Hiitolanjoen ennallistetusta Kangaskoskesta on tullut matkailunähtävyys – ja Laatokan lohen kutupaikka.

Kangaskosken alaosa ennallistettuna.

Luotettavalta taholta saadut tiedot kertovat, että Hiitolanjoen koskilla on havaittu syksyn mittaan vilkasta lohikalojen liikehdintää. Hiitolanjoki.fi –sivuilla kerrotaan, että maa- ja metsätalousministeriön Nousuohjelman projektikoordinaattori Matti Vaittinen oli havainnut ennallistetun Kangaskosken niskalla 14. lokakuuta ainakin 20 kalaa ja itse koskessa lisää kaloja ja niiden kutupesiä.

Lisääntymisvimmaisia nousukaloja on havaittu jopa Kangaskosken yläpuolella sijaitsevan Lahnasenkosken työmaan tuntumassa, vaikka paikalla jyrräävät kaivinkoneet.

Hieno kohde myös turisteille

Kun kävimme 9. lokakuuta pitkästä aikaa Kangaskoskella, vakuutuimme kosken ennallistamisprojektin onnistumisesta ainakin silmämääräisesti arvioituna. Entinen voimala oli jätetty museoituna sijoilleen ja kaikki Hiitolanjoen vesi virtasi voimalan ohi kunnostettua uomaa pitkin.

Miellyttävä yllätys oli havaita kuinka myös koskea ihailemaan tulevat ihmiset oli huomioitu. Rannalla oli parkkipaikkoja, pöytäryhmiä, WC, rakennettuja polkuja ja portaita, katselutasanteita ja opastauluja. Myös kosken alapuolella olevalla laavulla oli uusia rakenteita ja sinne oli tehty esteetön kulkuyhteys.

Kangaskosken yläosaa maantiesillalle päin.

Paikalla oli muutamia ihmisiä jo meidän tullessamme ja lisää tuli paikalle tasaiseen tahtiin koko sen parituntisen rupeaman, minkä Kangaskoskella viihdyimme. Voi olla, että kesän vilkkaimmalla turistikaudella parkkipaikka käy jopa ahtaaksi.

Yritin arvioida koskea nousevan kalan silmin enkä keksinyt siitä juuri mitään huomauttamista. Toki ihmisen koskeen asettelemat kivet näyttävät olevan vähän liiankin hyvässä järjestyksessä ja vesi kauttaaltaan melko tasasyvyistä. Täysin luonnon muovaamissa koskissa on usein reuna-alueita syvempi pääuoma, joka mahdollistaa kalojen liikkumisen myös vähävetisinä jaksoina. Ehkä Kangaskoskeenkin on sellainen järjestetty, vaikka rannalta katsoen en sen sijaintia kunnolla huomannut.

Ennallistettu koski tarjoaa lohille ja taimenille runsaasti kutupesien paikkoja ja suojaa kuoriutuneille kalanpoikasille.

Hiitolanjoella voi retkeillä myös virtuaalisesti klikkaamalla Hiitolanjoki.fi-sivuilla olevaa linkkiä.

Muinainen eränkävijöiden kulkutie

Entisaikoina Hiitolanjoki oli tärkeä eränkävijöiden, kauppiaiden ja uudisasukkaiden kulkureitti Laatokalta Simpele- ja Torsajärvien kautta Saimaalle ja edelleen jopa Ouluun ja Vienan Karjalaan saakka. Luultavasti monenkin savolaissuvun esivanhemmat ovat nousseet sitä pitkin uusille asuinsijoilleen. Pekka Lappalainen mainitsee kirjoittamassaan Säämingin historiassa mm. suvut Kokkonen, Parantainen ja Valto(i)nen.

Nykyisiä karttoja katsomalla ja maastossa liikkumalla on vaikea ymmärtää kuinka muinaiset eränkävijät olisivat päässeet veneineen esimerkiksi Torsajärveltä Pihljaveden Särkilahteen, kuten esimerkiksi Kustaa Vilkuna on esittänyt. On kuitenkin muistettava, että ennen ”vetisemmät” reitit ovat nyt maankohoamisen ja metsäojitusten vuoksi muuttuneet ”kuivemmiksi”. Esivanhemmillamme oli myös enemmän kuin uskommekaan aikaa, voimia ja kärsivällisyyttä kiskoa veneitään maakannasten yli ja teletaipaleita pitkin.

Uivatko Laatokan lohet muutaman vuoden kuluttua tänne kirkasvetisen Torsan länsipäähän asti 25 km Kangaskoskesta länteen?

Torsa–Särkilahti-reittiä uskottavampi on kulkuyhteys Torsan kautta Virmustjoen vesistöön ja edelleen Etelä-Saimaalle. Pohjoisempi reitti Simpeleenjärven kautta Punhaharjun suunnalle on sekin vaatinut kovaa aherrusta toisen salpausselän alavimpia kohtia ylitettäessä.

Myllyjä Hiitolanjoen koskiin alkoi ilmestyä jo 1700-luvulla, vanhimmat niistä yläjuoksulla Kivijärvenkoskessa ja Uudensillankoskessa. Torsanjoen puolella esimerkiksi paikannimi Myllymäki kertoo joen voiman valjastamisesta.

Veden lisäksi alavirtaan liikkuivat tukit Laatokan sahoille. Myllyjen ja myöhemmin rakennettujen voimalaitosten ohi tukit kulkivat uittorännejä pitkin.

