Metsästyskoira voi joutua jahtikauden aikana erittäin kovaan fyysiseen rasitukseen. Keho tarvitsee polttoainetta ja pelkillä perunankuorilla eläimestä loppuu veto hyvin nopeasti.

Vanhan kansan koiraihmisillä on ollut periaatteena syöttää koirille omasta ruokapöydästä tähteeksi jääneet sapuskat, mutta tässä piilee monesti riskitekijöitä. Perinteinen läskisoosi antaa varmasti energiaa rutosti, mutta miten on vehnäjauhoon tehty kastike sekä ravakka suola.

Toki koiralle voi antaa tavallisen ihmisruoan tähteitä valikoidusti ikään kuin herkkupaloina valmisruoan yhteydessä. Kuitenkin ihmisten ruokavalio poikkeaa koirien vaatimasta jonkin verran, joten selkeintä olisi käyttää juuri määrättyyn toimintaan tähtääviä valmisruoka-aineita, joita markkinoilla on hyvinkin runsaasti.

Koiran elimistö toimii ruoansulatuksen ja energian keräämisen suhteen hieman eri tavalla kuin vaikkapa ihmisurheilijan. Näin ei välttämättä kannata käyttää samanlaista ruokavaliota näiden kahden nisäkäsrodun kesken, vaan haettava kumpaankin omat soveltuvuudet.

MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija ja valjakkoajaja Riitta Kempe on perehtynyt urheilu- ja metsästyskoirien ruokintaan sekä ruokavalioon seikkaperäisesti ja hänen tietojen pohjalta lähdemme paneutumaan jahtiystävämme parempaa elämään. Lisäksi selvitämme Jahti & Vahti valmiskoiranruokien soveltuvuutta metsästyskoirille.

Ruokinta vaihtelee harjoituskauden mukaan

Liikunnan laatu ja laji sekä harjoituskausi vaikuttavat koiran ruokintaan.

Olipa koira sitten sprintteri tai pitkän matkan juoksija, sen valmennusohjelmaan tulisi kuulua riittävästi säännöllistä peruskuntoharjoittelua 4-5 kertaa viikossa vähintään &12; h kerralla niin, että koira ”hengästyy”.

Peruskuntokauden jälkeen seuraa metsästyskauteen valmistava kausi, jossa kehitetään nopeus-, voima- ja vauhtikestävyysominaisuuksia. Metsästyskauteen osuvan huippukunnon jälkeen valmennusta asteittain kevennetään.

Ennen uutta peruskuntokautta on suositeltavaa pitää lyhyt lepokausi. Ruokinnan tulee seurata valmennuskausien muutoksia.

Esimerkkinä pidämme tässä Jämtlanninpystykorvauros Reettalan Tikiä, jonka kanssa toinen kirjoittajista, Harri Matikainen on harrastanut aktiivista hirvenmetsästystä.

Tiki on peruskuntokaudella saanut vähintään kolme kertaa viikossa runsasta pyörälenkkeilyä ja sitten päälle normaalit kävelylenkit. Elokuun lopulla, kun metsästyskoiran saa laskea irti, on Tiki päässyt harjoittelemaan hirvijahtia eli koiraa on käytetty metsässä vähintään kerta viikossa. Tuolloin työskentelyaika on vastannut hyvinkin viikon peruskuntolenkkeilyä, joskus jopa enemmän.

Metsästyskaudella koira on ollut metsässä lähes joka toinen päivä.

Ruokavalio on elänyt peruskuntokauden kevyemmästä jahtikauden hieman ravitsevampaan suuntaan. Mukana on ollut heti jahtikauden alussa myös palautusjuomat sekä koiran kunnon etenemisen mukaan luodut lepopäivät.

Lepokaudella metsästyskoiran ruuan valkuaispitoisuus saa olla hieman ylläpitotasoa korkeampi (23-25%), jolloin koiran lihasmassa on helpompi ylläpitää.

Peruskuntokauden alussa siirrytään asteittain aerobista peruskuntoharjoittelua tukevaan rasvaisempaan 30/20-tyyppiseen ruokintaan (30% valkuaista ja 20-25% rasvaa). Mikäli harjoittelu on voimakkaasti kestävyyspainotteista, rasvan osuus saa olla 25-30% ja valkuaisen osuus n. 35%.

Metsästyskaudella ruokinta pysyy pääpiirteiltään hyvin samanlaisena kuin peruskuntokaudella. Kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien, erityisesti antioksidanttien, riittävään saantiin tulee kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota.

