Vaikka perinteiset menetelmät toimivatkin, kannattaa kalastuksessa kokeilla joskus myös uusia. Vastoin vanhaa viisautta voi uusi konsti olla parempi kuin pussillinen vanhoja.

 

Keskimääräinen saalis yhdestä 60 m pitkästä verkosta 3-4 vuorokaudessa: 80 cm pitkä hauki ja pari kookasta säynävää. 

 

Talvikalastus verkoilla on parhaimmillaan helpompaa kuin kesäinen puuhastelu saman pyydyksen parissa, mutta ongelmiakin voi ilmetä. Itseltäni eniten ärräpäitä on päässyt verkkoa jään alle uitettaessa.

Konstit on monet

Verkon uittamiseen jään alle on tarjolla jos minkälaista välinettä ja menetelmää. Harrastuskalastajan käyttöön soveltuvia konsteja ovat muun muassa: 1) uittonarun jättäminen paikalle jo ennen jäätymistä, mikä on kalastuslain mukaan kiellettyä kalastuspaikan varaamista, 2) uittosalon sukkulointi avannosta toiseen, tai 3) jonkin mekaanisen uittolaitteen käyttäminen.

Itse olen käyttänyt useita kolmanteen kategoriaan kuuluvia härpäkkeitä, kuten uittolauttaa, uittonuolta, Härveliä ja Jäärakettia, mutta törmännyt niiden kanssa myös ongelmiin ja joutunut sen vuoksi turvautumaan idioottivarmaan uittosalkoon. Pahin ongelma on ollut laitteiden heikko näkyvyys lumen ja rosoisen jään läpi, kun en ole ehtinyt tai uskaltanut jäälle vielä silloin, kun se oli lumeton.

Viime vuosina on käynyt lähes aina niin, että kantavalle kirkkaalle jäälle ei ole päässyt edes teoriassa, sillä lunta on satanut jo ohuen riitteen päälle. On ollut pakko odottaa, että jää paksuuntuu ensin riittävästi lumen alla. Sitä odotellessa lumikerros on vain kasvanut ja painanut jään vedenpinnan alle, jolloin ”jäälle on noussut vettä”. Sohjon jäätyessä näkyvyys on heikentynyt entisestään ja 60 metrin päähän lähtöavannolta uitetun laitteen löytäminen on ollut lähes toivotonta.

Jääraketti lähdössä kiskomaan uittonarua jään alle. Päiväsaikaan ongelmana on laitteen näkyminen lumen ja jään läpi.

Koska 1980-luvun lopulta asti hyvin palvellut Härveli alkoi sairastaa omistajansa tavoin vanhuuden vaivoja väljentyneiden nivelten muodossa, sen tilalle tuli hankittua pari vuotta sitten Jääraketti. Kahdeksalla isolla paristolla toimiva laite etenee jään alla ripeää kävelyvauhtia ja kiskoo uittonarun paikoilleen tuossa tuokiossa.

Ikävä kyllä Jääraketin käyttö kilpistyi kahtena ensimmäisenä talvena siihen, että emme nähneet sitä jään ja lumen läpi, vaikka yritimme seurata sitä äänen perusteella ja kolata jään pintaa puhtaaksi sen oletetulta reitiltä. Jääraketin oma vihreä ledi-valokaan ei juuri auttanut sen näkymistä. Oli pakko turvautua perinteiseen uittosalkoon.

Lopulta välähti

Oivallus tuli vasta sitten, kun uittosalonkin käyttäminen epäonnistui. Kahdesta rimasta jatkamalla rustattu salko näet katketa räsähti poikki oksakohdasta ja vetonarun uittohomma hyytyi ennen kuin se alkoikaan. ”Odotetaan yötä ja kokeillaan näkyisikö Jääraketin valo pimeässä paremmin”, ehdotin kanssakalastajille.

Oli uudenvuodenaatto ja palasimme pimeällä tyttäreni perheen saunarantaan pommien jyskäessä ja rakettien räiskyessä kylällä. Kiinnitin Jääraketin selkään vielä varmuuden vuoksi koukuttoman valopilkin lisävaloksi ja lähetin laitteen jäänalaiselle taipaleelleen. Vaikka jäätä oli jo lähes 20 senttiä ja sen päällä toinen mokoma lunta, Jääraketin valojen välke näkyi selvästi koko uittomatkan pituudelta lähtöavannolle asti. Avustajani seurasi rakettia reaaliajassa koko matkan.

Jääraketin näkyvyyttä on parannettu kiinnittämällä siihen voimakkaasti välkkyvä valopilkki.

Kun Jääraketti oli edennyt 60 metrin päähän, nykäisin uittonarusta, jolloin raketti pysähtyi ja jäi paikoilleen vilkuttamaan valoaan. Teimme Jääraketin viereen avannon ja koukkasimme laitteen jäälle. Siitä noin 10 minuutin kuluttua meillä oli 60 m pitkä, 3 m korkea ja solmuväliltään 60 mm verkko jään alla täydessä kalastusvalmiudessa.

Päätimme, että tästä lähin laskemme talviverkot jään alle vasta yön kuhneessa, jos uittolaite ei näy päiväsaikaan kunnolla jään ja lumen läpi.