Erkki Norell: Jopas sattui...Tuskin oli painomuste ehtinyt kuivua Erkki Norellin edellisen kirjan sivuilla (Kalaretkieni Lappi 2004), kun jo uutta pukkasi. Mikäpä on miehen kirjoitellessa joutilaana eläkeläisenä, onhan pääkopan juttuvarastoon kertynyt monenmoisia kokemuksia yli 60-vuotisen kalastusuran aikana.

Viime vuonna ilmestyneessä novellikokoelmassaan Jopas sattui… Eki kertoo kaikenlaisista sattumuksista ja kommelluksista, mitä vuodet ovat kalavesillä mukanaan tuoneet. Osa kirjoituksista on Metsästys ja kalastus -lehdessä aikanaan julkaistulla samannimisellä palstalla ilmestyneitä, osa tätä kirjaa varten kirjoitettuja.

Norellin tarinat liikkuvat tällä kerralla pääosin Suomen kamaralla, vain hiukan Norjan puolella (Neiden) piipahtaen. Kaloista pääosassa ovat taimenet, mutta myös lohi, hauki, ahven, kuha ja madekin ovat kommelluksia aiheuttaneet. Kaikkina vuodenaikoina.

Millaisia sitten ovat Norellin sattumukset kalavesillä? Joukkoon mahtuu runsaasti tavanomaisia ”jokamiehen töppäyksiä” eli ison kalan karkuutuksia, koskessa mulimisia ja ”kaveri saa, minä en” -tapauksia, mutta myös mattojen karkuutuksia, myrskyisiä verkonhakureissuja, epäonnistuneita ravustuksia, törmäilyä metsojen soitimella ja palelemisia milloin taimenkoskilla, milloin kuhaverkoilla.

Loppujen lopuksi kirjan sattumukset eivät monestikaan järin ihmeellisiä ole, mutta kirjoittaja saa tapahtumat elämään ja jutun etenemään juoheasti. Norellimaisen leppoisa kirjoitustyyli pitää otteessaan kirjan loppulehdille saakka, joista viimeinen on järjestyksessään 181.

Kuvitus rakentuu monien muiden Norellin kirjojen tapaan Seppo Polameren persoonallisista ja näyttävistä piirustuksista, mutta julkaisija on vaihtunut WSOY:stä Otavaksi.

Erkki Norell: Jopas Sattui… Otava 2005.

Jari Tuiskunen