Poikkeuksen muodostavat kaikkein rankimmat, useiden päivien ja satoja kilometrejä pitkät metsästysreissut, joissa voidaan käyttää erittäin rasvaista ja valkuaispitoista 36/36-semimoistyhdistelmäruokintaa (kuivaruoka+liha). Tässä vaiheessa kivennäis- ja hivenaineiden sekä erityisesti antioksidanttien riittävä määrä vaatii aivan erityistä huomiota.

Rasvojen ja valkuaisen määrä metsästyskoiran ruuassa:

1. lepokausi (lenkit 5-8 km): rasva 15-20 % ka ja valkuaista 25-30%
2. peruskuntokausi (lenkit 10-20 km): rasva 20-30 % ka ja valkuaista 30-35%
3. metsästyskausi (matkat 40-60 km): rasva 25-30 % ka ja valkuaista 35-40%
4. metsästyskausi, kovat jaksot (matkat yli 80 km): rasvat 35-40 % ka, valkuainen 35-40%

Liikunnan vaikutus ruuansulatuskanavan toimintaan

Säännöllinen liikunta lisää ruuan kulkunopeutta ruuansulatuskanavan läpi, mikä edellyttää ruualta normaalia korkeampaa sulavuutta ja energiapitoisuutta, jotta ruuansulatusentsyymit ehtivät hoitaa hommansa.

Varsinainen liikuntasuoritus ja siihen liittyvät psyykkinen ja fyysinen stressi joko nopeuttaa tai hidastaa, yksilöstä riippuen, mahalaukun tyhjentymistä. Useimmiten käy kuitenkin niin, että mahan tyhjentymiseen kuluva aikaa lisääntyy.

Rasituksesta johtuva lämpeneminen ja kuivuminen hidastavat osaltaan mahalaukun tyhjentymistä, mikä kannattaa huomioida nesteytyksessä ja ruokintatekniikassa.


Tiukassa koiraurheilussa kesällä ja talvelle koiran palautusjuoma sekä oikea ravinto on ensiarvoisen tärkeää.

Metsästyskoiran ruokintatekniikka ennen suoritusta

Koiran ruokinnan ja kevyen liikuntasuorituksen välisen ajan on oltava vähintään 12-14 tuntia ennen suoritusta, jotta mahalaukku ehtisi tyhjentyä. Erittäin kovaan metsästyssuoritukseen valmistauduttaessa tavoitellaan kuitenkin jopa 18-22 tunnin taukoa ruokinnan ja suorituksen väliin.

Koiran suorituskyky ei heikkene kestävyyttä vaativissa lajeissa, jos se ruokitaan kerran päivässä ja edellisestä ruokinnasta on kulunut jo lähes vuorokausi. Päinvastoin, koiran suorituskyvyn on todettu olevan jopa kaksinkertainen verrattuna tilanteeseen, jossa koira ruokitaan 3, 6 tai 9 ennen suoritusta.

Pieni osa päivän ruoka-annoksesta voidaan tarvittaessa käyttää ennen suoritusta (3-8 h) tehtävän nesteytyksen yhteydessä juottoveden maustamiseen. Pieni vesimäärä juuri ennen rasitusta vähentää janontunnetta lisäämättä kuitenkaan virtsaneritystä tai virtsaamistarvetta.

Koirat, jotka juovat myös rasituksen aikana (~1-2 dl/krt), ylläpitävät paremmin nestetasapainon. Jo 1 %:n lievä nestehukka (200 g/20 kg koira) ja varsinkin yli 2 %:n nestehukka heikentävät koiran suorituskykyä.

Tikin kanssa olemme viikoittain useita päiviä jahdissa. Mutta pääsääntöisesti ruokintakaaviomme menee seuraavasti.

Pääruoka: iltapäivällä klo 14.00 Extra Energia kuivamuonaa, piimää, nokare hirvenlihaa ja välillä juureksia, annoksen koko on n. 350 g.
Iltapala: klo 20.00 (pala ruisleipää voideltuna, vettä on saatavilla tietenkin koko ajan)
Jahtiaamu: herätys klo 6.00 (leipäpala voideltuna ja puoli desiä kuivamuonaa piimään sekoitettuna)
Jahtisuoritus: alkaa n. 9.00

Kun jahtipäivä päättyy, koiralle palautusjuomana 40 g Carbo Flex maltodekstriinijuomaa n. puolessa litrassa vettä/piimää. Päivän pääruoka 2 tuntia palautusjuoman jälkeen. Jos päivä on mennyt pitkälle iltaan, seuraava päivä pyhitetään levolle.

Jahdin aikana, mikäli koira käy pitemmällä tauolla isännän luona, repusta löytyy mm. maissikakkuja, ruisleipää tai nokare makkaraa välipalaksi.

