Mateenpilkinnässäkään ei voi oikein tekstillä opettaa pilkin liikuttelusta muuta kuin perusperiaatteet. Liikkeiden tarkkaan toistoon ei kykene kukaan, sillä meillä jokaisella on oma käsialamme.

Toiset käsialat antavat ikävä kyllä kalaa paljon enemmän kuin toiset, eikä tätä eroa voi kovallakaan lajiharjoittelulla kuin kaventaa. Tästä syystä kannattaakin käydä alussa eri pilkkityyppejä läpi, koska oma tyyli saattaa sopia jollekin tietylle pilkille muita paremmin.

Yksinkertainen perusidea on sekä haralla että ryöstäjällä pilkittäessä se, että lähistöllä olevalle kalalle halutaan viestittää ruokatarjoilusta tai parittelukumppanista. Tämä sulkee pois erityisen rajun ja erityisen laajan pilkin liikuttelun.

Ryöstäjän perusuittoa kuvastaa ehkä parhaiten verbi ”sähköttää”. Pitkänomaisen pilkin alapäätä pidetään koko ajan pohjassa ja yläpäätä nostellaan ja lasketaan keinuvalla, melko nopealla rytmillä. Liikkeen laajuudeksi riittää sentti, korkeintaan senttejä.

Kalan läsnäolo tuntuu poikkeavana paineena pilkissä, joskus vain outona aavistuksena, jolloin vedetään tartutusveto, ei riuhtomalla, mutta silti hyvin vahvana. Tarttunut kala nostetaan reippaasti ylös ilman erityistä väsyttämistä. Ainoastaan avannon alareunan kohdalla hiukan hidastetaan, jotta pilkin koukkuja ei vedettäisi syvälle jäähän kiinni.

Välineiden täytyy luonnollisesti olla niin vahvoja, että ne kestävät ensivedot kaikissa tilanteissa (myös pilkin takertuessa pohjarytöön). Jokainen alunperin kahvallinen pilkkivapa tahtoo näissä tilanteissa muuttua kahvattomaksi. Jos kala on erityisen kookas tai oudosti kiinni, on nostokoukku, kalakaveri, sohjokauha ja valaisin hyvä olla valmiina.

Kala tarttuu ryöstäjään ulkopuolelta, melko usein pään alueelta, mutta toisinaan myös keskiruumista ja joskus vahingossa pyrstöstäkin. Myös huteja, kylkeen raapaisuja, tulee tällä pilkkitavalla. Epäeettistä aivan taatusti, mutta myös jännittävää, perinteikästä ja jopa vähän alkukantaista.

Madeharan liikuttelu ei oleellisesti poikkea ryöstäjästä. Koska pilkin muoto vasten pohjaa on harassa täysin pyöreä ja siiman kiinnityspiste aivan keskellä, keinuttelun sijasta sitä ”pompotellaan” vaihtelevalla rytmillä pohjassa.

Jos hara on suhteellisen kevyt, kuten kaupalliset harat usein ovat, toinen liikettä kuvaava verbi voisi olla pohjan ”taputtelu”. Jos taas hara on riittävän painava, parempi ilmaisu on pohjan ”takominen”. Välillä voi pitää pitkiä, useiden sekuntien taukoja, jolloin varovaisempi kala joskus tulee maistamaan syöttiä.

Hara saattaa monine harottavine kiintokoukkuineen näyttää liiankin hirmuiselta, mutta todellisuudessa se on kalalle melko ystävällinen vempain. Kahdestakymmenestä kalasta yhdeksäntoista on nätisti leuan alta kiinni, joten kala on aivan selvästi tullut vain syöttiä hamuamaan.


 

Maderyöstäjällä läpsyttely on jatkuvaa pilkin pientä liikettä.

 

Pohjan taputtelua madeharalla. Liike on itse asiassa huomattavan samanlaista kuin ryöstäjälläkin pilkkiminen. 

Arto Kojo

Lue lisää Erä 1&2-2009