Sähköperämoottori on oiva peli liikkumiseen ja kalastukseen suojaisilla vesillä – sään salliessa vähän väljemmilläkin. Koska sähkötuuppareiden hintahaitari voi olla jopa kymmenkertainen, kannattaa ennen ostopäätöstä kartoittaa omat tarpeensa ja lompakon joustovara.

Kevyellä veneellä on helppo rantautua tauon ajaksi lähes minne tahansa.

Sähkömoottorin puolesta puhuvat sen saasteettomuus, meluttomuus, monipuolisuus ja edullisuus. Hiljaisen sähkömoottorin kuljettama pienvene ei häiritse ranta-asukkaiden mielenrauhaa samalla tavalla kuin iso moottorivene. Ja siinä missä ison moottoriveneen hankkimiseen tärväytyy helposti viisinumeroinen summa euroja, voi sähköveneilijäksi ryhtyä kiinnittämällä edullisen sähköperämoottorin soutuveneen perälautaan.

Halvin ratkaisu on sähköperämoottori, jolle virta otetaan erillisestä lyijyakusta. Selvästi kalliimpi, mutta pakettina kevyempi on omalla litiumioniakullaan varustettu perämoottori.

Ensimmäinen sähköperämoottorini oli Patriot 44, joka sai käyttövoimansa painavasta vapaa-ajanakusta. Parisen vuotta sitten korvasin sen Torqeedo Travel 1103 CS –moottorilla, jossa on kevyt litiumioniakku.

Patriotin kaltainen halpa sähkötuuppari ja vapaa-ajanakku maksavat yhteensä 220–300 €. Torqeedo 915 Wh:n akulla maksaa 2360 €. Vara-akun hinta on 995 €.

Ylipaino ei ole ylivoimaa

”Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa”, kuuluu tuttu sanonta, joka ei päde sähköperämoottoria valittaessa.

Luovuin Patriotin käytöstä pääasiassa kahdesta syystä: akun painon ja lyhyehkön toiminta-ajan takia.

Moottorin ja akun kantaminen parkkipaikalta pientä polkua pitkin alas rantaan, ja etenkin takaisin autolle, alkoi käydä väheneville voimilleni. Kehittelin jopa kevyestä puutarhakärrystä apuvälineen kaluston siirtelyyn, mutta senkin käyttäminen oli hankalahkoa, koska kärry ei mahtunut kunnolla autoon.

Patriot 44 oli ensimmäinen sähköperämoottorini.

Patriot 44 painaa noin 10 kg ja lyijyakku noin 20 kg, joten kantamista on yhteensä 30 kg. Koko ajovalmis Torqeedo akkuineen painaa vain noin 17 kg. Sen vieminen kolmena osana (riki, akku ja kahva) parkkipaikalta rantaan on yhtä juhlaa Patriotiin ja lyijyakkuun verrattuna.

Torqeedon etuna on sekin, että sen akkua ei tarvitse pitää veneen lattialla kuten Patriotin voimalähdettä.

Toinen syy ostaa Torqeedo oli sen huomattavasti pidempi käyttöaika yhdellä latauksella.

Patriotilla uisteluaika jäi 80 Ah akkua käytettäessä 3–4 tuntiin. Torqeedon 915 Wh akulla voi uistella koko päivän. Maahantuojan ilmoituksen mukaan uisteluaika on parhaimmillaan 12 tuntia, mutta hiljaisessa raksinvedossa ajoaika voi olla sitäkin pidempi.

Perinteisten lyijyakkujen sähkövaraus ilmoitetaan tavallisesti ampeeritunteina (Ah), mutta litiumakkujen kapasiteetti useimmiten vattitunteina (Wh), mikä on energian yksikkö. Jos haluaa verrata akkuja keskenään, voi laskea, kuinka paljon Ah-merkinnällä varustetussa akussa on energiaa. Esim. 12 V 80 Ah akun energia on 12 V x 80 Ah = 960 VAh = 960 Wh.