Suoritukseen tyhjällä vatsalla, mutta täysillä energiavarastoilla

Ruokinta juuri ennen rasitusta lisää koiran elopainoa, koska mahalaukun ja suoliston sisältö lisääntyvät. Lisäksi ruokinta nostaa veren insuliinipitoisuutta, mikä estää koiraa käyttämästä tehokkaasti rasvoja energian lähteenä, jolloin koira väsyy nopeammin metsäreissulla. Rasvathan ovat metsästyskoiran tärkein energianlähde.

Riittävän pitkä ruokintaväli varmistaa sen, että ruuansulatuskana on tyhjä ennen suoritusta, jolloin vellova ruoka ei ärsytä suolistoa ja koiran on helpompi juosta.

Jos metsästysreissulla huomaat koiran ulosteen olevan löysää, sillä on ripulia tai ulosteessa on verta, olet ehkä ruokkinut koiran liian lähellä suoritusta. Suuri ruokamäärä mahalaukussa saattaa rajoittaa myös hengitystilavuutta ja nostaa veren laktaattipitoisuutta.

Ruuansulatus lisää aina myös elimistön lämmön muodostusta ja veden tarvetta, mikä kuormittaa työskentelevää koiraa entisestään. Tavoitteena onkin lähteä mahdollisimman kevyellä koiralla suoritukseen, jotta suorituskyky ja -nopeus eivät kärsi.

Jos koiran on työskenneltävä koko päivän ajan, ”snaksitus” on oikein toteutettuna hyvä konsti tukea koiran suorituskykyä. Koiralle annetaan snaksina pieni annos makkaraa tai kuivamuonaa (50 g) noin tunnin välein, mikä ylläpitää koiran veren sokeripitoisuuden ylhäällä ilman insuliinipiikkiä.

Pointti on antaa ruokaa pieni annos tunnin välein sen sijaan että annettaisiin vähän isompi annos kolmen tunnin välein.

Ruokintatekniikka suorituksen jälkeen

Raskaasta harjoituksesta tai suorituksesta seuraa nestevajaus, energiavarastojen tyhjentyminen ja kehon väsyminen.

Rasituksen jälkeen alkaa välittömästi palautumisvaihe – mm. energia- ja nestevarastojen täydennys. Oikein valitun ravinnon avulla tämä vaihe lyhenee merkittävästi.

Kilpailupäivän ruokintarutiinit eivät saisi poiketa juurikaan normaalista harjoituskauden ruokintakäytännöstä. Suorituksen jälkeinen ruokinta voidaan jakaa kahteen vaiheeseen.

Ensimmäisessä vaiheessa välittömästi suorituksen jälkeen keskitytään koiran neste- ja glykogeenivarastojen palauttamiseen. Toisessa vaiheessa, pari tuntia suorituksen jälkeen, koiralle annetaan päivän pääruoka-annos.


Palautusjuomaksi sopii puhdas hiilihydraatti, maltodekstriini.

1.vaihe: nesteytys ja palauttaminen:

Nestetasapainon palauttaminen suorituksen jälkeen on kaikista toimenpiteistä ensisijainen, koska nestevajaus heikentää mahalaukun ja suoliston kykyä ottaa vastaan ravintoa, jolloin palautuminen viivästyy.

Heti rasituksen jälkeen koirilla on voimakkaampi janontunne kuin 5-30 min rasituksen jälkeen. Tarjoa koiralle palautumisvaiheessa vettä mahdollisimman usein pieninä annoksina (&12;-1 l/krt) tai pidä vesi vapaasti koiran saatavilla.

Osa koirista pystyy korvaamaan nestehukan yhdellä juomisella, mutta kaikki koirat eivät juo kerralla riittävästi menetettyyn nestemäärään nähden.

Hiilihydraatteja palautumiseen

Koirien palautumista voidaan tehostaa välittömästi rasituksen jälkeen (0-30 min) annettavien hiilihydraattien avulla.

Kun palautuminen nopeutuu, voidaan harjoittelua tehostaa tai varmistetaan toisen suorituspäivän onnistuminen. Lisäksi nopea palautuminen ennalta ehkäisee ylirasitusta.

Suurin hyöty palauttavista hiilihydraateista saadaan vauhdikkaassa ja raskaassa kestävyyssuorituksessa, jossa hetkittäin liikutaan anaerobisella puolella ja suoritus jakautuu usealle perättäiselle päivälle. Tällöin lihasten glykogeeni- eli hiilihydraattivarastot eivät välttämättä ehdi palautua täydellisesti.

Glykogeenivarastojen loppuminen voikin olla yksi syy koiran väsymiseen kesken suorituksen. Siksi pitkäkestoisen rasitukseen valmistauduttaessa onkin tärkeää maksimoida glykogeenivarastojen suuruus ja toisaalta säästää niitä mahdollisimman pitkään suorituksen aikana.