Kangaskosken tehdas ja voimalaitos

Kangaskoskelle valmistui 1901 kosken voimaa hyödyntävä paperitehdas ja puuhiomo, jonka perustuksiin voi tutustua koskivierailun yhteydessä. Eri tehdastilojen sijainnit on merkitty maahan lyödyillä paaluilla ja niin kiinnitetyillä nimilapuilla. Tuulessa lepattavien muovitettujen tulosteiden sijalle on toivottavasti tulossa kestävämmän näköiset taulut ja enemmän tietoa antavat opastaulut.

Väliaikaisia kylttejä Kangaskosken tehtaan kivijalan raunioilla.

Tehdas valmisti mm. kartonkia ja ruskehtavaa käärepaperia vietäväksi pääasiassa Pietarin alueelle. Kangaskosken tehtaan toiminta päättyi 1925 ja samana vuonna valmistui Kangaskosken sähkövoimala, jonka putouskorkeus oli 4 metrin luokkaa.

Hiitolanjoen muutkin kosken valjastettiin: Lahnasenkoski 1911, Kalliokoski 1919, Sahakoski 1919, Ritakoski 1920, Syrjäkoski 1924, Kangaskoski 1925 ja Juvankoski 1948. Juvankoskella oli ollut pieni sähkövoimala jo vuodesta 1898.

Kangaskoski vapautui kalojen käyttöön jo syksyksi 2021. Sen yläpuolella olevaa Lahnasenkoskea, jonka putouskorkeus on 8 metriä, kunnostetaan kovaan vauhtia ja työn odotetaan valmistuvan vielä tänä syksynä. Hieman Lahnasenkosken yläpuolella lähellä Kuutostietä oleva Ritakoski, jonka putouskorkeus on 4 metriä, saa vapautensa 2023.

Kolmen voimalaitoksen purkamisen jälkeen kaloilla on vapaa nousureitti laajoille lisääntymisalueille, johon kuuluvat vapaana virtaavat Uudensillankoski, Rapukoski ja Ali-Juvankoski sekä Torsan reitillä olevat Silasmusjoki, Torsanjoki ja monet pienemmät virtavedet. Laatokan järvilohen ja muiden vaelluskalojen pääsyä Simpelejärven vesistöön jää kuitenkin estämään Simpeleen keskustassa oleva padottu 6 metriä korkea Juvankoski, joka on Metsä-Boardin omistaman Simpeleen kartonkitehtaan käytössä.

Vaelluskalat eivät tosin päässeet jyrkästä Juvankoskesta Simpeleenjärveen ennen kosken patoamistakaan.

Kangaskosken museoitu voimalaitos alajuoksulta kuvattuna.

Hiitolanjoen vapautushankkeen takana on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, joka hankki omistukseensa Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitokset ja kiinteistöt Hiitolanjoen Voima Oy:ltä. Hanke on ollut vuosikymmenien mittainen urakka, johon on osallistunut useita tahoja. Rannalla oleva opastaulu mainitsee Maa- ja metsätalousministeriön, Ely-keskuksen, WWW:n, Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiön, Osuuspankin, Rautjärven kunnan, Etelä-Karjalan liiton, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön, Lähitapiola, Kaakkois-Suomi – Venäjä CBC-ohjelma, Etelä-Karjalan Kärki-Leader, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja yksityiset rahoittajat.

Yksi tunnetuimmista Hiitolanjoen puolestapuhujista on ollut kalastusaktivisti ja näyttelijä Jasper Pääkkönen.

Laatokan järvilohi

Hiitolanjoki on melko vaatimattomasta koostaan (keskivirtaama 14,7 m3/s) huolimatta laatokanlohen tärkein lisääntymisjoki. Poikastiheydet ovat olleet Venäjän puoleisissa koskissa huomattavan korkeita ja kohta toivottavasti myös vaelluskalojen käyttöön avautuvilla Suomen puoleisilla lisääntymisalueilla.

Kuoriuduttuaan Laatokan lohen poikanen viettää joessa 2–3 vuotta, minkä jälkeen se laskeutuu Laatokkaan syönnökselle noustakseen sieltä 1–3 järvivuoden jälkeen Hiitolanjokeen kudulle. Nousulohien keskipaino on ollut noin viisi kiloa, mutta suurimmat yksilöt voivat olla jopa yli kymmenkiloisia.

Hiitolanjokea Kangaskosken laavulta alavirtaan.

Lohen pääseminen vaelluksellaan Suomen puolelle oli pitkään mahdotonta joessa Venäjän puolella olevien rytöpatojen ja muiden nousuesteiden vuoksi. Suomen puolella nousu tyrehtyi jo heti alkuunsa Kangaskosken voimalaitospatoon.

Ensimmäinen kututapahtuma Suomen puolella yli 60 vuoteen, aivan Kangaskosken voimalan alapuolella, todettiin vuonna 2003.

On hieman yllättävää, että kalastus on sallittua Kangaskoskesta alavirtaan Suomen puoleisella noin kilometrin mittaisella jokiosuudella. Kalastus on kuitenkin ollut lohen ja taimenen osalta hyvin säännösteltyä pyydystä ja päästä –kalastusta.

Kalastuksessa on saanut käyttää vain enintään yhrä väkäsettömällä kolmihaarakoukulla varustettua viehettä ja kaikki rasvaevälliset lohet ja taimenet on pitänyt vapauttaa välittömästi takaisin veteen. Kalastusta ei ole saanut harjoittaa, jos joen vesi lämpenee yli +20 asteen. Kalastajia joella on saanut olla samanaikaisesti enintään kolme.

Myös Silamusjoella Neuvosenkosken ja Hiitolanjoen haaran välisellä noin 800 m pitkällä osuudella on saanut kalastaa samankaltaisin säännöin kuin Hiitolanjoen alajuoksulla.


22.10.2022: Lisätty huomautus, että vaelluskalat eivät päässeet Juvankosken yläpuolelle ennen kosken patoamistakaan.