Pohjois-Lapissa pakkanen on paukkunut 30 asteessa. Kuva: Traffic Management Finland, kelikamerat

Onpahan leudosta viikonlopusta nauttineen sadetakkiin pukeutuneen pääkaupunkiseutulaisen vaikea kuvitella, että maamme pohjoislaidalla pakkanen on viime yön aikana paukkunut ensimmäistä kertaa yli 30 asteessa. Utsjoki-Kevolla lämpötila laski -30,9 asteeseen yön pimeinä tunteina, eikä matalasta kulmasta paistava aurinko kovin paljoa lämpötiloja enää päiväsaikana nosta. Utsjoella alkaakin lähes tasan kahden viikon päästä kaamos.

Nämä siirtymät eri vuodenaikojen välillä ovat aina niitä hetkiä, kun Suomen pituus konkretisoituu: kun Lapissa on jo täysi talvi päällä ja jopa ennätyksellisen paljon lunta, etelässä leudot syystuulet hivelevät vielä ja pitävät lumipeitteen loitolla. Jatkokin näyttää kovin kahtiajakoiselta eli etelässä reilusti plussaa ja vettä, mutta Lappi saa roimasti lisää lunta.

Olenkin arvellut, että ilmastonmuutoksen myötä jo tulevina vuosikymmeninä ero pohjoisen ja etelän talvissa tulee näkymään entistä selvemmin. Lapissa talvisadanta kasvaa eniten, mutta valtaosa sydäntalven sateista pysyy siellä lumena. Tämä tarkoittaa paksumpia hankia pohjoiseen. Vastaavasti etelässä yhä suurempi osa sateista putoaa alas vetenä, ja näin ollen sekä lumipeitekauden kesto että talven keskimääräinen lumensyvyys pienenevät. Yhä useammin voikin käydä niin, että etelä- ja lounaisrannikko saavat lumipeitteen vain tilapäisesti, mutta samaan aikaan Lapissa rikotaan lumensyvyysennätyksiä. Pysyvä lumipeite ja terminen talvi saattavat hävitä vuosisadan loppuun mennessä etelä- ja lounaisrannikolta tyystin.