Miten sovittaa yhteen norpan suojelu ja kotitarvekalastus Saimaalla?
Saimaannorppa on kalastajallekin mieluisampi näky elävänä kivellä kuin kuolleena verkossa.
Neljän kuutin kuoleminen verkkoihin kolmen vuorokauden sisällä heti Saimaan norppavesien verkkokalastuskiellon päättymisen jälkeen heinäkuun alussa nostatti tunteiden hyökyaallon, joka tuotti ympärivuotista verkkokalastuskieltoa vaativaan kansalaisadressiin yli 50 000 allekirjoitusta vain parissa päivässä. