Kuva: Arto Kojo

Ennen aikaan sellaista vikaa ei ollutkaan, ettei sitä pystynyt ns. jeesusteipillä, nippusiteillä tai pikaliimalla korjaamaan. Ikikolmikon väliin iskee nyt kiilaa ihmeaine Sugru.

Aine on lyhyesti kuvattuna kuin tavallista sinitarraa, jota voi muovailla, uudelleen muovailla tai vaikka poistaa kohteesta kokonaan, mutta joka paikalleen jätettynä noin vuorokaudessa kovettuu annettuun muotoonsa.

Suoranaista käyttötarkoitusta tällaiselle täyttö- tai korjausaineelle ei ole, joten sitä voi käyttää suurin piirtein mihin tahansa alkaen vaikka keittiön keikkuvan pöydänjalan hallitusta korjaamisesta.

Vaikuttava tehoaine ”methyltrissilane” tarttuu sinitarran tapaan tasaiseen, puhtaaseen ja kuivaan pintaan (alumiini, teräs, puu, lasi, muovi ym). Kovettuneena se kestää kosteutta, kylmyyttä ja kuumuutta, kaikkia selvästi paremmin kuin vaikkapa ihminen. Sugru kovettuu myös kosteassa tilassa ulkona, jopa pakkasessa, mutta kovettumisaika silloin on selkeästi huonelämpötilaa pidempi.

Sugrulla korjatun esineen esim. keraamisen kupin voi pestä tiskikoneessa ja liiman tapaan sillä voi jopa ripustella kevyempiä esineitä paikoilleen (kunhan esineen tukee paikoilleen kuivamisen aikana). Kuitenkaan korjaaminen ei välttämättä ole se ”juttu”, sillä ainakin valmistajan nettisivuilla olevissa kuvissa käyttötarkoituksia on haettu pienten esineiden uudelleen muotoilun, ei niiden korjailun kautta.

Sugrua myydään suoraan valmistajan nettisivuilla (www.sugru.com) muutamassa eri värissä ja parissa eri pakkauskoossa. Itse hankin koekäyttöön kaksi 12 nokareen pussillista neljässä värissä, mikä kuluineen kustansi 28 euroa. Yksi muutaman gramman painoinen nokare Sugrua maksaa käytännössä euron, mikä aineen käyttökelpoisuuteen nähden ei ole paha hinta. Maksu onnistuu Visalla tai Paypalilla ja tilattu paketti saapui postilaatikkoon noin kahdessa viikossa.

Kuva: Arto Kojo
Kuvassa Sugrulla paikattuja JSB-jerkkejä. Paikkaus tehtiin kahdessa erässä kahdesta Sugru-pussista noin tunnissa ja tarraa käytettiin osa muuhunkin.
Kuva: Arto Kojo
Uusi päätynuppi vavan päähän tai hyrräkelan metallipintaan kylmältä suojaava kerros. Peukalo keskellä kämmen täkin nämä pystyy sugruilemaan kuka tahansa parissa minuutissa.

Käytännössä

Suhteellisen pitkä kuivumisaika asettaa pieniä käytännön haasteita, joten esimerkiksi vuotamaan käyneen kumi- tai kahluusaappaan, kumiveneen tai irvistävän vaelluskengän hoitoon Sugru kyllä sopii, mutta silloin on oltava vuorokausi aikaa kuivatella liitosta. Perinteisiä paikkomenetelmiä ei siis kannata ainakaan täysin hylätä.

Varmaa kuitenkin on, että seuraavalla omalla vaelluksellani on muutama nokare Sugruakin varusteissa mukana. Sen verran monikäyttöistä tämä tavara on. Sillähän voi, jos mitään muuta ei keksi, kiristää kämppäkirveen löystyneen terän paikoilleen tai muotoilla väljäksi äityneen puukonkahvan tuppeensa napakaksi. Jos materiaalia lipsahtaa kohteeseen reilusti ja tuotos pääsee kuivahtamaan (noin puolen tunnin kohdalla on jonkin sortin muotoiltavuuden takaraja), voi Sugrua veistää tai sahata pois.

Itselläni Mora-kairan teräsuojuksen kumikiinnike oli iän myötä löystynyt, ja toisesta päästä suojusta irrottaessa kumi usein irtosi toisestakin päästä kadoten milloin minnekin. Ongelma ilmeni onneksi vain pilkinnän aikana, kun suojus oli irtonaisena repussa, mutta joka tapauksessa Sugru-möykky kiristää kumijoustimen nyt toisesta päästään kiinteästi suojukseen.

Hyvin tuntui aine toimivan kevättalven keleissä kuistillakin kuivatettuna.

