Kuva: Pertti Kanerva

Tutkimukset ja omatkin kokemukset puoltavat vahvasti käsitystä, että mitä pienemmillä poikasilla taimenistutukset tehdään, sitä paremmin poikaset menestyvät. Mätiä pienempinä poikasia ei voi istuttaa, joten siitä on lähdettävä.

Pertti Kanerva

Mäti-istutuksia voidaan tehdä suoraan soraan, mutta nykyisin varta vasten tarkoitukseen suunnitellut mätirasiat ovat osoittautuneet varmemmaksi menetelmäksi.

Taimenten mäti lypsetään ja hedelmöitetään syksyllä kalasviljelylaitoksilla. Hedelmöitetty mäti voitaisiin istuttaa heti syksyllä, mutta valvotuissa oloissa laitoksessa epäonnistumisen riskit pienenevät.

Kun mätijyvät keväällä kehittyvät ns. silmäpisteasteelle, koittaa oikea istutusaika juuri ennen kevättulvaa maaliskuun puolivälistä huhtikuun alkuun.

Poikasvaiheen ankara elämänkoulu opettaa luonnon kovat lait. Ravinnon hankkiminen sekä vaarojen välttäminen ovat tärkeimpiä oppeja, joita ei laitoksen altaissa ruoka-automaatin äärellä opita. Luonnonvalinnan toivotaan jättävän vesistöissä parhaiten menestyvät yksilöt jatkamaan sukua ja poikasten odotetaan myös leimautuvan kotikoskeensa.

Näin istutusveteen muodostuu lisääntyvä taimenkanta, ei ehkä kerrasta, mutta 3-4 vuoden ”mätikuurin” päätteeksi.

Käytännön toimet

Markkinoilla on vain amerikkalaisia Whitlock Vibert -mätirasioita, jotka on suunniteltu varta vasten mäti-istutuksiin (www.fedflyfishers.org/Default.aspx?tabid=4384). Rasian yläosan noin desilitran vetoiseen osastoon sijoitetaan silmäpisteasteella oleva mäti.

Kuoriuduttuaan poikaset valahtavat alempaan, tilavampaan kammioon, jonka raoista ne sopivat pujahtamaan ulos vasta kulutettuaan ruskuaispussinsa ravintoa riittävästi. Mätirasia suojelee vastakuoriutunutta poikasta ja vasta rasiasta ulos lähteminen avaa pahan maailman.

Mätirasiat voi kasata, purkaa, pestä ja säilyttää suorina arkkeina, josta ne saa taiteltua nopeasti uudelleen rasian muotoon vaikka talvikosken rannalla. Rasia tai useampi kiinnitetään pohjastaan nippusiteellä esim. rautaritilään, metallikoriin, harjaterästankoon, reikätiileen tms. ankkurointialustaan. Mätirasiat on helppo kuljettaa vaikeakulkuisiinkin kohteisiin, joihin muut istutukset olisivat yli voimaisen vaikeita.

Mätirasioiden hinta on ollut viime vuosina vajaan kympin kappaleelta ja yhteen rasiaan sopii noin desilitra mätiä. Pieneen puroon riittää 1-5 mätirasiaa, mutta isompiin koskiin niitä voi sijoittaa useampia. Litran mätisatsiin varataan 10-12 rasiaa hieman mätijyvien koosta riippuen.

Mädin litrahinta on noin 350-400 euroa veroineen. Syksyllä tehty tilaus takaa varmimmin mädin saamisen kevätistutuksiin.

Silmäpisteasteella mätijyvät kestävät liikuttelua ja kuljetusta, eikä mitään erityisvarustelua tarvita. Tosin lämpötila ei saa nousta liiaksi eikä mäti saa jäätyä. Mäti kulkee hyvin pakattuna auton kyydissä tai vaikka lento- tai linja-autorahtina. Mäti on kuitenkin hyvä saada istutusveteen jo samana päivänä tai viimeistään seuraavina.

Istutuksiin ei pidä ryhtyä omin päin, sillä vedenomistajan lupa tarvitaan aina. Oman alueen ELY-keskuksen kalapuolen ammattilaisilta saa tarvittavaa lisätietoa. Istutuksista on enemmän haittaa kuin hyötyä niissä vesistöissä, joissa on hyvä luonnonkanta.

Taimenistutuksien perusedellytys on, että kohteessa on sopivasti virtausta läpi vuoden ja riittävä veden syvyys (vähintään 25-30 cm). Istutuskohdasta alavirtaan pitäisi poikasille löytyä myös suojapaikkoja.

Rasioiden sijoittelussa pitää huomioida jäidenlähdön aiheuttama uhka, tulva-aikaan iskevä liian vuolas virtaus sekä kalastajien kahlaamisreitit. Rasioita ei myöskään saisi jättää liian näkyvälle paikalle, sillä joku voi ajattelematta tai tahallaan nostaa rasiat kuiville seurauksista piittaamatta.

Kuva: Pertti Kanerva
Paikan valinnassa on huomioitava riittävä virtaus, veden syvyys ja se, että alavirrasta löytyy kuoriutuneille poikasille suojapaikkoja.

Taimenkantojen taantuma

Erityisesti maamme eteläosissa taimenkannat ovat suuressa vaarassa hävitä lopullisesti. Koskivesien patoaminen, uittoperkaukset sekä liikakalastus ovat syöneet pilkkukyljet hävityksen partaalle.

Viime vuosikymmeninä on toki kunnostettu useita koskia, rakennettu patojen ohitusteitä sekä istutettu pilvin pimein eri kokoisia taimenia, mutta näistä ei näytä koituvan riittävästi apua taimenkantojen alennustilaan. Eikä tuore vesivoima- ja turvetuotantoa vahvasti tukeva poliittinen suuntaus ainakaan helpota asiaa.

Varoittavana esimerkkinä ovat Saarijärven reitin kammottavaan kuntoon liettyneet kosket, joita sopisi päättäjienkin oikeasti käydä katsomassa. Myöskään ”pyhään kalastusoikeuteen” ei ole uskallettu puuttua riittävän voimallisesti ja taimenet joutuvat saaliiksi liian pieninä ehtimättä kutea kertaakaan. Liikakalastus koskee sekä vapa- että pyydyskalastajia.

Toivonkin, että mäti-istutuksia suoritettaisiin erityisen laajasti maamme pienvesiin, sillä uskon vakaasti niiden olevan avainasemassa etelän taimenkantojen elvytyksessä. Isojen koskien poikastuotanto ei yksinkertaisesti riitä kovan kalastuspaineen takia.

Pienvesissä poikaset saavat kehittyä usein huomaamatta. Ja kun pieniä puroja on paljon, niistä kasvaa iso virta.

Otsikkokuva: Mätirasiat kootaan istutuspaikalla ja kiinnitetään nippusiteillä johonkin ankkurointialustaan, joka tässä on pätkä harjateräksen pätkä. Silmäpisteellä oleva punainen mäti on sijoitettu rasian yläosastoon odottamaan kuoriutumista.

 

Artikkeli on julkaistu Erä-lehdessä 5-2011. Lue täältä, mitä muuta tuore lehti sisältää.