Pekka Ollilainen kirjoittaa:

– Juotiin sunnuntain aamukahvia puoli seitsemän maissa, kun Mirja kysyi mikä otus tuossa tulee. Hetken hämmästyksen vallassa totesin otuksen ahmaksi! Tilanne tuntui uskomattomalta! Tässä taajaman pinnassa ahma tulla jolkotteli naapuritalon kupeitse noin viidenkymmenen metrin päässä.

Ollilaisen mukaan ahma löysi ensin pajujen seasta ilmeisesti lintujen kuljettamaa tavaraa ja jäi hetkeksi tutkimaan löytöään. Kiirettä ahmalla ei ollut, vaan se kieriskeli hangella hyvin tyytyväisen oloisena.

Emäntä katseli ahmaa kiikarin avulla ja Pekka Ollilainen tuskaili kameran jäämistä autoon, joka oli lähellä mutta kaukana.

– Tyydyin kuvaamaan kännykällä ja katselemaan ahmaa sekä ihailemaan sen sulavaa liikehdintää hangella, turkin pörröisyyttä ja kauneutta.

Tilanne vain parani.

– Ahma läksi tulemaan lähes kohti. Leuka ja rinta hankeen, etutassut sivulla viistäen, takapuoli pystyssä takasilla potkien se hiihti pitkin hangen pintaa. Varmaan nautti keväisestä aamusta ja hankiaisesta.

Lopulta ahma tuli lähemmäksi, suuntasi matkansa talon tuntumaan ja muutama päivä sitten fileoiduille lohen tähteille.

– Siinä se aterioi aivan kaikessa kiireettömyydessä, vain parinkymmenen metrin päässä.  Pyörähti petäjien juurelle heinäpälvelle, teki tarpeensa ja tarkasti tuloksen. Sitten se katsasti syönnöspaikkansa, pyyhki kuonon lumeeen ja suoritti ikkunan editse ohimarssin sivuilleen vilkaisematta.

Lopulta ahma poistui talon lähellä olevaan suonotkelmaan ja katosi metsään. Matka jatkui ehkä Pajukoskelle tai Koppelovaaraan.

– Siinä meni eläin, jota en ole ennen luonnossa vapaana nähnyt. Harva ihminen edes eläissäänkään.  Jäähtyneeseen kahviin uutta kuumaa lisäillessä ja juodessa juttu kääntyi eläimiin, joita tässä pihapiirissä on käynyt. Niitä onkin pitkä lista ja kaikki aivan kylän pinnassa. Se olisikin jo paljon pitempi kertomus.

Jälkiä havaitaan enemmän

Silminnäkijähavaintojen mukaan ahman matka jatkui Koppelon suuntaan. Koppelojärvellä oli tuolla hetkellä pilkkijöitä, jotka näkivät ahman ylittävän järven.

Luonnonvarakeskuksen ylläpitämän Riistahavainnot.fi -palvelun perusteella ahmat eivät ole välttämättä hirveän harvinaisia Valtimon korkeudellakaan. Yleensä eläimistä tehdään vain jälkihavaintoja.

Viimeisen kahden kuukauden aikana esimerkiksi Valtimon länsipuolella,  Lievisenmäki-Hiirikylä-Teerisuon alueella on tehty yksi näköhavainto ja kymmenen jälkihavaintoa.

Ahma on nähty myös Puukarin, Suurisuon ja Ylimmäisen Verkkojärven alueella, ja sieltä jälkihavaintoja on kertynyt peräti kuusitoista.

Eteläisin jälkihavainto tulee muuten Karjaalta, Fiskarsin, Meltolan, Gäbbackan ja Svedjan muodostamasta ruudusta. Sieltä ahman jäljestä on tehty ilmoitus 15. maaliskuuta. Suurpetoyhdyshenkilö ei ole kuitenkaan tätä havaintoa käynyt vahvistamassa.

Helsingin itäpuolella, ruudussa Östersundom, Nikinmäki, Gesterby ja Västerskog ahma on jättänyt jäljen 13. maaliskuuta ja onpa ahma käynyt pyörähtämässä ilmeisesti Helsinki-Vantaan lentoaseman pohjoispuolellakin.