Onko musta voimustikka vain tavallisen sinertävän mustikan pintavahaton muoto?
Muurahainen imee mehua mustikasta.
Me suomalaiset poimimme metsistämme mustikoita (Vaccinium myrtillus), joiden luulisi nimen perusteella olevan mustia marjoja. Marjat ovat kuitenkin ennen poimimista selvästi sinertäviä, minkä vuoksi monissa muissa kielissä niitä kutsutaankin sinimarjoiksi (blueberry, blåbär). Englannin blackberry on suomeksi karhunvatukka.
Kun sinisiä mustikoita käsitellään esimerkiksi perkaamisen yhteydessä, ne muuttuvat selvästi mustemmiksi. Ilmiö johtuu mustikoiden pinnalla olevan vahakerroksen hankautumisesta pois.
Siniset ja mustat mustikat
Metsissämme on sinisten (tai siniharmaiden) mustikoiden lisäksi mustia mustikoita. Useimmat lähteet mainitsevat, että mustien mustikoiden pinnalla ei ole tavallisille mustikoille tyypillistä vahapeitettä. Mustien mustikoiden sanotaan muuten olevat verrattavissa siniharmaisiin mustikoihin – myös makunsa puolesta.
Musta ja tavallinen sinertävä mustikka.
Rohkenen olla ainakin varovasti eri mieltä. Tutussa mustikkapaikassani on parin aarin kokoinen alue, jossa kasvaa noita mustia mustikoita niin paljon, että niistä kertyy vuodesta riippuen parhaimmillaan litratolkulla marjoja. Ja koska aivan vieressä on tavallisia mustikoita, on vertailu marjojen välillä helppoa.
Mustat mustikat ovat selvästi lujemmin kiinni varvussa kuin siniset. Ne ovat myös kovapintaisempia ja keskimäärin pienempiä. Lisäksi mustia marjoja ei ole juuri koskaan niin tiheässä kuin vieressä olevissa tavallisissa mustikanvarsissa.
Ja se merkittävin ero poimijan kannata: Mustat mustikat eivät ole saman makuisia kuin vieressä aivan samanlaisella paikalla kasvavat tavalliset siniharmaat mustikat. Suutuntuma on erilainen ja maku vähemmän makea. Hyviä ne kuitenkin ovat.
Maallikkona ihmettelen kovasti, että voiko pelkkä vahan puuttuminen marjan pinnasta aiheuttaa kaikki edellä mainitsemani eroavaisuudet?
Mustista mustikoista käytetään useita kuvaavia nimityksiä kuten kiiltomustikka, koirasmustikka, papinmustikka, pikimustikka, sokerimustikka, suutarinmustikka, tervamustikka ja voimustikka. Rakkaalla poikkeavalla lapsella on monta nimeä.
Mustikka on happo-emäs-indikaattori
Oletko pannut merkille, että mustikan värjäämät kädet vaihtavat väriä, kun peset ne saippualla? Heti mustikoiden käsittelyn jälkeen kädet ovat sinipunaiset, mutta pesuyrityksen jälkeen sinisemmät. Ilmiö johtuu siitä, että mustikkamehu vaihtaa väriään happamuuden mukaan. Happamessa liuoksessa (pH < 7) sen väri on punertava ja emäksisessä (pH > 7) jopa tumman sininen.
Mustikkamehua voidaan siten käyttää happo-emäs-indikaattorina. Värinmuutos on samankaltainen kuin koulun kemian tunneilta tutulla lakmuspaperilla. Lakmuspaperia ei kuitenkaan ole käsitelty mustikalla, vaan siinä on useita jäkälästä saatuja luonnon väriaineita.
Vasemmalla etikalla happameksi tehtyä mustikkamehua ja oikealla astianpesuaineella emäksiseksi tehtyä samaa mehua.
Mustikan lisäksi monet muutkin luonnosta tai puutarhasta saatavat tuotteet toimivat happo-emäs-indikaattoreina. Esimerkiksi punakaalimehu muuttaa väriään happamuuden muuttuessa punaisesta (pH = 2) siniseen (pH = 7 eli neutraali) ja aina vihertävän keltaiseen asti (pH = 12).
Tarkkaile marjojen laatua
Mustikoita ja muita marjoja poimittaessa kannattaa tarkkailla ämpäriin ropisevien marjojen laatua. Kaikki marjat eivät suinkaan ole puhtaan virheettömiä herkkuja. Kasvupaikasta ja olosuhteista riippuen ainakin osa mustikoista voi olla jopa lähes käyttökelvottomia.
Vasemmalla mustia ja oikealla tavallisia sinertäviä mustikoita. Osassa marjoista on laatuongelmia.
Tyypillisimpiä mustikoiden virheitä ovat erilaiset hyönteisten aiheuttamat viat. Joissakin marjoissa jopa asutaan. Monin paikoin esiintyy myös erilaisia mustikan sairauksia, jotka voivat muuttaa marjan ulkonäköä ja makua huonompaan suuntaan. Omilla marjamaillani yleisimpiä ovat toiselta puoleltaan punertavaksi ja hieman kurttuiseksi jäävät mustikat, jotka maistuvat pahalta.
Kookas mustikka.
Myös mustikoiden kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Mitä kookkaampia, sitä terveempiä ja parempia ne yleensä ovat. Laadukkaimmat marjat löytyvät usein loivilta pohjoiseen viettäviltä rinteiltä hakkuuaukion vierestä mäntymetsän puolelta. Kuivina kesinä parhaat ja joskus jopa ainoat mustikat löytyvät soiden laitamilta.
Suurimmat koskaan poimimani mustikat ovat olleet halkaisijaltaan yli 15 millimetriä. Ai, että olivat hyviä.
