameravalmistaja esimerkiksi teleskooppisen tangon, jonka voi painaa jämäkästi maahan ja jonka korkeutta voi säätää portaattomasti?

Huteja ja hyviä kuvia

Kenttäkokeiden aikana kameroiden korteilta luettiin tuhansia kuvia. Kamerasta riippuen oli ohilaukauksia muun muassa nopeasti linssin ohi juoksevista jäniksistä tai puolikkaista hirvistä.

Joukossa oli myös tuulen aiheuttamia harhakuvia ja muita vähemmän kiinnostavia sutaisuja. Mutta kameroilla tuli lisäksi todella paljon erittäin hyvää kuvamateriaalia monenlaisista riistaeläimistä ja ennen kaikkea tietoa niiden käyttäytymisestä.

Jo pelkästään luonnon seuraaminen riistakameran välityksellä tarjoilee todella mielenkiintoisia kokemuksia. Kameran avulla oppii muun muassa tuntemaan alueen eläimistön ja niiden vuorokausirytmin.

Esimerkiksi eräs uroshirvi kiersi parhaimpaan kiima-aikaan kolmen eri riistakameran vaikutuspiirissä. Yksilön tunnisti helposti sarvista. Riistan aktiivisuuspiikit näkyivät lisääntyneinä kuvina ja samalla selvisi myös milloin eläimet aktivoituivat.

Parhaat kamerat

Vaikka mahdollisesti useampi kamera on tullut samasta tehtaasta ja on myynnissä vain eri merkillä, kamerat saatiin paremmuusjärjestykseen.

Pisteitä annettiin muun muassa käytettävyydestä, kuvanlaadusta, paristojen kestosta ja toimivuudesta, mutta niitäkin tärkeämpi oli kokonaisuus.

Kenttäkokeissa parhaaksi arvioitiin Pointer Control 12 GSM ja yhtä selkeäksi kakkoseksi Uovision UM652 GSM. Pointer Control on 12 megapikselin ja Uovision on 8 megapikselin kamera.

Molemmat kärkikamerat lähettävät kuvat langattomasti ja niiden käyttöaika maastossa on erittäin pitkä. Kameroiden kuvanlaatu on erinomainen ja käytettävyys, vaikkakin varauksin, hyvä.

Pointer Control PC5204 yllätti erittäin positiivisesti ja se oli kenttätesteissä oli selkeä kolmonen. Pitkän kokeen jälkeen pattereissa oli vielä 80 prosenttia virtaa ja kuvanlaatu viiden megan kamerassa on erittäin hyvä.

Lopuista sijoista taistelivat muut varsin tasaväkisesti tasalaatuisuudellaan tai epätasaisuudellaan. ✕