Helsingissä kirsikkapuut kukkivat jo useita viikkoja normaalia aikaisemmin.

Elämme nyt mielestäni vuoden hienointa aikaa ruskan ohella. Luonto on tänä vuonna puhjennut vehreyteen useita viikkoja tavanomaista aikaisemmin: kasvukausi alkoi maan etelä- ja keskiosassa 16.-20. huhtikuuta. On ollut upeaa seurata, kuinka eri kasvuvaiheet seuraavat toinen toisiaan: ruohon ensiviherrys, koivun hiirenkorvat, kirsikkapuun nuput ja lopulta kaikki tämä puhkesi lehtiin vain muutaman päivän aikana.

Huhtikuun lämmin jakso olisi jo periaatteessa täyttänyt meteorologisen kesän määritelmän osassa maata, mutta vappua seuraava kylmä jakso (paikoin näyttää jopa takatalvelta) pistää kapuloita rattaisiin. Perjantain aikana esimerkiksi Kainuun ja Oulun suunnalla lunta voi pyryttää 20 senttiä. Koskaan ei pitäisi liikaa innostua huhtikuun lämpimistä jaksoista, sillä lähes aina tulee perästä vielä lunta ja yöpakkasia.

Kesää kohden tässä kovasti kuitenkin ollaan menossa – siitä kertovat jo korkealla paistava aurinko ja pitkät päivät. Toukokuu onkin Suomessa yhtä väriloistoa, ensin etelässä ja kuun loppupuolella myös pohjoisessa. Ehkä pidän tästä vuodenajasta kovasti myös sen takia, että syntymäpäiväni osuvat toukokuun alkuun. Lapsena luonnon ensivihreä oli merkki lähestyvästä syntymäpäivästä ja tulevista lahjapaketeista. Nykyään syntymäpäiväinnostus on karissut pois ja varmaan muuttuu vähitellen syntymäpäiväahdistukseksi, mutta toukokuun värit jaksavat yhä sytyttää vuodesta toiseen.

Värikästä vappua ja kuunvaihdetta!