Huoltojoukot pitävät sotatilanteessa yllä sotivien joukkojen taistelukykyä. Ei siis ihme, että nykyajan sodissakin kohteiksi valikoituvat usein huoltoreitit, joita pitkin kurvailee tietysti muitakin ajoneuvoja kuin ruokakärryjä.

Kun muonitus loppuu, alkaa jämerälläkin taistelijalla ennen pitkää leuka väpättää. Ja sotilaalla on aina nälkä.

Elämään on jäänyt esimerkiksi alikersantti Yrjö Lahtisen repliikki Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas: ”Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä perkeleitä ne on… Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmoinen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.”

Laskelmia tehdään kaikissa pöydissä, joissa päätetään joukkojen ruokkimisesta, kuten kotikeittiöissä tai kouluissa.

Sotilaiden energian kulutus on yhtä lailla pakko laskea tarkkaan, jotta tiedetään miten joukot ruokitaan ja miten paljon tarvikkeita pitää varata.

Käytäntöä noudatetaan myös luonnonravinnon suhteen.

Kun pääesikunnan taloushuolto-osaston huoltopäällikkö, kenraalimajuri Jorma Valo ja osastopäällikkö, kommodori T Kuparinen allekirjoittivat 28. maaliskuuta 1985 puolustusvoimien luonnonmuonaohjeen (LUMO), rätingit oli tehty tarkkaan.

Koska sotilaan toiminnot ovat yleensä raskasta tai keskiraskasta työtä, LUMO:n mukaan kulutus voi olla 3500 kilokaloria vuorokaudessa ja leiriolosuhteissa tai kylmällä säällä se voi nousta yli 4000 kilokalorin.

Ohjeeseen liitetystä taulukosta löytyy esimerkki 65 kiloa painavan sotilaan energiankulutuksesta. Viiden kilometrin marssivauhdilla, 27 kilon pakkaus selässä sotilas kuluttaa 300 kilokaloria tunnissa.

Raskainta on maastojuoksu 14 kilometrin tuntivauhdilla, jolloin kulutus voi nousta 830 kcal/h. Poteroa kaivaessa pääsee vähemmällä, mutta sekin kuluttaa 300-500 kilokaloria tunnissa.

Kylmyyden vaikutus energiankulutukseen osattiin ottaa huomioon jo kauan sitten.

– Jo pelkkä vapina lisää energiankulutusta. Hetkittäin vapinan aikaansaama lämmöntuotto voi olla viisinkertainen normaaliin verrattuna ja energiankulutus voi kohota 425 kilokaloriin tunnissa, luonnonmuonaohjeessa todetaan.

Ilman ruokaakin selviää

Ohjeeseen on liitetty tarkat laskelmat siitä kuinka kauan ihminen selviää ilman ruokaa.

Pelkän kehon rasvakudoksen avulla ihminen selviää hengissä lähes kuukauden ajan, jos päivittäinen energiankulutus on 2500 kilokalorin eli 10,5 megajoulen luokkaa.

Elintoimintojen ylläpitoon tarvitaan luonnonmuonaohjeen mukaan noin 1200 kilokaloria eli viisi megajoulea ja 3500 kilokaloria tarvitaan, jos vuorokaudessa halutaan ylläpitää kovaa fyysistä toimintaa.

Huoltokatkon yllättäessä voi olla syytä varautua luonnonmuonan hankintaan.

– Muutama päivä, käytännössä alle viikko tullaan toimeen lähes täydellä paastolla. Ainoastaan veden saanti on turvattava, muistutetaan ohjeessa.

Vesi on tärkeä elementti. Jo muutama tunti vedenpuutetta voi näkyä ihmisessä väsymyksenä ja suorituskyvyn huonontumisena. Rasvaa saa sen sijaan poltella useita kuukausia, eikä oireita puutoksesta välttämättä näy.

Hiilihydraattien väheneminen ruoasta näkyy vasta useiden päivien kuluttua mm. väsymyksenä ja ketoosina, jonka voi tunnistaa imelänhajuisesta hengityksestä, kun kehossa syntyy asetonia, joka haihtuu mm. keuhkojen kautta.

LUMO:ssa on otettu huomioon myös A-, B1-, B2- ja C-vitamiinien puutostilan aiheuttamat oireet, joita voivat olla esimerkiksi hämäränäön, kestävyyden ja suorituskyvyn huonontuminen ja ihon ja limakalvojen muutokset.

