talvikalastus

Talvi on luonnossa useimmille eläimille ankea ja puutteen sävyttämä vuodenaika. Niin useimmille kaloillekin. Vesissä vuodenaikojen vaihtelu on periaatteessa samanlaista kuin maalla, mutta erojakin on.

Kalojen suhtautuminen talveen vaihtelee valtavasti. Jotkin lajit, kuten ruutana ja suutari viettävät sen miltei horrosta muistuttavassa tilassa. Niiden elintoiminnat ovat silloin hyvin hitaita, mm. sydämen syke on harva.

Ruutanat on kuitenkin varustettu poikkeuksellisin avuin, mikä mahdollistaa hengissä pysymisen, vaikka happi loppuisi vedestä väliaikaisesti täysin.

Eräät lämmintä vettä suosivat kalalajit, mm. kuhat ja lahnat, pakkautuvat talveksi mielellään järvien syvänteisiin tiheiksi muodostelmiksi. Monet tavallisimmat kalamme, kuten mm. ahven ja särki, välttävät alle puolitoista-asteista vettä.

Kaikki kalat eivät siedä tällaisiakaan lämpötiloja. Esimerkiksi ankerias, ruutana ja karppi käytännössä lopettavat liikkumisen jo noin kolme-asteisessa vedessä. Ahvenella vastaava raja on noin yksi aste.

Sen sijaan made porskuttaa iloisesti ja lisääntyykin vielä lähellä nollaa olevassa lämpötilassa. Samalla tavoin nieriä ja muut lohikalat viihtyvät mainiosti talvisissa olosuhteissa, kunhan vain happea on riittävästi.

Talvi on useimmille kotimaisille kaloille kova koettelemus. Esimerkiksi monet särkikalat sinnittelevät sen yli käytännössä lähes paastoamalla. Samalla ne kuitenkin kuluttavat energiavarastojaan, joskaan eivät läheskään samalla tavoin kuin kesälämpimässä.

Erityisesti pienille kalanpoikasille talvi saattaa olla kohtalokas. Elleivät ne ole kasvaneet riittävän kookkaiksi edellisen kesän aikana, saattavat kertyneet energiavarastot osoittautua riittämättömiksi ja tuonen viikate karsii niiden lukumäärän murto-osaan syksyisestä.

Hannu Lehtonen
kalataloustieen professori

Lue lisää Erä 1-2007