Kestävyyssuorituksessa, jossa liikutaan kevyellä ravilla puhtaasti aerobisella tasolla useita päiviä, koiralle ei välttämättä muodostu glykogeenivarastojen tyhjentymistä, vaikka hiilihydraattien saanti olisikin rajallista. Tämä tosin edellyttää, että metsästyskoiran perusruokavalio sisältää paljon valkuaista ja rasvaa.

Kun ruokinta on kohdallaan, koira näyttäisi pystyvän tehostamaan pitkien, satojen kilometrien, suoritusten aikana huikealla tavalla vapaiden rasvahappojen, lihaksen sisäisten ja ulkoisten rasvavarastojen (triglyseridit) ja ketoaineiden käyttöä energiantuotantoon. Tämän ansiosta se pystyy säästämään lihasten glykogeenivarastoja niin, että ne eivät laske kriittisen tason alapuolelle.

Palautusjuoman resepti

Palauttamiseen käytettävät hiilihydraatit kannattaa antaa suorituksen jälkeen nestemäisenä, koska se tukee samalla nesteytystä. Koira ei myöskään välttämättä pysty heti kovan rasituksen jälkeen syömään kiinteää ruokaa.

Sopiva annostus on 1.5 g (1.2-2.0 g) maltodekstriiniä (maissitärkkelyksestä valmistettu puhdas hiilihydraattivalmiste) elopainokiloa kohti esim. 20 kg koiralle 30 grammaa. Malto (30 g) sekoitetaan vähintään &12; l vettä, jolloin liuos on isotoninen ja imeytyy hyvin elimistöön.

Juoman voi maustaa jollakin runsaasti valkuaista sisältävällä tuotteella (tonnikala, maksa, piimä, heraproteiini), mutta rasvaa hiilihydraattilisän kanssa ei saa antaa.

Juotto tehdään mahdollisimman nopeasti, mieluiten 30 minuutin sisällä rasituksen loppumisesta.

Opeta koira juomaan jo harjoitusolosuhteissa. Samalla voit etsiä koirallesi sopivan tankkausmenetelmän. Älä käytä kivennäis- ja hivenaineilla täydennettyjä ihmisten tai hevosten urheilujuomia koiralle, sillä koira ei hikoile eikä näin ollen menetä samoja suoloja rasituksen aikana kuin ihminen tai hevonen.

2. vaihe: päivän pääruokinta rasituksen jälkeen

Metsästyskoira ruokitaan pari tuntia rasituksen jälkeen, jolloin suurin osa ruuansulatuksesta tapahtuu lepoaikana, jolloin se on mahdollisimman tehokasta.

Tiki on koko hirvijahtikauden ajan saanut maltodekstriiniä jahtipäivän päätteeksi piimään sekoitettuna. Olen huomannut, että kaksi pitkää jahtipäivää pystytään menemään hirvimaastoissa väsymättä ja työskentelytehokkuus pysyy karkoissa huipussaan.

Syksyn hurjin päivä oli 13 tuntia ja 100 km hirven mukana, mutta autolle tultuaan koira oli erittäin pirteässä kunnossa. Seuraavana päivänä koiralla ei ollut vähäisintäkään jäykkyyttä esim. jalkojen nivelissä, vaan palautuslenkki maistui hyvin.

Koiraa ei saa liikuttaa voimakkaasti välittömästi ruokinnan jälkeen, sillä se voi keskeyttää ruuan sulatuksen. Myöskään pH ei pääse tällöin laskemaan riittävän alas mahalaukussa, mikä voi altistaa koiran ruuansulatushäiriöille sekä nostaa mahalaukun kiertymän riskiä.

Keskikokoiset rodut ruokitaan mieluiten kerran päivässä. Jos kuivaruuan kerta-annos nousee niillä yli 650 grammaan, annos on syytä jakaa kahteen osaan tai vaihtaa ruoka rasvaisempaan, jolloin annoskoko pienenee. Usein tämä tilanne tulee eteen suurikokoisilla roduilla ja/tai nuorilla uroksilla.

Iso ruoka-annos kannattaa jakaa niin, että pääruuan osuus on mahdollisimman suuri noin 2/3 ruoka-annoksesta. Näin koira saa kylläisyyden tunteen edes kerran päivässä ja palautuminen turvataan. Loput ruuasta voidaan hyödyntää esim. juotoissa tai snaksituksessa.

Koira eläinmaailman kestävyysjuoksija

Taidokkaasti valmennettu koira pystyy parhaimmillaan juoksemaan lähes väsymättä satoja kilometrejä. Se on ominaisuus, johon mikään muu maalla elävä nisäkäs ei pysty. Miten se voi olla mahdollista?