– Yksittäisten ravinteiden puutetta ei tarvitse pelätä. Mitä pitempi toiminta-aika on kyseessä, sitä suurempi merkitys on myös ravinnon monipuolisuudella.

Lihasta energiaa, kasveista ei

Viisi megajoulea on luonnonmuonaohjeen mukaan se raja, jolla ”yleensä tullaan toimeen”. Tämän raja-arvon mukaan on myös laskettu, miten paljon luonnonmuonaa tarvitaan, jotta 1200 kilokaloria saadaan kasaan.

Riistaeläimistä eniten energiaa tarjoilee jänis, tai rusakko, kuten LUMO:ssa todetaan. 600 grammaa rusakkoa päivittäin riittää pitämään ihmisen toimintakunnossa.

Yksi rusakko ruokkii päivässä kolme tai jopa neljä henkilöä, jos pupussa on lihaa noin pari kiloa. Hirvenlihaa tarvitaan samaan energiamäärään kilo ja teertä tai pyytä 1,1 kiloa.

Rasvaiset kalat, kuten ankerias ja lohi sisältävät riistaa enemmän energiaa, joten esimerkiksi ankeriasta tarvitaan 1200 kilokaloriin vain 320 grammaa ja lohta 560 grammaa. Kuhaa sen sijaan pitää syödä 1,67 kiloa.

Marjat, sienet tai lehdet ovat energiamääriltään niin surkeita, että niihin ei kannata välttämättä panostaa, jos aikoo pysyä hengissä metsässä.

Laihtumatta selviää, jos syö puolukkaa päivittäin 2,4 kiloa ja ahomansikkaa peräti kolme kiloa.

Sienissä energiaa on vähemmän kuin marjoissa. Esimerkiksi herkkutatteja pitäisi syödä päivittäin 3,5 kiloa ja keltavahveroita eli kantarellejä yli viisi kiloa.

Voikukanlehtiä päivittäisen energiamäärän tyydyttäminen vaatisi 2,6 kiloa ja pinaattia jopa 7,5 kiloa. Sen sijaan vain 420 grammaa vehkan juurakoita tai 510 grammaa raatetta antaa jo riittävästi virtaa kintaaseen.

Määrät tietysti edellyttävät, että ihminen ei rasita itseään kaksisesti marjanpoimintareissuilla.

Myrkyttämällä vai räjäyttämällä?

Kun ruokaa ryhdytään hankkimaan luonnosta tositilanteessa, pyyntitavoissa ei kannata ujostella.

Luonnonmuonaohjeessa herkimpiä lukijoita varoitetaan jo hyvissä ajoin, että ”ohje sisältää pyyntimenetelmiä, jotka ovat rauhan ajan säännösten vastaisia”.

– Rauhan ajan koulutuksessa ei saa rikkoa metsästyksestä ja kalastuksesta eikä luonnonsuojelusta annettuja säädöksiä, LUMO muistuttaa.

Koska kalat ovat ohjeen mukaan tärkein ja helpoimmin saatava eläinravinto luonnonmuonien varassa elävälle, niistä myös aloitetaan. Alku on varovainen, joten ensin puhutaan lyhyesti vain koukuista ja verkoista.

Heitto- ja pyydyskalastukseen linkittyvät ”perinnepyydykset” ovat kuitenkin vähemmän tehokkaita kalastustapoja. Niitä varsinaisia tehokkaita tapoja on kalastuslain ja -asetuksen mukaan yleensä rajoitettu tai ne on kielletty kokonaan. Eikä ihme.

Kielletyistä tavoista ensimmäisenä esitellään pyydyksellä suljettava kalaväylä tai -tie, johon voi kytkeä kalojen pelottelun valoilla ja äänillä sekä veden keinotekoisella sameudella tai väriaineilla.

Hyvä konsti on LUMO:n mukaan esimerkiksi tarpominen. Se tarkoittaa, että sopiva kapeikko suljetaan verkolla ja padolla ja ryhdytään ajamaan kaloja ylävirrasta kohti pyydystä.

Tarpomisen vaikutusta voi tehostaa kalkilla, punamullalla, vesiliukoisella lateksimaalilla tai pelkällä savella, ja kohta on verkko täynnä syötävää.

Mutta vieläkin kätevämpiä ja tehokkaampia tapoja on ihminen kalastamiseen keksinyt. Kuten sopivan kokoisen vesistön kuivaamisen, jolloin saa kätevästi saaliiksi kaikki vedessä polskuttelevat kalat.

