Ensimmäinen vuosikymmeneni, 1950-luku, oli jo lopuillaan, kun isä yllätti minut perinpohjaisesti. Ihan pyytämättä hän toi minulle töistä tullessaan virvelin.

Isä lienee pannut merkille miten olin katsellut silmät kiiluen sukulaismiehen hienoa virveliä.

Tuliainen saattoi tosin olla myös hyvitystä turhan ravakasta selkäsaunasta, jonka sain päästeltyäni v-sanoja väärällä hetkellä, kun tulin tupaan enkä tiennyt äidin olevan peräkammarissa naapurin emännän kanssa.

Jouluaatto keskellä kesää! Pienestä mato-onkijasta tuli urheilukalastaja.

Halvasta Dynamix-umpikelasta se alkoi noin 60 vuotta sitten.

Paketissa oli neljä jalkaa (120 cm) pitkä yksiosainen täyteinen lasikuituvapa, jossa oli kaksi teräksistä vaparengasta ja punainen umpikela nimeltä Dynamix.

Paketissa oli peräti kolme uistinta: pieni kirkaslehtinen lippa ja kaksi ruohosuojattua lusikkauistinta.

Viisaasti oli isä valinnut vieheitä, jotka eivät jäisi kaikki heti ensimmäisellä kalareissulla kiinni pohjaan. Lipan nimestä en ole varma, mutta todennäköisesti se oli Mepps Aglia.

Koska minulla ei ollut peruketta eikä lukkoleikaria, pujotin lipan väljään lenkkisolmuun. Siimaan kertyvän kierteen annoin pyöriä auki roikottamalla viehettä ennen seuraavaa heittoa.

Lenkkisolmu toimi eräänlaisena perukkeenakin, sillä tuplasiima kesti kohtalaisesti, vaikka siihen tuli käytössä pieniä nirhaumia.

Leikarin ja perukkeen puuttuessa viehe pujotettiin lenkkisolmuun.

Kalaa tuli heti

Sain lipalla ahvenia heti ensimmäisellä reissulla.

Opin nakkaamaan vieheen tarkasti kortteiden, kaislojen ja lumpeiden väliin. Huomasin pian, että ahvenparven sai pidettyä aktiivisena heittämällä joka kerran samaan paikkaan.

Vaikka varjelin lippaa kuin silmäterääni, se tarttui joskus vesikasveihin tai erämaisen Laavusjärven ahnaisiin pohjahakoihin.

Usein ei auttanut muu kuin riisuuntua pilisilleen ja kahlata aamuviileään veteen viehettä irrottamaan.

Kesän puolivälissä tapahtui väistämätön: siima katkesi hauen hampaissa ja menetin parhaan ahvenvieheeni.

Karvas kalkki kaihersi kurkkuani päivätolkulla ennen kuin uskalsin kertoa tapahtuneesta isälle. Vaikka isä ei luvannut mitään, hän toi jo seuraavana päivänä uuden lippauistimen. Vaikka se oli melkein samanlainen kuin ensimmäinen, en saanut sillä yhtä hyvin kaloja.

Kävin lähes joka päivä järvellä. Koska äiti huoli keittiöön vain sen verran kalaa minkä perhe pystyi kerralla käyttämään, otin tavaksi lopettaa kalastuksen, kun saalista oli sopivasti.

Kalojen päästäminen takaisin ei tullut mieleenikään. Tavallinen kertasaalis oli parikymmentä raitapaitaa. Hauen saatuani lähdin yleensä välittömästi kotiin.

Kenties tuon lapsena omaksutun tavan vuoksi kalastusintoni kyltyy vieläkin jo muutaman kalan jälkeen.

Voin aivan hyvin kääntää uisteluveneenkin kokan kohti kotirantaa, vaikka saisin tuliaiskalani heti ensimmäisillä minuuteilla.

Erämainen ja koskematon kotijärveni, Haukivuoren pohjoisessa kolkassa läikkyvä Laavus, tuli minulle niin tutuksi, että muistan vieläkin sen jokaisen rantapoukaman, lumpeikon, kiven ja onkituron.

Mitään isomuksia en kuitenkaan saanut, suurimmat hauet olivat vain parikiloisia. Nekin nostivat pienen kalastajan sykkeen niin korkealle, että aamu-unien jatkaminen kotiin palaamisen jälkeen oli mahdotonta.

Kun ummistin silmäni, näin vain pärskyvää vettä ja siiman katkomia kortteita, kun haukihurja taisteli elämästään.

Mepps Aglian historiaa

Suunnittelijan piirros vuodelta 1938 paljastaa, että lipan alkuperäinen nimi oli Shimmy.

Mepps Aglian keksi ranskalainen insinööri Andre Meulnart vuonna 1938.

Toisen maailmansodan melskeiden vuoksi vieheen mahdollisuudet löydettiin paremmin vasta 1951, kun wisconsinilainen Todd Sheldon sitoi Wolf-joella siimaansa vieheen, jonka hänelle oli antanut Euroopasta palannut sotaveteraani Frank Velek.

Mepps Aglia on maailman tunnetuin lippauistin. Mepps-lippoja ja lusikoita on tällä hetkellä tuotannossa koot ja värit huomioiden yli 5000 erilaista.

Aglia-tuoteperheeseen kuuluvat alkuperäisen mallin (6 kokoa, 33 väriä) lisäksi Magnum Aglia, Dressed Aglia, Aglia-e, Aglia Brite, Aglia Long, Aglia Marabou, Aglia Streamer ja Aglia Tandem.

Meppsin historia

1. luukun arvontapalkinto: Petzl Actik Core

Petzl Actik Core

  • Pieni ja suorituskykyinen otsavalaisin, joka sopii niin lähivalaisutarpeisiin kuin nopeaankin liikkumiseen, kuten juoksuun, kävelyyn, matkailuun, retkeilyyn, kiipeilyyn tai veneilyyn.
  • Valovirta eli valoteho 350 lumenia.
  • Toimii sekä ladattavalla Petzl Core li-ion akulla (sis.) että suoraan kolmella AAA -sormiparistolla ilman tarvetta erilliselle adapterille.
  • Valkoinen valo: Kaksi erimuotoista valokeilaa (tasainen leveä ja kohdistettu), joiden avulla valaistus ja paloaika saadaan käyttötarpeen mukaisiksi.
  • Punainen valo: Hämäränäön säilyttävä valo, joka myös vähentää lähellä olijoiden häikäistymistä ja punainen vilkku parantaa havaittavuutta.
  • Kantama max 95 m.
  • Paloaika eco 160 h.
  • Paino 80 g (Core -akulla).
  • Roiskeveden kestävä.
  • Suositushinta 69,95 €.

Osallistu arvontaan!

Täyttämällä tiedot osallistut päiväpalkinnon arvontaan. Joulukalenterivoittajien nimet julkaistaan tällä sivustolla myöhemmin.
  • Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.