Yksi selitys piilee koiran niin hitaissa kuin nopeissa lihassoluissa, joita on kolmea tyyppiä, hitaita I-tyypin soluja sekä nopeita IIA- ja IIX-tyypin soluja. Erityisesti nopeimmissa IIX-tyypin solussa oleva epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti, mikä tarkoittaa, että solu on sekä nopea että kestävä, selittänee koiran huikeita kestävyysominaisuuksia.

Näiden lisäksi koiralla on vielä edellä mainittujen yhdistelmistä muodostuvia hybridilihassoluja, joiden avulla lihas pystyy hienosäätelemään ”8-portaisella vaihteistolla” tehoaan erilaisissa, voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa suorituksissa.

Toisin kuin ihmisillä, koiralla ei ole lainkaan puhtaasti glykolyyttisiä lihassoluja, jotka ovat yleensä nopeita, mutta väsyvät helposti (esim. IIB-tyypin solut).

Koiran nopeiden lihassolujen pieni koko ja suuri kapillaaritiheys mahdollistavat hapen ja ravintoaineiden nopean kulkeutumisen solukalvon läpi ja tekevät soluista kestäviä eli ne eivät väsy nopeasti. Lisäksi solun sisällä tapahtuva tehokas energian tuotto hapen avulla tekee koirasta parhaimmillaan lähes väsymättömän juoksijan.

Rasvat – paras energianlähde koiralle

Koira on siis erittäin aerobinen eläinlaji, ja sen vuoksi rasva on tärkein energianlähde pitkäkestoisessa suorituksessa. Mitä pidempi suoritus, sitä enemmän pitää rasvaa olla ruuassa.

Rasvapitoisuudessakin on kuitenkin pysyttävä kohtuudessa. Ruokintaa, jossa yli 60% muuntokelpoisesta energiasta tulee rasvoista, voi käyttää vain lyhyen aikaa. Muuten koira saa ruokavaliosta liian vähän valkuaista ja hemoglobiinipitoisuus suorituskyvyn ohella putoavat. Myös syöntikyky ja maittavuus voivat heiketä. Ruokinnan tasapainotus palauttaa hemoglobiinit ja ruokahalun parissa viikossa normaaliksi.

Rasvat ovat täyttäviä ja sisältävät kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraatit tai valkuainen. Lisäksi ne ovat helposti ja hyvin sulavia eivätkä aiheuta ruuansulatusongelmia. Ruuan rasvan määrä tai laatu ei vaikuta koiran hajuaistiin hyväkuntoisilla, valmennetuilla koirilla.

Koiran rasva- ja glykogeenivarastot ovat suuremmat kuin vähemmän aerobisilla lajeilla. Niiden suuruuteen vaikuttavat myös harjoittelu ja ruokinta.

Runsaasti rasvaa ja vähän hiilihydraatteja sisältävä dieetti lisää veressä kulkevien rasvojen määrää. Mitä enemmän koiralla on rasvahappoja verenkierrossa, sitä paremmin ne pääsevät lihassolun sisään ja sitä paremmin koira käyttää sitä hyväkseen.

Koiran sopeutuminen runsaasti rasvaa sisältävään ruokintaan kestää reilun kuukauden, joten ruokinnan muutokset on tehtävä ajoissa harjoitus- ja kilpakaudelle. Elimistön sopeutuminen tarkoittaa lähinnä lihassolussa tapahtuvia fysiologisia muutoksia, joissa ”rasvanpolttolaitosten” lukumäärä ja teho lisääntyvät.
Kyse on kuitenkin aina kestävyysharjoittelun ja oikeanlaisen ravinnon yhdysvaikutuksesta.

Metsästyskoiran valkuaisen tarve

Raskas liikunta lisää valkuaisen tarvetta varsinkin harjoituskauden alussa tai kun tehdään suuria määrän tai tehon lisäyksiä.

Valkuaista tarvitaan lihas- ja punasolujen rakennusaineiksi, entsyymien ja hormonien synteesiin ja energiantuotantoon.

Liian alhainen valkuaisen saanti voi altistaa metsästyskoiran anemialle. Urheiluanemian tunnusmerkkejä ovat alhainen hemoglobiini (alle 135), alhainen hematokriitti (alle 38 %) ja alhainen punasolujen lukumäärä (alle 5.6 x109/ml).

Riittävän valkuaisen saannin on osoitettu olevan selkeästi yhteydessä hyvään suorituskyyn. Lisäksi se ennaltaehkäisee urheilukoirille tyypillisten pikkuvammojen ja lihasvaurioiden syntyä, jotka voivat kiusallisesti pilata koko kauden.

