Tältä näyttää keskipäivä Norjan Lofooteilla tammikuun alussa.

Näin kaamosajan kynnyksellä alan muistella pari talvea sitten Pohjois-Lappiin ja -Norjaan tekemääni revontulireissua.

Tähän aikaan vuodesta yön kesto on pohjoisessa yli 15 tuntia, ja ensi maanantaina kaamos alkaa pohjoisimassa Suomessa Nuorgamissa. Kaamos kestää Utsjoella 52 päivää, Sodankylässä vain neljä vuorokautta.

Kun pääsin kaamoksen keskelle ensi kertaa kolme vuotta sitten, minulle tuli hieman yllärinä, kuinka valoisalta se itse asiassa näyttikään.

Junamatka Helsingistä Kolariin ja siitä autolla Kilpisjärvelle: lopputulos paljon valoisampi kuin loskainen lähtöpaikka Helsingin Rautatieasemalla.

Vaikka kaamoksen aikana aurinko ei nousekaan horisontin yläpuolelle, oli valoisan ajan kesto yllättävän pitkä. Aamu ikään kuin sarasti hyvin pitkään, puolenpäivän maissa koitti kirkkain aikaikkuna, jonka jälkeen tuli se kuuluisa sininen hetki ja pimeys laskeutui, mutta sekin tapahtui hyvin hitaasti.

Kaikki etelässä käyneet tietävät, kuinka nopeasti pimeä laskeutuu auringonlaskun jälkeen, mutta Pohjois-Lapissa tämä kaikki tapahtui kuin hidastetussa elokuvassa.

Lumi heijastaa merkittävän osan valosta, ja niinpä kaamosajan maisema usein näyttääkin paljon kirkkaammalta ja pirteämmältä kuin lumeton Helsinki.

Mennäänpä vielä vähän pohjoisemmas ja hypätään Norjan Huippuvuorille, missä kaamos on jo astetta ankarampi: siellä jäädään kirkkaimmillaankin Lapin sinistä hetkeä pimeämpään maisemaan.

Ikuinen yö ja pimeys kestävät jopa muutaman kuukauden hellittämättä keskipäivälläkään. Vilkaiskaapa joskus huviksenne Longyearbyenissä livenä pyörivää nettikameraa keskipäivällä.

Talven etenemistä ja päivien lyhenemistä tai pitenemistä voi seurata myös Enontekiön kunnan sivuilla olevasta Kaamoskamerasta.

Enontekiön kunnan sivuilla olevasta Kaamoskamerasta näkyy, miten talvipäivä lyhenee ja miltä kaamos oikeasti näyttää. Enontekiöllä varsinainen kaamos eli kausi, jolloin aurinko ei nouse, kestää itsenäisyyspäivästä 6. tammikuuta asti.