Kalaa voi ohjeen mukaan pyydystää myös myrkyllisillä tai huumaavilla aineilla tai räjähteillä.

– Räjähdyspanokseksi riittää käsikranaatti, polkumiina tai vastaavan kokoinen muu räjähde, LUMO ohjeistaa ja muistuttaa, että panos ei saa olla liian suuri.

Hortoilua ja hyönteisiä

Yli 30 vuotta sitten Suomi oli erilainen maa kuin nykyään.

Vaikka kasvissyöjät olivat suomalaisille jo tuttuja, hortoilua harrastivat vain harvat. Siis villivihanneksia, joita superruuaksikin kutsutaan.

Marjat ja sienet LUMO käy luonnollisesti läpi, mutta hortoilun suhteen puolustusvoimat osoittautuu varsinaiseksi etujoukoksi.

Suomessa on ohjeen mukaan runsaasti kasveja, joilla on käyttöä ruokien korvikkeena tai mausteena.

Esimerkiksi kasvien lehtiä voi käyttää keittoihin, laatikoihin ja salaatteihin. Nokkosen, jauhosavikan, peltovalvatin ja valkoapilan lehtiä voi hyödyntää hauduttamisen jälkeen.

– Voikukan ja koivun lehtiä sekä maitohorsman 5-10 sentin mittaisia kevätversoja voi syödä sellaisenaan.

Lehdillä ei voi toisaalta korvata kunnon ruokaa. Niitä pitäisi laskelmien mukaan syödä jopa 7,5 kiloa, joten ”näin suurta määrää on jo vaikea syödä, eikä se ole suositeltavaakaan”.

LUMO:n mukaan lehdillä on merkitystä näläntunteen poistajana ja C-vitamiinin sekä kivennäisaineiden lähteenä.

Edellä mainittujen kasvien lisäksi luonnonmuonaohjeessa mainitaan myös kylämaltsa, leskenlehti, osmankäämi, järvikaisla, pihatähtimö eli vesiheinä, sananjalka, kallioimarre, mesiangervo sekä islanninjäkälä eli iso hirvenjäkälä.

Eturintamassa armeijassa on oltu myös hyönteisravinnon suhteen. Hyönteisten käyttämisestä ruuaksi on alettu puhua Suomessa vasta viime vuosina, mutta armeijassa herkulliset mönkijät on tunnistettu jo aikoja sitten.

Hyönteisistä luonnonmuonaohje suosittelee käyttämään muurahaisen koteloita, heinäsirkkoja, kaskaita ja – tästä ilahtuvat kaikki perhokalastajat – koskikorennon toukkia.

Kaikkia hyönteisiä voi hyödyntää ruokapöydässä esimerkiksi paahdettuina ja muurahaisen koteloita eli munia jopa sellaisenaan. Hyönteisten ravintoarvoja ohjeessa ei kuitenkaan mainita.

Näytteeksi luonnonmuonaohjeen edistyksellisestä linjasta kelpaa vaikka kasvismuhennoksen ohje:

Kasvismuhennos

pakillinen nokkosen, voikukan
jauhosavikan tai
maitohorsman lehtiä
1/2 pussia instantvelliä
1/2 pakillista vettä
suolaa

1. Lehdet huuhdotaan. (Voikukan lehdistä poistetaan paksu keskiruoto.)
2. Lehdet kiehautetaan vähäisessä vesimäärässä, vesi kaadetaan pois.
3. Lehdet hienonnetaan puukolla.
4. Puoleen pakilliseen kiehuvaa vettä sekoitetaan instantvellijauhe ja hienonnetut lehdet. Velli saa kiehahtaa. Tarvittaessa maustetaan suolalla.

Ohje on ladattavissa täältä Puolustusvoimien luonnonmuonaohje.

Kuvat:

Pommi: Drajay1976 (Oma teos) [CC BY-SA 3.0], lähde: Wikimedia Commons
Rusakko: Anneli Salo (Oma teos (Own photo)) [CC BY-SA 3.0], lähde: Wikimedia Commons
Ankerias: JanesDaddy (Ensglish User) (English Wikipedia – [1]) [GFDL, CC-BY-SA-3.0 or CC BY-SA 2.5-2.0-1.0], via Wikimedia Commons
Voikukka: Benjamin Gimmel, BenHur (FreePiP (Free Pictures Project)) [GFDL or CC-BY-SA-3.0], via Wikimedia Commons
Koskikorento: Wlodzimierz (Oma teos) [CC BY-SA 4.0], lähde: Wikimedia Commons