Revontulia Kilpisjärvellä tammikuun alussa 2020.

Elämme tänä vuonna auringonpilkkuminimin jälkeistä aikaa, jonka vaikutus näkyy Suomessa parhaillaankin: revontulet ovat olleet vähissä. Todistin tämän itsekin tammikuun alun Lapin-reissun yhteydessä, jonka aikana revontulet olivat näkyvillä Kilpisjärvellä vain yhtenä yönä neljästä, vaikka keskimäärin niitä voi siellä nähdä jopa kolmena yönä neljästä.

Auringon aktiivisuus on keskimäärin huipussaan joka 11. vuosi. Tämä aktiivisuushuippu voi kuitenkin vaihdella 9 ja 14 vuoden välillä. Edellinen maksimi koettiin vuonna 2013, joten seuraavaa odotellaan kaiketi vuoteen 2023-2025 saakka. Voimakkaimmat revontulet seuraavat aurinkohuippua muutaman vuoden viiveellä, joten näillä näkymin vuoden 2025 jälkeen meillä on tiedossa useampikin hieno revontulivuosi.

Revontulien havaitseminen on kytköksissä leveysasteisiin: mitä lähemmäs pohjoista napa-aluetta mennään, sitä todennäköisemmin revontulia voi taivaalla nähdä, kun on pimeää. Kilpisjärvellä niitä näkyy normaalivuotena kolmena yönä neljästä, Sodankylässä joka toinen yö ja Helsingissä kerran kuukaudessa. Auringonpilkkuminimin jälkeisenä aikana revontulien todennäköisyys on Kilpisjärvellä yksittäisenä yönä 50 %, Sodankylässä enää 20 %.

Revontulien havaitseminen vaatii selkeän taivaan ja ympäristön valosaasteen välttämisen. Olenkin todennut, että paras vuodenaika niiden metsästämiseen Lapissa on vasta sydäntalven jälkeinen aika, koska keskimääräinen pilvipeite vähenee maaliskuuta kohden mentäessä ja selkeiden öiden todennäköisyys kasvaa. Toisaalta myös valoisa aika lisääntyy nopeasti, joten jo huhtikuun loppupuolella revontulien metsästäminen voi käydä haastavaksi Pohjois-Lapin alueella.