Valkuainen saattaa olla myös määrällisesti tärkeä energian lähde koiralle, jolla on luontaisesti parempi kyky muodostaa glukoosia muistakin aineista kuin glukoosista esim. laktaatista tai aminohapoista.


Hyvin treenattu ja oikealla ruokavaliolla ruokittu koira on timmissä kunnossa ja valmiina pitkään jahtisyksyyn.

Vahva ja terve luusto urheilukoiran perusedellytys

Metsästyskoiran kannalta tärkeimmät kivennäisaineet ovat kalsium, fosfori ja magnesium. Kalsiumin puutos näkyy alkuvaiheessa ontumisena, jäykkyytenä ja ranteiden ligamenttien löysyytenä, minkä vuoksi koira on haluton liikkumaan.

Krooninen kalsiumin puutos voi johtaa mm. hampaiden irtoamiseen ja rasitusmurtumiin, jotka tyypillisimmin metsästyskoirilla ilmaantuvat välikämmenen luihin (metakarpaalit).

Kalsiumin puutos syntyy usein lihaan perustuvan ruokinnan seurauksena, koska lihassa ei ole juurikaan kalsiumia ja sen kalsium/fosforisuhde on väärä. Jokaista lihakiloa kohti tulisikin lisätä esim. 17 g luujauhoa, 7g kalsiumkarbonaattia tai 7 g dikalsiumfosfaattia.

Paljon rasvaa sisältävällä ruokinnalla menetetään kalsiumia ja magnesiumia normaalia enemmän ”saippuoitumisilmiön” vuoksi ulosteisiin.

Metsästyskoiran ruokinnan suunnittelussa onkin otettava huomioon ruuan rasvapitoisuuden suhde kalsium- ja magnesiumpitoisuuteen.

Jopa valmisruuissa on usein liian alhainen magnesium-pitoisuus ja metsästyskoirien kohdalla kannattaakin tarkistaa, että kuivaruuan Mg-pitoisuus on 0.12-0.2% minimisuosituksen 0.04% sijaan.

Kalsium ja magnesium osallistuvat hermoimpulssien kuljettamiseen lihaksille. Magnesiumin krooninen puutos saattaa urheilukoirilla näkyä kestävyysominaisuuksien ja vastustuskyvyn heikkenemisenä, alentuneena lämmönsäätelykykynä (kylmä/kuuma), työskentelyhaluttomuutena, lihasheikkoutena ja kramppeina sekä nivelsiteiden löystymisenä.

Hivenaineista metsästyskoiran kannalta tärkeimmät ovat rauta, kupari, sinkki, jodi ja seleeni, joiden imeytyminen voi heikentyä ravinnon suuren kalsiumpitoisuuden vuoksi runsasenergisissä ruuissa.

Riittävä raudan saanti ennaltaehkäisee anemiaa, mutta liiallinen raudan saanti voi puolestaan ärsyttää urheilukoiran suolistoa ja altistaa koiran stressistä johtuvaan ripuliin ja peräsuolesta tulevaan verenvuotoon.

Myös kupari ennaltaehkäisee anemian syntyä, minkä lisäksi se vahvistaa luuston ja ruston rakennetta. Sinkki osallistuu mm. lihasten supistumiseen ja toimii aktiivisena metallina plasman A-vitamiinin kantajaproteiinissa.

Jodi on tärkeä kilpirauhasen toiminnan kannalta ja ennaltaehkäisee lihasrappeumaa. Seleeni suoja yhdessä E-vitamiinin kanssa lihassoluja ja toimii antioksidanttina.

Antioksidantit suojaavat lihaksistoa

Antioksidantti on kemiallinen yhdiste, joka estää toisten yhdisteiden hapettumista ja ovat välttämättömiä elimistön terveenä pysymiselle.

Antioksidanttisten vitamiinien, kuten E- ja C-vitamiinien sekä betakaroteenin (A-vitamiinin esiaste) tarve lisääntyy metsästyskoirilla. Antioksidanttien yhteiskäytöllä on saatu urheilukoirilla hyviä tuloksia.

Tärkein antioksidantti on E-vitamiini. E-vitamiinin puutos altistaa solut hapettumisvaurioille ja heikentää suorituskykyä erityisesti kestävyyslajeissa.

Kestävyysharjoittelu tai äärimmäisen raskas kilpailusuoritus yhdistettynä voimakkaaseen biologiseen stressiin ja runsaasti rasvaa sisältävään ruokintaan alentavat lihasten E-vitamiinipitoisuutta.

Optimaalisen ruokinnan ja riittävän E-vitamiinin saannin avulla voidaankin ennaltaehkäistä monia patologisia häiriötiloja (rhabdomyolysis, kudostulehdus, kilpailusta johtuva anemia ja stressiripuli), jotka johtavat suorituskyvyn heikkenemiseen.