Patriotin virtalähteenä toimineessa 80 Ah lyijyakussa oli siis jopa hivenen enemmän energiaa kuin Torqeedon 915 Wh akussa. Miksi sitten Torqeedolla voi uistella moninkertaisen ajan Patriotiin verrattuna? Ensinnäkin litiumioniakusta voi ottaa huoletta lähes kaiken virran ennen uuta latausta, mutta lyijyakun varauksesta kannattaa käyttää vain noin puolet – ellei halua ostaa uutta akkua jo ensimmäisen käyttökesän jälkeen. Tavallinen lyijyakku, jollainen ns. vapaa-ajanakkukin on, ei siedä jatkuvia syväpurkauksia.

Akkujen eron lisäksi myös moottoreiden kyvyssä hyödyntää ottamaansa sähköenergiaa on eroja. Torqeedo selvästikin on siinä parempi kuin vanha Patriotini. Ja perämoottorin hyötysuhteeseen vaikuttaa itse sähkömoottorin ohella jopa ratkaisevasti myös potkuri.

Torqeedo Travel 1103 CS korvasi vanhan sähkötuupparini vajaa pari vuotta sitten.

Torqeedo voittaa Patriotin myös nopeudessa ja nopeuden hallinnassa. Patriotissa on viisi vaihdetta eteen ja kaksi taakse. Torqeedossa on portaaton nopeudensäätö ja nopeusnäyttö. Maksimiteholtaan Torqeedo vastaa 4 hv:n polttomoottoria, mutta silloin sen akun varaus hupenee melko rivakkaa tahtia. Patriotilla ei kannattanut ajaa täydellä teholla kuin joskus loppupyrähdys venerantaan palattaessa.

Halvan koneen hyvät puolet

Patriot (tai jokin muu edullinen sähköperämoottori) on kuitenkin joiltakin ominaisuuksiltaan jopa selvästi parempi kuin kallis Torqeedo.

Patriotissa on portaaton korkeudensäätö, jonka ansiosta se sopii käytettäväksi hyvin monenlaisissa veneissä, joissa perälauta on eri korkeudella vedestä. Torqeedon rikipituus on kiinteä, joten ostettaessa on tehtävä valinta, ottaa koneen lyhyellä vai pitkällä rikillä.

Patriotin potkuriin sotkeutuneen materiaalin irrottaminen on korkeussäädön ansiosta erittäin helppoa myös vesillä. Torqeedon potkuriin kietoutuneen roinan poistaminen vaatii vaarallista kurkottelua tai koko koneen irrottamista perälaudasta ja nostamista veneeseen.

Vesikasvien kietoutuminen potkuriin riippuu myös potkurin rakenteesta. Sekä Patriot että Torqeedo sieppaavat valitettavan hanakasti kaikenlaista roinaa potkuriinsa. Esimerkiksi Minn Kota sähköperämoottoreiden Weedless Wedge –potkuri on tässä suhteessa huomattavasti parempi.

Patriotissa on ohjaamista helpottava teleskooppikahva, Torqeedon kahva kääntyy pystysuunnassa, mutta siinä ei ole teleskooppia.

Niin, ja hyvä puoli on tietysti myös edullinen hinta. Jopa parin tonnin hintaero on niin massiivinen, että se ratkaisee usein valinnan. Eikä hintaero välttämättä kapene edes käyttövuosien myötä, sillä litiumioniakutkin vanhenevat ajan oloon ja uuden hankkiminen kirpaisee paljon enemmän kuin lyijyakun uusiminen.

Erään ystäväni Torqeedosta alkoi akun varauskapasiteetti hyytyä huomattavasti jo kolmen kesän ahkeran uistelun jälkeen. Lähes tuhat euroa uudesta litiumioniakusta on kova hinta verrattuna sata euroa maksavaan vapaa-ajan akkuun.