saariselka

Kirjan kantta koristaa piirros Huhti-Heikistä, joka sai Metsähallitukselta poikkeusluvan asettua Suonikylän maille asumaan. Kolttia päätös ei miellyttänyt.

Kaksi Lapin kävijää ja retkeilijää, Yrjö Teeriaho ja Jorma Mattsson ovat pistäneet peliin yhteensä yli sadan vuoden kokemuksensa pohjoisesta luonnosta joulukuussa ilmestyneessä kirjassa ”Tietoa ja tarinaa Saariseliltä”.

Miten niin ”seliltä”? Useimmat suomalaiset todennäköisesti tietävät, että on olemassa vain yksi Saariselkä ja että nykyisn sen vielä paremmin tunnettu nimi on Urho Kekkosen kansallispuisto.

Ei ihan niin. Saariselkä jatkuu tunturialueena rajan yli Venäjän puolelle, ja vaikka sitä ei naapurissa Saariseläksi nimitetäkään, ilman rajoja käytössä olisi verrattomasti laajempi alue patikoimiseen.

Itä-Saariselällä, Saariselän Venäjän puoleisella osalla retkeilijöitä ei kuitenkaan ruuhkaksi asti ole, eikä tule.

Jos UK-puisto on Saariselälle keinotekoinen nimi, niin sitä on myös Saariselkä. Aluetta jo keskiajan lopulla asuttaneilla koltilla ei ollut tuntureilleen yhteistä nimitystä eikä tunturiryhmille yhdistäviä nimiä.

1800-luvun lopulla Vuotson suunnalle ja Sompion jokivarsille tuli lännestä tunturisaamelaisia poroineen, ja he antoivat tuntureille nimen Saračielgi tai Luktičielgi. Siis Luhtaheinäselkä, koska alueella oli hyviä kenkäheinälaaksoja.

Suomalaiset kuulivat nimessä sanan ”Saariselkä”, joka kääntyi takaisin alueen saamen kieliin käyttönimeksi Suoločielgi.

– Jos se olisi ollut alun perin Suoločielgi, suomalaiset olisivat vääntäneet sen suomeksi Suolaselkänä, kirjoittajat arvioivat.

Teeriahon ja Mattssonin kirja on täynnä tällaisia pieniä yksityiskohtia valtavalta alueelta, ja kun niitä riittää kannesta kanteen, kirjaa ei voi kuvailla kovinkaan yhtenäiseksi teokseksi. Ehkä juuri sen vuoksi jo nimessä puhutaan tiedoista ja tarinoista.

Osa tarinoista menee sen verran syvälle, että ne livahtavat ohi sellaiselta, joka ei Saariselkään tai -selkiin ole perehtynyt. Vaatii siis hieman taustojen tuntemista, että kirjasta saa irti enemmän.

Teeriaho ja Mattsson eivät anna kovin pitkää hengähdystaukoa yksityiskohtien vyörytyksessä, vaikka sellaista välillä kaipaisikin. Esimerkiksi seuraava pätkä olisi ehkä ansainnut vähän pitemmän tarinatuokion ympärilleen.

Hotelli Sokostille

Suomujoen varressa oleva Aittajärvi on monien UK-puistossa kulkevien lähtöpaikkana, sillä sinne pääsee nelostieltä Palkisojan kautta.

Harva varmaan tietää, että Aittajärven luusuan pohjoisrannalla oli vuosina 1947-1949 Iso-Iivanan eli Evvan Semenoffin kesäkenttä. Paikalla oli aitta, kota ja joen takana porolato.

1960-luvun alussa TVL eli Tie- ja Vesilaitos raivasi kesäkentän kohdalle metsäautotien Kuutusjärven suunnalta. Paikalle rakennettiin parakki.

– Tarkoitus oli rakentaa siltä Suomujoen yli. Tielinjan linjakepit oli jo viety etelään Luirojärvelle asti, Mattsson kirjoittaa.

Eikä tässä vielä kaikki!

Mattssonin mukaan ”eräs hotelliyrittäjä” oli kertonut lehdessä varanneensa tontin Sokostin alarinteeltä hotelliaan varten. Tässä vaiheessa väki heräsi hankkeeseen.

– Metsähallitus yllätettiin housut kintuissa hankkeessa, jota se oli pitänyt siihen asti salassa. Nousi niin kova julkinen mekkala, että tiehankkeesta luovuttiin. Iso-Iivanan kentälle, Suomulle asti tie kuitenkin rakennettiin ja siinä se yhä on…Retkeilijöille on rakennettu laavu ja tulipaikka.

Eivät toiveet Saariselän tietä ole todennäköisesti vieläkään kadonneet.

Kun takavuosina vierailin Sarvijoen autio- ja varaustuvalla, varaustuvan puoleisesta päiväkirjasta löytyi merkintä, jossa hahmoteltiin tietä Aittajärveltä Sokostille.

Millaiseksi olisi Saariselkä muodostunut, jos Sokostille olisi rakennettu tie ja hotelli 50 vuotta sitten?

Muistuttaisiko paikka nykyistä Saariselän kylää hotelleineen ja lomamökkeineen? Olisiko Sokosti täynnä hissejä ja laskettelurinteitä ja muutkin lähitunturit rakenteilla?

Ajatuskin puistattaa!

Jos tuntuu siltä, että lapinvaellukset voisivat olla muutakin kuin kävelemistä pisteestä A pisteeseen B, kannattaa Teeriahon ja Mattssonin tarinakirja ottaa kaveriksi mukaan.

Kun kulkee kairassa historian kanssa, maailma saattaa muuttua mielenkiintoisemmaksi paikaksi vaeltaa. Kirja on saatavana Docendon verkkokaupasta tai Suomalaisesta kirjakaupasta.

Tietoa ja tarinaa Saariseliltä: Yrjö Teeriaho & Jorma Mattsson, 229 sivua, Docendo 2015.