Yhdellä ainoalla jään alle uitetulla verkolla voi pitää pari ruokakuntaa kalaruuan maussa läpi talven. Toinen talvikauden opetus – tai pikemminkin opintojen kertaus – oli se, että jäihin ei kannata pudota.

Tammikuun 13. päivän saalis oli yksi 4,2-kiloinen hauki.

Talviverkotus alkoi moneen edeltävään talveen nähden parisen viikkoa etuajassa, kun oikaisimme pyydyksen Yöveden Pökkäänlahden jään alle uudenvuodenaattona illan pimeydessä. Revohkasta on kuvaus vuoden ensimmäisessä blogissani, joten siitä ei sen enempää.

Verkkopaikallamme on vettä 5–8 metriä eli parahultaisesti 3,0 metriä korkealle ja 60 metriä pitkälle pyydykselle, jonka solmuväli on 60 millimetriä. Kuhien tavoittelua ajatellen ihanteellinen paikka olisi ollut keskemmällä lahtea oleva syvänne, mutta siellä näytti olevan jo muiden kalastajien jatoja ja emme halunneet ”tunkeutua” samoille apajille.

650 grammaa päivässä

Verkko koettiin säiden ja muiden kiireiden mukaan keskimäärin noin neljän päivän välein. Rytmi osoittautui sopivaksi, sillä kaikki kalat saatiin ylös hyväkuntoisina. Kuhankalastuksessa pyydys olisi syytä kokea jopa kahden tai kolmen päivän välein, sillä kuha kuolee verkkoon haukea, lahnaa ja säynävää herkemmin.

Seuraavassa on lueteltu kaikki kertasaaliit. Valtaosa kaloista punnittiin vain silmäpuntarilla.

  • 3. tammikuuta: säyne 1 kg.
  • 8. tammikuuta: hauet 3 kg ja 2,5 kg.
  • 13. tammikuuta: hauki 4,2 kg.
  • 16. tammikuuta: lahna 1,5 kg.
  • 23. tammikuuta: hauki 2,5 kg, ahven 0,91 kg ja kolme lahnaa 1–1,5 kg.
  • 27. tammikuuta: hauki 3 kg, säyneet 1,5 kg ja 1,3 kg.
  • 31. tammikuuta: ahven 0,83 kg ja lahna 1 kg.
  • 7. helmikuuta: vesiperä.
  • 12. helmikuuta: hauki 3 kg.
  • 19. helmikuuta: tyhjää täynnä.
  • 24. helmikuuta: lahna 1,5 kg.
  • 3. maaliskuuta: hauki 2 kg.
  • 10. maaliskuuta: lahna 1,5 kg.
  • 14. maaliskuuta: säyne 1,3 kg.
  • 18. maaliskuuta: ei saalista.
  • 22. maaliskuuta: hauki 2,2 kg, säyne 1,3 kg ja lahnat 1,5 ja 1,2 kg.
  • 27. maaliskuuta: kolme lahnaa á 1,2 kg. Iso hauki karkasi.
  • 31. maaliskuuta; kolme haukea á 2–2,5 kg, 2 lahnaa ja säyne.
  • 7. huhtikuuta: hauki 2,5 kg, lahnat 1,1 kg ja 1 kg sekä säyne 1,3 kg.
  • 12. huhtikuuta: lahna 1 kg.
  • 13. huhtikuuta: hauki 4,9 kg ja säyne 1,5 kg.
  • 14. huhtikuuta: hauki 2 kg. Talvikalastus verkolla päättyi.

Yhteenvetoa

Kalastuskauden pituus oli 105 kokonaista vuorokautta eli saman verran kuin mitä kunniakas talvisotamme kesti 1939–1940. Kahdelle ruokakunnalle se tuotti yhteensä noin 70 kg terveellistä puhtaan veden luonnonkalaa. Kalamassasta syötiin eri tavoin valmistettuna noin puolet, joten jokaiselle kuudelle ruokailijalle siitä kertyi noin 60 grammaa vuorokautta kohti. Yhdessä satunnaisten pilkkisaaliiden kanssa itse pyydystettyä kalaa kertyi syöjää kohti juuri sopivasti.

Kaikkiaan verkkokalastus tuotti 41 kalaa, yhteensä 70 kg keskipainon ollessa 1,72 kg. Haukien keskipaino oli 2,7 kg, lahnojen 1,2 kg ja säyneiden 1,3 kg.

Ei mikään loistosaalis, mutta parahultainen. Aiemmista vuosista poiketen saaliiksi ei saatu ainoatakaan madetta eikä kuhaa. Keskitalven vähäiset ja jopa olemattomat kertasaaliit olivat odotettuja.

Kolme metriä korkean verkon huono puoli on sen sotkeentumisherkkyys. Isohko hauki voi kieputella verkon sellaiseksi köydeksi, että sen selvittely ei onnistu jäällä pakkasviiman hyytäessä luihin ja ytimiin. Pahasti sotkeutunut pyydys on otettava ylös ja sen tilalle laskettava vaihtoverkko. Korkeampi verkko, esimerkiksi 5–8 metrinen, olisi tässä suhteessa parempi.

Hukkumisharjoitus

Talvikalastuskausi päättyi osaltani kokonaan 17. huhtikuuta, kun pilkkireissulta rantaan tullessani molskahdin jään läpi ja upposin nivusia myöten hyiseen veteen. Onneksi viisaampi puoliskoni oli silloin jo turvallisesti rannalla ja antoi minulle kuivat villasukkansa, jotka jalassa hipsuttelin sadan metrin matkan autolle ja pääsimme onnellisesti kotiin.

Tämä elämäni neljäs tai viides jäihin putoamiseni oli kaikista kerroista vähiten dramaattinen, kiitos läheisen rannan, johon pääsin kahlaamalla, lämpimän sään ja vain 100 metrin päässä olevan auton. Hyisen veden tunkeutuminen saappaisiin aiheutti kuitenkin nivelreumaa sairastavalle vanhukselle (72 v ja risat) aivan kylliksi suoranaista kipua enkä tiedä miten olisin selvinnyt yksin ollessani.

Lastenlaulu Neljä kissanpoikaa valistaa: ”Lapsikullat leikkikää mut älkää menkö jäälle kevät sekä syksyjää niin petollinen on”. Siihen voisin kommentoida, että kevätjää on petollisempi kuin syysjää. Syksyinen ohut jää varoittaa ritinällään, mutta hauras puikoille hapannut kevätjää holauttaa hukkujan kerralla läpi. Niin kävi minullekin: ei siinä ehtinyt äitiä ajatella kun olin jo takin helmuksia myöten vedessä. Muistoksi jäi iso mustelma oikeaan polveen. Lienen sen iskenyt jään reunaan järvenkannen läpi solahtaessani.

Saappaista vielä sen verran, että kiinteävuorisilla lämpösaappailla ei kannata ainakaan pidemmillä reissuilla pudota veteen, jos tilalle ei ole saatavilla vaihtojalkineita. Veden kuivattelu nopeasti saappaiden sisävuorista on retkiolosuhteissa lähes mahdotonta. Minulla meni siihen pari vuorokautta, vaikka käytössä oli sauna ja hiustenkuivain.