Hirvi juoksi pihamaalle, liukastui ja halkesi. Riistanhoitaja sanoi häneltä kysyessäni, että sitä tapahtuu usein tällä seudulla.

Reppana ratkesi liukastuttuaan

Reppana ratkesi liukastuttuaan

Suomen asuntomarkkinat ovat myllerryksessä. Asuntojen arvot kasvavat mukavasti muutamissa asutuskeskittymissä, mutta maaseutu tyhjenee ja talojen arvo putoaa.

Ihmiset mittaavat asuinpaikkansa arvoa yhä enemmän rahalla, eikä viihtyvyyteen tai elämän laatuun vaikuttavilla tekijöillä.

Teoriassa ihmiset haluaisivat asua maalla, metsän laidalla, kävellä paskaisin saappain ja antaa lasten ryömiä vapaasti pihamaalla.

Mielikuvissaan ihmiset viihtyvät yhä luonnossa ja yrittävät usein ylläpitää imagoa luonnonläheisestä elämäntavasta. Käytännössä se tarkottaa outdoor-brändien suosimista vaatetuksessa, vaikka niillä ei ikinä metsään poikettaisikaan.

Myös katumaasturin valitsemisen autoksi uskotaan lisäävän luontoyhteyttä.

Tilastollisesti ihmiset käyttävät yhä vähemmän aikaa luonnossa. Päivät kuluvat töissä, illat tv:n tai padin ääressä.

Ihmiset treenaavat, syövät ja pissivät pääasiassa sisätiloissa. Siitäkin huolimatta, että monia polttaa sisältäpäin vahva kaipuu ulkoilmaan.

Mikä ajaa ihmiset betoniviidakkoihin?

Mikä ajaa ihmiset betoniviidakkoihin?

Syrjässä asumisessa on huonot puolensa. Polttoainetta kuluu ja… ja..

Muitakin huonoja puolia on, mutta en nyt vain keksi mitä. Hyvää kerrottavaa metsän laidalla asumisesta löytyy sen sijaan palstakilometreittäin ja otsikkoon tiivistetty tapahtuma on siitä vain yksi esimerkki.

Se meni näin:

Eräs ilta kestitsin vieraita lasagnella ja muilla maukkailla antimilla, kun ulkoa kuului ääniä.

Ympäröivän metsäalueen hirvipopulaatio on metsästyksestä huolimatta erityisen vahva ja elinvoimainen ja usein hirvet juoksentelevat pihojen poikki. Kuten tälläkin kerralla.

Vaihtelevat sääolosuhteet olivat tehneet pihasta liukkaan, ensin oli satanut lunta, joka plussakeleillä oli sulanut ja taas pakkasella uudelleen jäätynyt liukkaaksi jäämatoksi.

Emä ja sen edelliskeväänä syntynyt vasa rymistelivät tapansa mukaan pihan halki. Pahaksi onnekseen vasa liukastui ja mätkähti vatsallaan tantereeseen, takajalat levällään.

Hirvenvasan takapää halkesi, eikä se voinut enä nousta tai jatkaa matkaa. Vasa lopetettiin ja paloiteltiin lihoiksi.

Ympärilläni luonnossa tapahtuu kaiken aikaa, metsällä on paljon kerrottavaa.

Loppukesäisin kauriit haukkuvat kovaäänisesti pusikoissa, keväisin metsot riehuvat soitimillaan. Ketut varastavat pihalta tavaroita ja rupisammakot säikyttelevät pimeinä iltoina pihapolulla määkiessään.

Talvisin hanki täyttyy kirjoituksesta. Siinä meni näätä, tuossa metsäjänis leikki lajitoverinsa kanssa. Kaupungin ytimessä elävät jäävät paitsi monesta alkukaintaisia vaistoja koskettavasta viihteestä.

Istun hirsimökkini työhuoneessa ja katson ulos lumista maisemaa.

Kaupunkiin on matkaa 40 kilometriä. Ulkona on täysin hiljaista, sillä paksun lumen alla nuokkuvat puut eristävät kaukaisen autotien äänet.

Miksi ihmiset jonottavat kaupunkiasuntoihin kärvistelemään? Otan hirvenlihaa pakkasesta sulamaan ja jatkan kirjoittamista.

Lumi vaimentaa metsän äänet

Lumi vaimentaa metsän äänet