Vastaisku
Home › Forums › Perhokalastusvälineet › Vastaisku
- This topic has 1 reply, 2 voices, and was last updated 02.07.2010 at 2.7.2010 15:49 by Perhostelija19.
-
AuthorPosts
-
Perhostelija19Member
Menee vähän keskustelualueen vierestä, mutta miten vastaisku pitäisi perhokalastuksessa ajoittaa? Vastaiskuhan on tärkeimpiä vaiheita jos kalaa haluaa. Merkitys vielä korostuu pintaperhostelussa jota teen mielelläni. Yleensä kun teen kalan iskiessä vastaiskun perho lentää tyhjänä ilmojen halki syliini. Monesti täytyy vain luottaa siihen, että kala on kyllin nälkäinen tartuttaakseen itse itsensä.
Koska vain murto-osa saamistani tärpeistä tarttuu kiinni väsytyskamppailut ovat olleet harvinaisia. Kaikki kunnolla tarttuneet kalat ovat olleet niin pieniä, että väsyttämistä ei oikeastaan ole tarvittu. Virvelikela antaa siimaa myös kelatessa, mutta ei perhokela. Siima joutuu siis helpommin liian kovalle rasitukselle perhokelan kanssa. Ei olisi kiva karkuuttaa lohta tai isoa taimenta vain koska ei osaa väsyttää oikein. Onko pääkaupunkiseudun lähellä hyvän tai jopa erinomaisen saalisvarmuuden omaavia kirjolohipaikkoja, joissa voisi harjoitella ison kalan kesyttämistä perholla? Ei sitten harmita niin paljon kun jos karkaaja oli vain kirjolohi.
Anssi UittiMemberTerve!
Pintaperhoon tarttuvan kalan tartuttaminen on joskus varsin vaikeaa. Niin kokenutta kalastajaa ei olekaan, että saisi kaikki perhoon nouseet otukset siiman päähän sätkimään. ”Oikeaa” nopeutta ei myöskään ole, koska ihanteellinen tartutusnopeus riippuu kalan otista, ja kalat ottavat eri olosuhteissa ja erilaista ravintoa eri tavoin – välillä salamannopeasti, välillä äärihitaasti ja ”nautiskellen”.
Kertomasi perusteella veikkaan, että olet ollut yleensä hiukan liian nopea kaloille.
Otetaanpa pari esimerkkiä.
Varhaiskevään hankikorrit (sumukorennot) ovat suhteellisen kookkaita hyönteisiä, joita kalat syövät hitaammilla virranosilla. Tyypillinen tuikki on melko hidas pyörähdys. Kun talven jälkeen kalastajalla on patoutunutta intoa yli oman tarpeen, on tavallinen tulos se, että perhon vetää kalan suusta juuri kun sitä ollaan sulkemassa. Tämänvuotisen ensimmäisen ”sumarireissuni” ensimmäinen haaviin asti tullut taimen taisi olla kuudes perhooni noussut.
Tämä on yksi nyrkkisäännöistä: kookkaita hyönteisiä kalat ottavat varsinkin hitaammassa virrassa verkkaisesti.
Toinen esimerkki: koskipaikkojen vikkeläliikkeisiä vesiperhosia kalat taas ottavat vauhdilla, joskus ilmaankin singahtaen. Vuolaassa virrassa tukit ovat usein rajuja. Tällöin on myös vastanykäyksen oltava nopeampi, jotta yhteys kalan ja kalastajan välille syntyy.
Myös kalan koko vaikuttaa jonkin verran. Isot kalat ovat otissaan tavallisesti pieniä verkkaisempia.
Vika saattaa myös johtua muista asioista. Joskus kalat eivät edes osu perhoon tai se luiskahtaa ulos kidasta ennen kuin kala on saanut sen suljettua. Epätarkka isku yhdistettynä nopeaan vastanykäykseen on joskus tuottanut ulkopuolelta tarttuneen kalan. Milloin rinta- milloin peräevästä tarttuneen.
Vaikka ongin jo neljättä vuosikymmentäni (pinta)perholla, on minulla yhä päiviä, jolloin kalojen tartuttaminen tuntuu tavattoman vaikealta. Seuraavana päivänä samat kalat taas saattavat olla helppoja kuin mitkä – jokainen jää kiinni. Tässä on yksi perhokalastukseen mielenkiintoa tarjoavista pikku mysteereistä, joita ei toivoakseni koskaan ratkaista.
Varsinkin, jos missaamasi kalat ovat olleet edes kohtalaisen kokosia (jotain muuta kuin salakoita tai pikkusärkiä), suosittelen aluksi ainakin yrittämään tartutusvedon hidastamista.
Mitä tulee hyvään treenipaikkaan, niin ainakin Vantaankoski tarjoaa melko hyvät mahdollisuudet päästä kokeilemaan yli kiloisten kalojen väsytystä perhovavalla. Paikan löydät Kehä III:n tuntumasta Vantaalta. Luvan voi ostaa paikanpäällä kännykälläkin.
- Anssi Uitti/Erä
Perhostelija19MemberKiitos vinkeistä. Kun ajattelen tarkkaan niin tuntuu juuri siltä, että vastaisku lähtee minulla liian nopesti. Täytynee siis yrittää hieman hitaammin.
-
AuthorPosts
- You must be logged in to reply to this topic.