Parin edellisen syksyn tapaan vaivasi eteläistä Suomea vuonna 2016 vähäsateisuus. Matala virtaama ei ole omiaan imemään meritaimenia pienempiin sivupuroihin.

Pääuoman virtapaikkojen soraikoilla meritaimenia näkyi mukavasti koko lokakuun, aina marraskuun puolelle.

Ja nimenomaan näkyi, sillä matalan virtaaman kirkas vesi mahdollisti tehokkaan tarkkailun ja hyvät kuvauspuitteet. Ylimmät varmat meritaimenhavainnot saatiin melkoisen uintimatkan päästä Riihimäen korkeudelta.

Vastaavasti puroissa paras piikki osui loka-marraskuun taitteen sadepäiviin. Etenkin useilla vastarakennetuilla soraikoilla riitti tuolloin säpinää.

Riemu jäi melko lyhyeksi virtaaman käännyttyä nopeasti laskuun, harmiksi päälle iski kova pakkasjakso, joka hillitsi kovimpia kutuhaluja purovesissä.

Yllätys oli suuri, kun marraskuun lopulla saapuneiden runsaiden sateiden ja lauhtumisen myötä kutu alkoi uudestaan ennätyksellisen myöhään.

Erityisen hienona asiana kuluneena syksynä täytyy mainita kutuhavainnot merilohista. Vantaanjoesta on saatu aiemmin vähänlaisesti täysin varmoja lohen kutuhavaintoja.

Tiettävästi niitä ei ole aiemmin ole ainakaan päästy kuvaamaan kunnolla.

Kuvareportaasi Vantaanjoen meritaimenista julkaistiin Erän numerossa 12/2016