kirjat

Joskus on pakko aloittaa kirjajuttu ihan puhtaalla selityksellä.

Otsikko nimittäin pitää sisällä termistöä, joka on saattanut livahtaa ohi tavalliselta eräihmiseltä. Sellaiselta, joka ei välitä maailman virtauksista tuon taivaallista.

Uusi musta on ensinäkin muotiin liittyvä ilmaisu. Musta on aina muotia tai kuuminta hottia, mutta nykyisin uudeksi mustaksi voi päästä sähkönsininen tai oranssi tai yhtä hyvin myös avoin data ja palkitsemiseen liittyvä sana kiitos.

Hortoilua saattavat harrastaa niin kalastajat, retkeilijät kuin metsästäjät kävellessään päämäärättömästi maastossa, mutta sellaista kuljeksimista tämä uusi musta ei tarkoita.

Hortoiluksi nimitetään villiyrttien ja -kasvien keräämistä ja kasvien käyttämistä ruuaksi tai sen osana. Sana horta tulee kreikasta ja tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää. Googlen kääntäjä antaa vastaukseksi sanan ”vihannekset”.

Lihaan, kalaan ja rasvaan mieltynyt eräihminen saattaa tässä vaiheessa poistua punaisena pihalle, kun saa eteensä aiheen, josta ymmärtävät enemmän vain jänikset. Mutta ei ehkä kannata.

Pari villiruuasta julkaistua ruokakirjaa valaisevat asiaa enemmän kuin yksi väärästä päästä liikkeelle lähtenyt verkkokirjoittaja ehtii sumentaa.

Kirjakaaren kustantama Villiä & Valloittavaa ilmestyi viime vuonna. Sen tekijä on keittiömestari Sami Tallberg, joka teki ensimmäisen yrttikeittokirjansa jo viisi vuotta sitten.

Metsäkustannukselta ilmestyi tänä vuonna Rune Kalf-Hansen ja Lisen Sundgrenin kirja Villikeittiö.

Kirjat on valittu tähän kumppaneiksi siksi, että niiden lähestysmiskulma aiheeseen on lähes samanlainen.

Tekijät ovat huomanneet, että pohjolassa on neljä vuodenaikaa, ja että villiruokaa ja vihanneksia pystyy hyödyntämään ympäri vuoden.

Herkullisia ruokia

Tallberg keskittyy kirjassaan enemmän ruokaan kuin villiyrttien esittelyyn. Tavoitteena on ehkä enemmänkin näyttää, että suomalainen luonto sisältää elementit hyviin ruokiin ilman syvällisempää sukellusta hortoilun ytimeen.

Luonnosta tulee esimerkiksi lihaa, kalaa, marjoja ja sieniä. Siis aivan arkisia eineksiä ja puhtaita makuja, joita kannattaisi hyödyntää kotona vielä enemmän.

Resepteissä käytössä ovat toisaalta myös mahla, nokkoset tai sienet ja erilaiset villivihanneksista, kuten suolaheinästä tai kehäkukan terälehdistä tehdyt salaatit.

Tallbergin ruoka-annoksia, kuten esimerkiksi ”koivunmahlassa haudutettua haukea ja kesävihanneksia” ei ehkä paatuneinkaan lihansyöjä pysty kuolaamatta katsomaan.

Villiä & Valloittavaa -kirjassa reseptejä on noin viisikymmentä ja seassa on ihan tavallisia ruokia, kuten korvapuusteja, karjalanpaistia tai sultsinoita tai paistettuja muikkuja ja mustikkamaitoa.

Reseptejä täydentävät annoksista napatut sivun kokoiset kuvat, joita emme suosittele nälkäisille.

Luonnon sato talteen

Hansenin ja Sundgrenin kirja antaa hortoiluun hieman enemmän eväitä.

Kirjassa opastetaan kädestä pitäen, miten luonnon sato kannattaa kerätä talteen ja miten se säilötään. Samalla kerrotaan myös se, mitä luonnosta voi ja kannattaa kerätä talteen.

Kerättävistä kasveista kirjaan on valittu mustavalkoiset (lyijykynä?)piirrokset, enkä ole ihan varma, pystyykö täydellinen ummikko löytämään kasvit maastosta kirjan avulla. Toisaalta mukana on myös värikuvia, jotka ehkä helpottavat asiaa.

Pohjoisessa ihmiset ovat tottuneet siihen, että kesä on nopeasti ohi ja että jos meinaa saada sadosta jotain talteen, se on syytä tehdä silloin, kun muuttolinnut ovat vielä maassa.

Mutta kyllä syksyllekin riittää poimittavaa. Villikeittiö -kirjan mukaan syksyllä voi kerätä esimerkiksi nokkosia (ylimpiä versoja ja nuoria lehtiä), ketunleipiä, vuohenputkia, isomaksaruohoa, ruusun terälehtiä, puna-apilaa, siankärsämön kukkia ja monia muita. Tietysti myös marjoja ja sieniä.

Villikeittiön resepteissä villivihanneksia ja yrttejä käytetään reilummin kuin Tallbergin kirjassa. Pizzan päälle mätetään esimerkiksi melkoisesti peltokaalin lehtiä, peltotaskuruohoa ja vuohenputkea ja grillatuissa kanarullissa on männynversoja ja isomaksaruohoa.

Kuvituksen painopiste ei ole niin tiukasti ruuassa kuin Tallbergin kirjassa, vaan pikemminkin luonnon runsauden ja monimuotoisuuden esittelyssä.

Mutta jos näitä kirjoja lukee ja hyödyntää yhdessä, saattaa pöydälle päätyä parempaa ja ruokaa ja verikin saattaa virrata suonistossa himpun verran raikkaampana ja vähemmän kolesterolisena kuin aikaisemmin.

Ja jos kala- tai metsästysreissuilla riittää aikaa ja mielenkiintoa, yksitoikkoiseen ja ehkä hieman mauttomaankin retkimuonaan saa villeistä vihanneksista ja yrteistä takuulla uutta puhtia.

Itse ainakin yritän tarpoa pusikkoja enemmän sillä mielellä, että luontoa voisi hyödyntää illalla nuotion ääressä.

Villiä & Valloittavaa – suomalaisen nykykeittiön helmiä: Sami Tallberg, 128 sivua, Kirjakaari 2013, hinta 36,95 € (Suomalainen kirjakauppa)
Villikeittiö – ruokaa luonnosta vuoden ympäri: Rune Kalf Hansen & Lisen Sundgren (valokuvat Charlotte Gawell), 192 sivua, Metsäkustannus 2015, hinta 29,95 € (Suomalainen kirjakauppa)