Reply To: Mustaruuti aseen latauksen purku??

Home Forums Aseharrasteet Mustaruuti aseen latauksen purku?? Reply To: Mustaruuti aseen latauksen purku??

#182849 Ilmoita asiaton viesti
Pekka Suuronen
Participant

Tuttavani, mustaruudin asiantuntija Pentti Kataja Salosta jatkoi latauksen purkamiskysymystä kirjeitse. Hänellä on erittäin tärkeä pointti, miksi kaikille vanhoille löydetyille suustaladattaville aseille tulisi tehdä yksinkertainen tarkastus: Ovatko ne ”latingissa” vai eivät. Seuraavassa Pentin kirje:

Alkuperäinen kirjoittaja:
Puhelinkysymyksesi 20.02. oli mielenkiintoinen, ja todellakin huomioon otettava silloin kun käsittelee vanhoja suustaladattavia aseita. Olen noin kymmenisen kertaa törmännyt asiaan, lähinnä Perniön, Halikon ja Liedon vanhalinnan suuria asekokoelmia esittelykuntoon saattaessani. Muutama yksityisasekin on tullut ladattuna eteen. Tästä onkin tullut tavaksi se, että aina kun saan käteeni vanhan torrakon, otan ensimmäiseksi puikon ja kokeilen meneekö se piipun perille asti.

Ihan ensimmäinen kokemukseni asian tiimoilta on henkilökohtainen. Ostin turkulaisesta antiikkiliikkeestä jonkun korppoolaisen vanhan perämiehen jäämistöstä löytyneen 160 cm pitkän, 1700 – 1800 luvulta olevan sieppolukkoisen kiväärin, olet sen nähnytkin. Kun sitä puhdistelin, koukin naskalilla auki sankkireiän. Sieltä tuli jotakin kiiltävän mustaa poroa, minkä tulitikulla sytyttäen sitten tunnistin ruudiksi. Nyt tuli sitten tehtäväksi se puikkokoe, ja totesin, että puikko ei mennyt läheskään sankkireikään asti, vastassa oli jotakin pehmeän tuntuista. Juotin puikon päähän ihan tavallisen puuruuvin. Se tarttui johonkin, ja ulos tuli tukko ruostunutta tavaraa joka muistutti lähinnä pellavasta saatavaa tappuraa. Sen alla oli sitten jotakin kovempaa. Kaadoin vähän vettä piippuun, ja aloin varovasti kiertää rikki kivettynyttä mustaa ruutia, jota sieltä tuli melkein kourallinen. Kuivatin sen, ja komeasti savuten se paloi pihalla. Siitä huolimatta, että ruuti oli lähes parisataa vuotta vanhaa.

Eräässä Halikon museon musketissa oli todellinen susilataus. Ensin tuli ulos tappuratukko, sen alta 63 grammaa viiden mihin hauleja, taas tappuratukko, ja sen alta täysi kourallinen ruutia. Vaarallinen tällainen ase joka tapauksessa on, ja sen tyhjäksi ampuminen oikeata hazardia. Topningit ja muu latinki saattaa olla ruostunut lujasti kiinni piippuun. Jos asetta on joskus säilytetty kosteissa tiloissa, on helposti hygrosoituva musta ruuti imenyt itseensä kosteutta. Kuivuttuaan ruuti on muodostanut yhden suuren jyvän mikä ei ruudin tavoin pala, vaan räjähtää. Savuton ruutihan kerran kostuttuaan on lähinnä kelvotonta.

Peräruuvi irrottamalla on latinki tietysti helposti purettavissa —jos sen saa auki. Tämä ei yleensä onnistu, ruutijäämät ja ruoste pitävät siitä huolen. Joku oli kerran kysynyt edesmenneeltä Mikko Fagerströmiltä miten hän saa vanhan pyssyn peräruuvin auki. Mikko antoi pätevän neuvon: ”Pistä piipun perä kaasuliekillä vähän punertavaksi niin kyllä aukee.” Ei ollut kuitenkaan muistanut varoittaa piipussa olevasta mahdollisesta latingista. Kaveri oli pannut piipun viilapenkkiin kiinni, ja lähestynyt sitä kaasuliekin kera. Oli tullut se Hjalmar Nortamon ”Raumlaisissa jaarituksissa” mainitsema ”juhlalinen däräys.” Onneksi ketään ei ollut piipun edessä.

Tällaisille latingissa oleville suustaladattaville on ihan looginen selitys. Silloin aikoinaan oli maaseudulla särpimestä pula. Usein tuli teeriparvi pihan koivuihin, tai pitkäkorvajänis puutarhaan. Hyödynnettävähän se oli. Ei siinä kuitenkaan ollut aikaa hakea latauskomponentteja ja ladata asetta, tilanne saattoi mennä ohi. Siksi niitä pidettiin ladattuina seinällä, heti otettavissa ja nalli paikoilleen panemalla käytettävissä. Joskus sitten ei ampumatilaisuutta koskaan tullut, aseen ladanneestakin saattoi aika jättää, tulivat patruunapyssyt, ja tämä vanha ase jäi silleen.

Isäni kertoi kuinka hänen kotikylässään oli sattunut tapaus, jossa toinen veli oli pannut tällaisen nallilukon ladattuna seinälle. Tästä tietämätön toinen veli oli lähtenyt sen kanssa metsälle, ja ladannut sen uudestaan. Oli sitten ampunut sillä, ja huonostihan siinä oli käynyt niin pyssylle kuin ampujan toiselle silmällekin.

Pentti Kataja