Metsästyskoirien E-vitamiinin saannin tulisi olla valmennus- ja metsästyskaudella kaksi tai kolme kertaa korkeampi kuin lepokaudella eli 2-3 mg elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Tämän vuoksi metsästyskoirien valmisruuat sisältävät vähintään 150-250 mg E-vitamiinia/kg kuivaruokaa.

Joissakin valmisruuissa on jopa 400-700 mg E-vitamiinia/kg. E-vitamiinin tilapäiseen yliannostukseen ei liity koiralla kliinisiä oireita, ja koirat sietävät hyvin ruuan korkeita E-vitamiinitasoja.

Normioloissa antioksidanttien käytössä on kuitenkin pysyttävä kohtuudessa, sillä liiallinen antioksidanttien käyttö harjoituskaudella vähentää koiran oman elimistön antioksidanttituotantoa.

Metsästyskoiralle voi tehdä tilapäistä E-vitamiinitankkausta esim. silloin, kun sitä valmistellaan äärimmäisen raskaaseen suoritukseen.

Kaupoista tai apteekista on saatavilla E-vitamiinivalmisteita, joiden lisäys ruokaan aloitetaan asteittain 10-14 vrk ennen suoritusta.

Koiran päivittäinen E-vitamiininsaanti nostetaan asteittain noin 100 mg:sta 500 mg:aan päivässä suorituksen ajaksi. Suorituksen jälkeen palataan taas perustasoon. E-vitamiinin sijaan voidaan käyttää myös astaksantiinia, joka on E-vitamiinia kymmeniä kertoja tehokkaampi antioksidantti.

B-vitamiinit

Lähes kaikkien B-vitamiinien tarve lisääntyy 2-3 -kertaiseksi metsästyskoirilla.

B-vitamiinien tehtävät elimistössä liittyvät mm. energia-aineenvaihduntaan, kudosten kasvuun ja korjaukseen sekä punasolujen synteesiin. Kaikkia em. tapahtuu jokaisen harjoitteen tai metsästysreissun jälkeen.

Punasolut kuljettavat happea lihaksiin, minkä vuoksi B12-vitamiinin riittävään saantiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota (päivittäinen saantisuositus on 40 mg elopainokiloa kohti).

Urheilukoirilla on käytetty vesiliukoisia (B ja C) vitamiineja tilapäisesti 5-10 -kertaisina annostasoina minimitarpeeseen nähden hyvin tuloksin. Koira sietää hyvin korkeitakin B-vitamiinitasoja ilman haittavaikutuksia. Ylimäärä eritetään munuaisten kautta virtsaan.

Tyypillisesti B-vitamiinin puutokseen liittyy hermosto-oireita, kouristuksia, ihottumaa, karvan lähtöä ja limakalvovaurioita. Riittävä B-vitamiinin saanti ehkäisee myös anemian syntyä ja lisää ruokahalua.

Käytä valmisteita, joissa on kaikkia B-vitamiineja oikeassa suhteessa, sillä ne ovat keskenään kiinteässä vuorovaikutuksessa.

Normaalisti laadukkaat kuivamuonat sisältävät edellä mainitut hivenaineet ja vitamiinit, joten mitään vitamiinipurkkiarmeijaa ei tarvitse hankkia.

Kielletyt ja sallitut ruoka-aineet

Koiranomistajien on hyvä painaa mieleensä muutama tuote ja ruoka-aine, jotka voivat olla koiralle myrkyllisiä suurina annostuksina. 

Kiellettyjen listalla ovat mm. avokado, kofeiini, ksylitoli, sipulit, suklaa, suola, viinirypäleet ja rusinat sekä alkoholi.

Erityisesti suklaa ja xylitolilla makeutetut purukumit ovat sellaisia, joihin koira voi päästä vahingossa käsiksi kotitalouksissa. Mikäli tämmöinen tilanne tulee eteen, on parasta ottaa eläinlääkäriin välittömästi yhteyttä.

Sallittuja ruoka-aineita onkin sitten lukuisia, mutta erilaisten kotiruoka-aineiden tarjoamisessa on syytä kiinnittää huomiota maittavuuteen, sulavuuteen, hygieeniseen laatuun sekä raaka-aineen ravintosisältöön. Valmisruokien kohdalla edellä mainitut seikat on huomioitu valmistuksessa.


Koiran välipalaksi käy vaikkapa hirven liha. Hirven päätä jäytäessä saa samalla ajan vietettä.

Metsästyskoira saa jahdin yhteydessä usein lihaa ravinnokseen. Hirvi- ja jäniskoira ansaitsevatkin omat makupalansa kaadetusta saaliista.

