Kuva: Juha Jormanainen

Itämeren lohi herättää voimakkaita tunteita. Pyyntikeskustelun käydessä kuumimmillaan unohtuu kuitenkin yksi merkittävä tekijä. Myrkky nimeltä dioksiini. Sitä Itämeren lohessa on niin paljon, että sen syömistä on syytä rajoittaa.

Kalan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Se sisältää huomattavan määrän D-vitamiinia, kivennäisiä ja omega-3-rasvahappoja. Kala on myös hyvä valkuaisaineiden lähde.

Elintarviketurvallisuusministeriö Evira suosittelee kalan syömistä ainakin kaksi kertaa viikossa. Mutta ei ole aivan sama, mitä kalaa suuhunsa laittaa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan ruokapöytään tulee kattaa eri vesistöjen kaloja ja lajeja on syytä vaihdella. Yksi painava syy tähän ovat erilaiset ympäristömyrkyt, kuten dioksiinit ja PCB-yhdisteet.

Maailman kemikalisoitumisen myötä kaikki elintarvikkeet ja eliöt, myös ihmiset, sisältävät enemmän tai vähemmän erilaisia ympäristömyrkkyjä. Niitä on löydetty kaikista kalalajeista, mutta tilaston kiistatonta kärkipaikkaa pitävät hallussaan silakka ja Itämeren lohi.

Elohopeakertymien osalta kärjessä on hauki. Itämerestä pyydettyyn haukeen verrattuna raskasmetallikertymiä on enemmän sisävesihauissa. Myös muut kookkaat sisäjärvien petokalat sisältävät elohopeaa. Alueelliset ja vesistökohtaiset erot elohopean määrässä ovat kuitenkin suuria.

Pienten järvien kaloissa on edelleenkin Tshernobylin ydinonnettomuuden aiheuttamaa radioaktiivisuutta. Vesistökohtaiset erot ovat suuria myös tällä saralla, samoin vaihtelut eri kalalajien välillä. Myrkkykertymä kulkee usein käsi kädessä kalan iän kanssa. Mitä vanhempi ja kookkaampi kala, sitä enemmän se voi sisältää myrkkyjä.

Useimmat kotimaiset kalat alittavat selvästi haitta-aineille asetetut enimmäispitoisuusrajat, mutta suuret silakat ja erityisesti Itämeren lohi tekevät tilastoihin huomattavan poikkeuksen. Ne sisältävät dioksiinia moninkertaisesti suosituksiin nähden. Supermyrkyksi luokiteltua dioksiinia on tutkitusti siinä määrin, että edes virallisten suositusten mukaan näitä kaloja ei ole syytä syödä kuin kerran tai korkeintaan kaksi kuukaudessa. Silloinkin vaihtoehtoisesti joko silakkaa tai lohta, ei molempia. Ja vain sata grammaa kerrallaan.

Erityisesti lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien aikuisten on syytä kiinnittää huomiota syömäänsä kalaan. Virallisten suositusten lisäksi on olemassa epävirallisempia arvioita, joiden mukaan Itämeren lohen syöminen on huomattavasti virallista linjaa kyseenalaisempaa.

Kriittisimmät lähteet kieltäisivät suuren silakan ja lohen käyttämisen ihmisravinnoksi kokonaan. Ainakaan imettävien tai raskaana olevien naisten ei pitäisi niitä syödä. Eikä välttämättä muidenkaan.

Antti Hentinen

Kuva: Jari Tuiskunen
Esimerkiksi teollisuutta voi syyttää siitä, että täysin puhdasta ruokaa
on maailman vesistä enää vaikea saada.

Mikä ihmeen dioksiini?

Dioksiini on yleisnimitys, jolla tarkoitetaan joukkoa toisiaan muistuttavia kemiallisia yhdisteitä. Niitä ovat polyklooratut dibentsoparadoksiinit ja dibentsofuraanit. Myös osa PCB-yhdisteistä, eli polyklooratuista bifenyyleistä ja palonestoaineista ovat myrkyllisyydeltään dioksiinien kaltaisia.

Dioksiineja syntyy epätäydellisen palamisen ja kloorauksen seurauksena. Merkittävimpiä päästöjen aiheuttajia ovat energiantuotanto sekä metalli- ja selluteollisuus. Suurin osa Itämeren kalojen dioksiinista on kaukokulkeutunut ilmavirtojen mukana mereen muualta kuin Suomesta.

Dioksiinit ovat ns. supermyrkkyjä. Ne ovat rasvaliukoisia, hajoavat hitaasti ja kertyvät kudoksiin. Tästä syystä altistuminen on vaarallista. Dioksiinin vaikutusta ihmisen terveyteen ei kuitenkaan tunneta tarkasti. Sitä kertyy tavallisesti elimistöön pitkän ajan kuluessa pieniä määriä kerrallaan. Eri tekijöiden vaikutuksia terveyteen on tästä syystä vaikea erottaa.

Suurten annosten on todettu aiheuttavan syöpää ja kehityshäiriöitä. Ihmiselle suuret dioksiinipitoisuudet aiheuttavat myös klooriaknea.

Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko yritettiin salamurhata vaalikampanjan aikana dioksiinilla. Myrkytyksen oireet näkyivät selvästi hänen kasvoissaan. Juštšenkon saaman myrkyn määrä ei ole virallisesti tiedossa, mutta RKTL:n erikoistutkija Eero Aro on arvioinut, että vastaavia oireita saadakseen olisi syötävä noin 31,3 miljoonaa kiloa Itämeren lohta kerta-annoksena. Samansuuntaisia arvioita on esitetty myös Selkämeren silakasta. Sitä olisi vastaavasti nautittava 220 miljoonaa kiloa.

Kalaa syömällä suoranaista akuuttia dioksiinimyrkytystä tai siitä viestiviä oireita on siis varsin vaikea saada. EU:n dioksiinille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille asettama raja-arvo on 8 pikogrammaa (pg) grammassa tuoretta kalaa. Pikogramma on gramman tuhatmiljardisosa.

Lisätietoa kaloista, syöntisuosituksista ja kalojen sisältämistä haitallisista aineista verkossa osoitteissa www.evira.fi, www.prokala.fi, www.rktl.fi ja www.stuk.fi.

Lue koko artikkeli Erän numerosta 11-2008!