Lahnat uivat parvissa, tämän tietävät kaikki kalastusta harrastaneet. Myöhäissyksyn käyttäytymiseen merellä tuntuu kuitenkin kuuluvan poikkeuksellisen suuriksi parviksi kerääntyminen…

…sekä paikan kokoon nähden sata- tai tuhatkertaisesti ylisuuren parven majoittuminen kuukausiksi pienelle kaislikkopätkälle.

Käyttäytyminen saattaa olla myös paikallista, sillä näitä myöhäissyksyn ilmiöitä olen itse tavannut etelärannikolla melko pienellä alueella, ainoastaan Särkisalon ja Kemiön eteläreunan vesillä. Kenties en vain ole osunut sopivana hetkenä kohdalle muualla saaristossa?

Särkisalossa lahnaparvet kerääntyvät porukoiksi syksyisin, mutta eivät ilmeisesti painu ”puskaan” samalla tavalla kuin Kemiössä, vaan valtaavat sopivan kokoisen lahtialueen avovesiosan täysin.

Parhaiten mieleen muistuu eräs marraskuinen retki, jossa yhdellä samalla lahnaparvella oli pituutta 500-600 metriä ja leveyttä kenties 200 metriä, ja paksuuttakin ilmeisesti useita metrejä. Kaloja oli paikalla varmasti miljoona.

Kemiönsaaren lahnat ovat erikoistuneet kaislikkopätkien valtaamiseen, sillä avovesiparvia en ole havainnut. Tätä kirjoittaessani tiedän toistakymmentä paikkaa, jossa lahnat ovat ottaneet pysyvästi omakseen jonkun lahdenpohjan kaislikon tai vain satunnaiselta tuntuvan pätkän laajassa salmessa sijaitsevasta kaislikosta.

Paikalla, joka elättäisi muutamia kymmeniä kaloja ehkäpä viikon verran, pyörii tuhansia ja jälleen tuhansia kaloja viikosta ja kuukaudesta toiseen tiiviisti toisiinsa pakkautuneena. Pisin aika, jonka tiedän lahnaparven olleen aivan samalla paikalla yhtämittaa, on marraskuun alkupäivistä 2007 helmikuun 2008 alkupuolelle. Yli kolme kuukautta.

Eikä tuossa ole edes koko totuus, sillä parvi oli jo paikalla ensimmäisen havainnon aikaan ja myös jäi sinne viimeisen havainnon jälkeen.

Parvi ei selvästikään hae tai syö mitään, se vain on jopa hämmästyttävän tarkasti paikoillaan. Parven laidat toki hiukan ovat eläneet jokaisella noin kymmenellä käyntikerralla, mutta suurimmillaankaan siirtymä ei ollut muutamaa kymmentä metriä enempää. Pakkaskelillä parvi oli tiiviinä harmaana massana aivan kaislan suojaisimmassa pohjukassa, jolloin kalojen välillä oli vain joitain senttejä. Leudolla säällä osa kaloista ui harvana parvena myös kaislikon reunan ulkopuolella.

Lahnat houkuttelevat isoja haukia, sanotaan. Näin olen itsekin teksteissäni todennut, koska tällaisia havaintoja on joskus tehty. Mutta nyt olen valmis osin perumaan puheitani.

Kokemukseni mukaan tiiviinä pakettina paikallaan pysyvä lahnaparvi ei houkuttele haukia paikalle lainkaan. Mikä taas saattaa olla se syy, miksi lahna näin oudosti käyttäytyy!

Lahna-alueilta sai itse asiassa kalaa (haukea) oleellisesti heikommin kuin niiltä alueilta, joissa lahnoja ei ollut. Useimmat reilusta kymmenestä lahnapaikasta eivät antaneet syksyn aikana kalaa lainkaan, eivät ensimmäistäkään, vaikka ne olivat aivan selvästi haukipaikkoja. Kahden paikan liepeiltä taisi tulla muutama pieni hauki.

Aluksi ajattelin, että en vain osunut kohdalle oikeana hetkenä. Mutta kun koko syksy ja talvi meni, eikä lahnaparven laidoilta tullut koskaan yhtään haukea, oli pakko todeta, ettei parvi ainakaan imurin lailla vedä haukia puoleensa.

Tietysti satunnaisen satametrisen kaislikon alueella elää useita haukia jo vakiona. Siitä herääkin kysymys, mitä näille hauille tapahtuu, kun lahnaparvi pölähtää paikalle?

Eräällä käyntikerrallani sain tähän vastauksen. Lahnaparven seassa, kylki kyljessä juuri itselleen sopivien syöttikalojen kanssa uiden venettä väisti kaislikossa noin neljän, viiden kilon hauki. Lahnat eivät tuntuneet välittävän hauesta mitenkään, eivätkä ohi uidessaan väistäneet sitä. Ikinä en ole vastaavaa nähnyt.

Olisiko asia niin raa’asti, että lahnaparvi valitsee loppusyksystä itselleen talvehtimispaikan, ja samalla ”hyväksyy tappiot”, mitä paikalla entuudestaan olevat hauet kykenevät aiheuttamaan. Kun parvi pysyy tiiviinä pakettina, eikä liiku käytännössä lainkaan, muut lähiseudun hauet eivät niin herkästi sitä havaitse, ja kokonaishukka on itse asiassa pienempi verrattuna siihen, että parvi koko ajan uisi eteenpäin.

Tätä tukee se sivuhavainto, että monissa tilanteissa, joissa olen havainnut lahnojen olevan harvana parvena tai yksittäisinä kaloina liikkeessä, on hauki ollut samalla alueella poikkeuksellisen hanakalla syönnillä.

Arto Kojo


 

Kun lahnat ”telmivät” keskellä tammikuuta kaislikkolahdessa, selvästi syömättä
mitään tai kutematta, on vaikea arvioida, mitä kalat ovat siellä tekemässä.

 Lue lisää Erä 3-2009!