Keloista ja vavoista löytyi uusia, ihan keksimällä keksittyjä käyttöjä. Erään vavan pääty sai ansaitsemansa uuden nupin sinisestä Sugrusta, ja hyvä tuli. Vain talvikalastuksessa käytettävä hyrräkela sai puolestaan uuden pinnoitteen päätyyn estämään kylmän leviämistä sormiin. Käyttökelpoista kyllä, mutta ilmankin oli vuosia selvitty, ja toisaalta esimerkiksi ilmastointiteipin eristävä ominaisuus on usein aivan riittävä.

Ehkä käyttökelpoisin uusi mahdollisuus oli kahden, kärkirenkaasta puolittain hajonneen heittovavan korjaus. Purukumin kokoisesta Sugru-laatasta ei tarvinnut kuin pienen osan, niin tukikaarestaan rikkinäinen kärkirengas kiinnittyi sijoilleen tukevan tuntuisesti. Uutena oivalluksena keksin käyttää tähän oranssia Sugrua parantaakseni vavan kärjen näkyvyyttä hämärässä.

Korjasin Sugrullani myös EVA-muovisen kumisaappaan, jossa ei ollut aivan läpireikää, mutta varsin paha kolmen sentin pintaruhje kuitenkin. Pieni yllätys oli, kuinka tiukasti Sugru paikoilleen jässähti, eikä ”paikka” yhden päivän lumihangessa ja vedessä puljaamisen jälkeen osoittanut merkkiäkään pois lähtemisestä.

Toisaalta ihmeisiin ei pysty Sugrukaan. Toinen kumisaapas, jossa paikka peitti jalkapöydällä avonaisena irvistävän läpireiän, ei päivän jäällä kävelyä tuolta kohdalta ehjänä kestänyt.

Kuva: Arto Kojo
EVA-muovinen talvisaapas tuntui olevan Sugrulle helppo rasti, eikä yhdestä noin neljän gramman paketista tarvittu tähän kuin ehkä gramman verran. Ensikokemusten pohjalta paikka tällaisessa taipumattomassa kohdassa myös vaikutti hyvin pysyvältä.

Sugrulla uistimia korjaamaan?

Ei ole kerta, kaksi, eikä riitä kolmekaan, kun luottoviehe on napsahtanut rantakallion reunaan tai väsytettäessä veneen kylkeen, vesi on valunut vieheen sisälle ja kalastavuus on loppunut saman tien.

Tämä teksti on kirjoitettu maaliskuussa, jolloin korjausten todellista käytännön toimivuutta ei vielä päässyt testaamaan, mutta melko napakan oloisesti pieni Sugru-laatta asettui halki menneen muovisen jerkin halkeamaan. Niin tiukka oli aineen ote jo pelkästä muovista, että miltei voisi kuvitella sen kestävän meriveden koetukset kuten myös haukien hampaat.

Ongelmakohtia olivat viehelenkkien tyvet, joihin Sugrua on ensinnäkin vaikea asetella. Varsinkin, jos viehelenkki on kovin matala ja uistinrenkaalle täytyy jäädä tila liikkua. Asettelussa tulitikun puinen pää oli hyvä apuväline, ja hankalista paikoista täytyy kaikki liikkuva tietenkin ensin irrottaa.

Perinteinen hyvälaatuinen kaksikomponenttiliima saa Sugrusta ainakin haastajan, se oli selvää jo ensikokeiluilla.

Koska paikka tulee vieheessä yleensä päälle päin, ellei viehe ole aivan avohalki, Sugru-laatta jäi ikävästi pullistelemaan, mutta melko hyvin se silti oli jo sormissakin virtaviivaiseksi muotoiltavissa. Apuna muotoilussa voi käyttää taipuisaa muoviluiskaa tai muuta tasaista pintaa, esimerkiksi viivoitinta.

Kun Sugrua hiukan pidempään käsissä muotoilee, se muuttuu sen verran notkeaksi, että sormiinkin alkaa jäädä ainetta merkittäviä määriä. Saippuapesu lämpimällä auttaa, ja tahmean tunteen sormista saa pois pesun jälkeen rättiin pyyhkäisemällä.

Sugrun mainio käyttökohde on vieheiden helppo (joskin hiukan hidas) painottaminen. Tarvittava määrä metallia vain nokareina vieheen vatsan alle ja laatta Sugrua siististi päälle, ja kas, jo vuorokauden kuluttua peli on kokeiltavissa. Jos pienempikin painonlisäys riittää, pelkkä Sugrukin ilman painoja toimii.

Yhtä helppoa, ja hidasta, on kokonaan irronneen tai irvistävän leukalapun kiinni liimaaminen.

Merivesi suoloineen on kuitenkin voima, jota ei koskaan pidä aliarvioida, kuten ei myöskään UV-säteilyn heikentävää vaikutusta. Niinpä Sugrun enempi hehkuttaminen vieheiden korjausvälineenä on syytä jättää täsmälleen tähän, ja katsoa kokemukset vasta kesän jäljiltä uudelleen.

Arto Kojo

 

Arto Kojon artikkeli on julkaistu Erä-lehdessä 6-2011. Katso täältä, mitä uusin Erä-lehti sisältää.