1. Jos perijä on metsästäjä tai ammunnanharrastaja niin hänellä lienee jo omat aseet harrastukseensa. Jonkun toisen vanhat käyttöaseet eivät pääsääntöisesti ole paperisodan tai edes perinnän arvoisia. Käsittääkseni ne voi uudenkin aselain aikana myydä aseliikkeen kautta. Jos joukossa on joku ottamisen arvoinen, niin on se silloin paperisodankin arvoinen.
2. Jos perijä ei ole ennestään ammunnan harrastaja niin harrastuksen aloittaminen vain siksi, että sattuu perimään aseita ei ole minusta perustelu syy lupien myöntämiseen. Kansalaisten tasavertaisuudenkin perusteella hänen tulee käydä sama paperisota ja lupakäytäntö kuin muidenkin aseharrastuksen aloittajien.
3. Merkittävän keräilijän asekokoelman periminen on hankalampi kysymys. Minusta ei voida olettaa, että perilliset automaattisesti jatkavat vainajan harrastusta ja asekeräilijän statuksen saaminen ei ole yksinkertainen asia kenellekään. Sen ei pidä helpottua vain siksi, että sattuu perimään asekokoelman. Perinnön jättäjän olisi pitänyt eläessään huolehtia kokoelmansa kohtalosta esimerkiksi testamenttaamalla se jollekin museolle tai toiselle nuoremmalle keräilijälle. Ajatus, että kymmeniä tai jopa satoja aseita sisältävä kokoelma olisi perittävissä vain perintöoikeuden perusteella on suorastaan älytön.
