Hiltunen, Salmi, Eloranta, Rantala, Saari:Taitava (lohi)perhokalastaja Viisi osaavaa perhokalastajaa ovat koonneet laajan tietoteoksen perhokalastuksesta, joka kantaa nimeä Taitava Perhokalastaja. Muhkeassa opuksessa on sivuja lähes 400.

Lohen perhokalastus, kahdenkäden lohivapojen heittotekniikat, lohiperhon sidonta mittasuhteineen sekä Tenon kestävän kehityksen teesit haukkaavat leijonan osan, noin kolmanneksen, kirjan sisällöstä.

Erityisesti kahdenkäden vapojen heitto-osio kuvineen on kirjallisuudessamme uutta ja varmasti monelle käsityksiä avartavaa tietoa. Juuri heittäminen ja lohiperhosiimat ovat muuttuneet 2000-luvulla eniten.

Muuten kirja käsittelee perhokalastuksen perusteet lyhyesti, mutta toimivasti historiasta ja välineistä heittämiseen. Vain solmupiirroksia toivoisi selvemmiksi, tulkinnanvaraa on liikaa.

Kalojen ravinto, hyönteiset ja kalastustekniikoiden esittely käydään läpi hieman suppeasti kirjan sivumäärään nähden. Aihealue on laaja ja erityisesti nousussa olevaan järvikalastukseen olisi suonut laajemman käsittelyn. Myös kilpaperhokalastus jää hajamainintojen asteelle ja merellä tapahtuva perhokalastus on jätetty valitettavasti kokonaan huomioimatta.

Luvut kalojen aisteista, elinympäristöistä ja lajikohtaiset esittelyt ovat antoisia. Taimenkantojen onneton tila tuodaan hyvin esiin – kissa nostetaan keskelle pöytää.

Parasta antia on laajasti käsitelty lohenkalastus, jonka ainoana miinuksena voi pitää lohen pintaperhokalastuksen puuttumista. Hauki on lyhyesti mukana, mutta lajiesittelyssä olleiden harjuksen, siian, nieriän ja kirjolohen kalastuksesta ei ole kappaletta. Osalle lajeista löytyy kirjan sivuilta kalastusvinkkejä, mutta lajikohtaisen esittelyn jatkeeksi olisi voinut tehdä edes lyhyen missä-milloin-millä -kappaleen aloittelevien perhostelijoiden avuksi.

Perhonsidontaosa on laaja ja siinä esitellään 14 vaihe vaiheelta perhoa, kaksi lohiperhoa ja 12 (taimen)perhoa. Malliperhona sidotaan Veka-lohiperho, jonka resepti käydään pilkun tarkasti ja selkeästi läpi n. 20 sivulla.

Klassinen lohiperho on ensimmäiseksi perhoksi liian monimutkainen ja materiaalit hankalasti hankittavia, mutta varmasti pidemmälle ehtineille ja hyvän materiaalivaraston omaavalle opettavainen sidottava.

Helpompia aloitusperhoja ovat esim. vihreä larva tai kuulapäänymfi.

Surffilauta on allekirjoittaneen risteytys Floating Fry- ja Supertinseli- perhoista eikä muunnos, mikä kirjassa on lipsahtanut väärin.

Sidontaosa on hyvin kuvattu, perhot varmasti Suomen oloissa toimivia ja teksti muutamia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta toimiva, mutta ei paras mahdollinen aivan ensiaskeleita ottavalle sitojalle.

Asenteista, arvoista ja kalastuskulttuurin kehittämisestä kestävämpään suuntaan on kirjassa ansiokasta tekstiä. Ilman epäkohtien esille tuontia kehitystä ei tapahdu. Ylevistä aatteista huolimatta käytäntö on osoittanut, että isompiin muutoksiin tarvitaan valvottu tiukka laki tai aikaa vähintään miessukupolvi tai kaksi.

Taitava Perhokalastaja -kirjan kuvitus on pääosin hyvää ja asioista kertovaa, mutta muutamin paikoin tummapohjaiset hyönteispiirrokset jäävät liian mustina muita heikommiksi. Muutamia termejäkin kuten heittojen frekvenssi tai meanderoiva uoma olisi voinut ilmaista selkokielellä.

Kokonaisuutena Taitava Perhokalastaja on hyvä hankinta asiapainotuksista johtuen erityisesti lohenkalastuksesta kiinnostuneille. Kotimainen kirja kotimaisilta osaajilta, joita kumpiakaan ei maassamme liikoja ole.

Taitava Perhokalastaja: Veikko Hiltunen, Kari Salmi, Anssi Eloranta, Tapio Rantala ja Jaakko Saari, Arma Fennica 2008

Pertti Kanerva