Talvinen verkkokalastus on parhaimmillaan helppoa ja tuottoisaa.

Puhtaasta vedestä talvella pyydystetty säyne on kelpo syötävää. Kalat olivat verkossa aivan vierekkäin.

Perinteiseen tapaan uitimme tänäkin talvena verkon tyttäreni perheen saunarantaan alle sadan metrin päähän laiturista. Ja saalista on tullut taas yllin kyllin kahden ruokakunnan tarpeisiin, vaikka käytössä oli vain yksi 60 m pitkä ja 3 m korkea verkko, jonka solmuväli on 60 mm.

Verkkonarun uittaminen jään alle

Hankalinta koko talven kalastustouhussa oli verkon uittaminen jään alle tammikuun 23. päivänä. Jos olisimme olleet asialla aikaisemmin ja uskaltaneet ohuemmalle jäälle, olisimme ehkä voineet käyttää verkkonarun ujuttamiseen jään alle uittolautaa, Härveliä tai paristokäyttöistä Jäärakettia, mutta nyt teräsjään päällä oleva kohva ja lumi estivät täydellisesti uittolaitteen seuraamisen ja paikantamisen.

Paristokäyttöinen Jääraketti on kätevä peli verkkonarun uittamisessa, jos laitteen voi nähdä jään läpi. Kuva vuodelta 2020.

Oli pakko turvautua perinteiseen ja aina varmaan uittosalkoon. Naulasin toistensa jatkoksi kaksi 5,4 m pitkää rimaa niin, että sain aikaan tasan 10 m pitkän uittosalon. Sidoin salon päiden välille noin 11,5 m pitkän narun ja naruun noin metrin päähän salon uloimmasta päästä painoksi ison pultin. Salon toiseen päähän kiinnitin reilusti 60 m pitkän narun.

Työstin kairalla ja jääsahalla pitkulaisen 80 cm x 40 cm laskuavannon, josta ujutin uittosalon jään alle. Salon suuntaan hieman yli 10 m päähän kairasimme ensimmäisen reiän, josta koukkasimme salon päiden välille sidotun narun jään päälle. Siitä lappamalla uitimme salkoa 10 m eteenpäin ja niin edelleen, kunnes päädyimme 60 m päähän laskuavannosta.

Uittosalon narun koukkaaminen kairanreiästä. Piirros: Melina Minkkinen 2017.

Uloimmalla avannolla sidoimme salon päähän varsinaisen kelalla olevan verkonuittonarun, jonka jälkeen vedimme salon takaisin laskuavantoon ja nostimme sen jään päälle. Verkonuittonaru oli nyt jään alla valmiina verkon vetämistä varten.

Verkkoavanto on merkittävä hyvin

Kairasin laskuavannon viereen reiän, johon asensin noin 1,5 m korkeuteen ylettyvän haarautuvasta pajusta työstetyn merkkikepin. Kepin alapäähän oli sitonut uppoavaa narua sen verran, että siihen kiinnitetty verkko painuu vapaasti pohjaan saakka. Koukkasin narun laskuavannosta ja sidoin sen verkon lähimpään päähän.

Uittosalkoa uitetaan kairanreiältä toiselle narusta lappamalla. Kuva vuodelta 2017.

Jään alle vedetty uittonaru kiinnitettiin verkon uloimpaan päähän, minkä jälkeen avustaja veti verkon jään alle. Sen olisi voinut tehdä yksinkin pudottamalla ensin koko verkon avantoon.

Uloimpaan reikään asennettiin samanlainen merkkikeppi kuin laskuavannollekin. Keppien päihin lisättiin heijastimet varoittamaan mahdollisia öisiä moottorikelkkailijoita. Laskuavannon keppiin sidottiin myös osakaskunnan myymät pyydysmerkit.

Koska laskuavanto oli ihmisen mentävää kokoa, sen toiselle puolelle lisättiin vielä varmuuden vuoksi toinen merkkikeppi.

Kokemisen helppous

Heti kun laskuavanto jäätyi riittävästi, lapioimme sen päälle kevyttä lunta lämpöeristeeksi ellei luonto itse huolehtinut asiasta.

Kevyt lumi suojasi avannon niin hyvin jäätymiseltä, että verkkoa kokiessa jää puhkesi kevyesti jääsahan terällä kopauttamalla. Uloimman merkkikepin viereen kairattiin reikä, josta verkon päätynaru koukattiin jäälle ja kiinnitettiin uittonaruun.

Verkon yläpaula vedettiin kokemisavannon reunalle kasaan. Jos verkkoa ei ole tarkoitus vaihtaa, sitä ei tarvitse ottaa puikkarille. Pakkasella avannon reunalle kannattaa ripotella kerros kuivaa lunta, että verkko ei jäädy kiinni jäähän.

Kalat irrotetaan verkosta sitä mukaan kun niitä nousee avannosta. Kalan koosta riippuu, kannattaako se ujuttaa irti pää edellä vai onko se irrotettava peruuttamalla. Itse katkaisen joskus pari rihmaa, jos en muuten saa kalaa irrotettua. Paikkailen pyydyksen sitten kesemmällä.

Kaksi yli 4-kiloista haukea ja säyne.

Kalat tainnutetaan ja verestetään välittömästi jo jäällä, minkä jälkeen ne pannaan lämpöeristettyyn säiliöön kotiin viemistä varten. Kalan ei pidä antaa jäätyä ennen perkaamista.

Saaliit vaihtelevat

Olemme saaneet samalta verkkopaikalta joka vuosi saalista aivan riittävästi yhdellä 60 metriä pitkällä verkolla. Kokemisen olemme pyrkineet suorittamaan noin viiden päivän välein,  mitä nyt joskus väli pääsee venähtämään hieman pitemmäksi.

Yleensä saalis on ollut mukavan monipuolista: isoja ahvenia, haukia, kuhia, mateita, lahnoja ja säynäviä, mutta tänä vuonna ainakin tähän saakka saalis on ollut jostain syystä yksipuolisempaa.

  • 27.1: hauet 2,7 ja 2,5 kg.
  • 1.2: hauki 3,9 kg ja säyne 1,2 kg.
  • 7.2: hauki 2,5 kg ja ahven 0,9 kg.
  • 12.2: lahna 1,2 kg.
  • 17.2: neljä säynävää, yhteensä 5,5 kg.
  • 25.2: hauki 3,0 kg, kaksi säynävää á 1,2 kg ja lahna 0,9 kg.
  • 3.3: neljä säynävää, yhteensä 5,9 kg.
  • 7.3: tyhjää täynnä.
  • 11.3: hauki 3,3 kg.
  • 18.3: säyne 1,6 kg.
  • 23.3: hauet 4,5 ja 4,1 kg sekä säyne 1,0 kg.

Etenkin säyneiden määrä on ollut ennätysmäistä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Outoa on myös mateiden puuttuminen, koska saunaranta on ollut tähän saakka jopa mateen kutupaikka. Ja missä luuraavat kuhat?

Vuodet eivät ole veljeksiä.