Juha Hermanin Lohen katse on elävästi kirjoitettua omakohtaista kalastajan historiaa, missä perhokalastaja vaihe vaiheelta kasvaa harrastuksensa sisään. Ruotsalaisen kirjailija Hans Lidmanin tavoin Herkman hakee unelmiensa täyttymystä täydellisestä myllypurosta, jollaista ei enää löydy.

Pohdiskelevaa ja perhokalastuksen sisäistä olemusta luodataan kerta toisensa jälkeen perhokalastuksen haavemaailmaa vasten peilaten, mutta karu arki lyö vastaan.

Lidmanin tai Juhani Ahon aikojen neitseelliset lohikosket ovat historiaa. Padottuja virtoja ja menetettyjä maisemia ei kuitenkaan jäädä iän kaiken suremaan, vaan katse kääntyy Pohjoisen suurille virroille, missä suurkalan saaminen tai karkuuttaminen muuttaa kirjoittajan pikku purojen kalastajasta oikeaksi lohimieheksi. Reissut Pohjois-Norjaan ja Venäjälle Kuolaan tuovat hyvin lohenkalastuksen nykyisyyden lukijan ulottuville.

Juha Herkmanin teksti on letkeää, joskin varsin asiapitoista, kun osaa lukea myös rivien välistä. Suurestikaan huumoria kirjoittaja ei viljele. Tosin kertomus Salaperäiset siiat tuo esille osittain tahattoman tragiikan kautta hauskan elementin, missä loistavan kalapaikan löytyminen vie kalastajan epätoivon partaalle. Kalaretkellä mukana ollut ystävätär märkänä, kylmissään ja sääskien syötävänä toisessa vaakakupissa ja toisessa unelmien kosken niska, missä suursiika otti ahnaasti perhoon…

Kirjoittajan toteaakin kyynisesti: ”Siika on minulle arvoitus. Myös toinen ihminen on arvoitus. Kaksi niin suurta arvoitusta samassa yhteydessä on perhokalastajalle liikaa.”

Lohen katse koostuu kymmenestä pikku tarinasta, joita on elävöitetty muutamin valokuvin. Kirja tarjoaa leppoisia hetkiä niin vannoutuneille perhokalastajille kuin muillekin kalastuskirjoista kiinnostuneille.

Lohen katse – Perhokalastajan muotokuva: Juha Herkman, 192 s., Karisto 2010

Matti Kettunen