Talvimyrskyn nostattamaa aallokkoa Eiranrannassa Helsingissä.

Keskiviikkona Etelä-Suomeen on rantautumassa kenties loppuvuoden rajuin myrsky, joka voi illalla tuoda mukanaan merialueille ja saaristoon lähes hirmumyrskyn (yli 33 m/s) voimalla puhaltavia puuskatuulia. Joulukuu on myrskyille otollista aikaa, koska eri leveyspiirien väliset lämpötilaerot ovat nyt hurjan suuria: pohjoinen napa-alue on jo hyytävän kylmä, mutta etelämpänä Euroopassa liikkuu vielä kesäisiä ilmamassoja. Myrskymatalapaineet syntyvät tähän ilmamassojen välimaastoon ja pyrkivät tasoittamaan lämpötilaeroja siirtämällä lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja kylmää kohti etelää.

Suomessa on keskimäärin 19 myrskypäivää vuodessa. Myrskyksi lasketaan tilanne, kun tuulen 10 minuutin keskinopeus on yli 21 m/s, kovassa myrskyssä se ylittää 25 m/s ja ankarassa 29 m/s. Suomessa myrskyt nimetään siinä tapauksessa, mikäli ne ovat aiheuttaneet laaja-alaista vahinkoa, kuten esimerkiksi puiden katkeamista, sähkökatkoja tai muuta merkittävää aineellista vahinkoa. Myrskyt nimetään nimipäiväkalenterin mukaan, josta valitaan ensimmäinen käyttämätön nimi. Huomisen myrskyn vaihtoehtoja olisivat tässä tapauksessa esimerkiksi Aapo, Rami ja Aappo.

Ikimuistoisia myrskyjä tai rajuilmoja, jotka ovat saaneet oman nimensä, ovat Suomessa ovat olleet mm. seuraavat: Aapeli (2019), Kiira (2017), Eino (2013), Antti (2012), Tapani (2011), Asta (2010), Virve (2004), Mauri (1982) ja Maire (1981). Osa näistä on siis koettu kesäaikana, kuten Kiira ja Asta, jolloin käytetään nimitystä rajuilma. Myrsky-termiä käytetään Suomessa vain silloin, kun tuulen 10 minuutin keskinopeus on yli 21 m/s, mutta kesäisissä ukkosmyräköissä näin ei yleensä tapahdu: tällöin tuulen nopeus yltää lähinnä puuskissa myrskylukemiin.