Käyttökelpoisia osia koiralle ovat riistaeläimen lihan lisäksi maksa, munuainen, keuhkot, pötsi, luut ja rustot. Lintujen luita kannattaa varoa niiden herkän sirpaloitumisen vuoksi.

Myös kalatuotteet ovat erittäin hyviä raaka-aineita koiran ruokintaan. Kala kannattaa kypsentää loistartuntavaaran vuoksi.

Keitettyjä kananmunia ja hylamaitotuotteita voidaan myös sisällyttää koirien ruokavalioon. Myös kasviperäiset valkuaislähteet ovat koiran ruokinnassa käyttökelpoisia ja esim. vehnä- ja maissigluteenia käytettään lähes poikkeuksetta koirien kuivaruokien raaka-aineina.

Viljoista maissi, riisi ja vehnä löytyvät useimmiten kuivaruokien raaka-ainelistalta, mutta myös kuorittu kaura, ohra, hirssi ja durra ovat käyttökelpoisia. Kasvikset, kuten peruna ja porkkana maistuvat koirille ja ovat kypsennettyinä hyviä raaka-aineita kotiruokaruokinnassa.

Eri raaka-aineiden käytöstä koiran ruokintaan saa parhaiten tietoa Riitta Kempen kirjoittamasta kirjasta, Koiran ruokinta ja hoito, joka on yksi ProAgrian ja MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) julkaisemista Tieto tuottamaan -oppaista.

Riitta Kempe, tutkija, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos
Harri Matikainen

  
     

                 Jahti & Vahti valmisruoat

Kun alkusyksystä hankin oman metsästyskoiran, tahdoin alusta alkaen paneutua koiran ruokavalioon tarkasti. Kun itsekin harrastan aktiiviliikuntaa ja tarkkailen omaa ruokavaliotani, mietin siltä pohjalta sopivan ruokinnan suhdetta koiralle.

Tikille valmisruokaa hakiessani tutustuin moniin tuoteselosteisiin Riitta Kempen ohjeet takaraivossani. Koirani jahtisuorituksien ollessa erittäin kuluttavia, päädyin Jahti & Vahti valmisruokiin koko vuoden kierron ajaksi.

Jahtikaudella käytämme Extra Energia kuivamuonaa ja jahtikauden alla Energiaa. Lepokaudella pääruokana on Kana-Riisi sarjaa.

Kun päivittäistä ruoka-annosta värittää pienillä herkuilla, niin koirakin tarjoutuu aina innolla ruokakupin ääreen.

Jahti &Vahti -koiranruokasarja on kohonnut metsästyskoirien suosikkiruuaksi muun muassa vehnättömyyden ansiosta.

Vehnän valkuainen, prolamiini, aiheuttaa koirille suolisto-ongelmia. Muutenkin suunnittelussa on huomioitu koirien erityisvaatimukset ja ruuansulatuksen kannalta tärkeät raaka-aineet, mm. juurikaskuitu.

Vehnän ja soijan käytöstä luopuminen lisää ruuan sulavuutta ja ylläpitää suoliston terveyttä, millä on merkitystä erityisesti kovassa rasituksessa. Viljaraaka-aineina käytetään ohraa, maissia ja riisiä, kaikki kypsennetyssä muodossa.

Jahti & Vahti-sarja on yksi markkinoiden lihaisimmista koirien valmisruuista, sillä lihapitoisuudet ovat tuotteesta riippuen 26,5-47%. Suurimman määrän lihaa sisältävät paljon kuluttaville koirille tarkoitetut Energia (37%) ja Extra Energia (47%). Huippulaatuinen liha vähentää ruuansulatusongelmia.

Rasva on koirille erityisen sopivaksi havaittua siipikarjan rasvaa. Näin omega-rasvahappojen koostumus on koirien kannalta oikea. Siipikarjan rasva myös imeytyy erittäin hyvin.

Ruuat ovat aminohappotasapainotettuja, joten ne rasittavat koirien ruuansulatusta voimakkaassakin ruokinnassa mahdollisimman vähän. Energian saanti jakautuu koiran käyttötarkoitukseen liittyvien suositusten mukaisesti hiilihydraattien, rasvan ja valkuaisen välillä.

Jahti & Vahti -sarjan ruuissa ei ole lainkaan keinotekoisia väri-, aromi- tai makeutusaineita. Näin vältetään monen herkän koiran kohdalla iho-oireilut ja ihottumat. Valmistuksessa ei käytetä myöskään säilöntäaineita.

Lisää tietoja Jahti & Vahti- koiranruuista.

      
       Kun koira on ruokittu hyvin, palkitseva hymy
       tulee sydämestä.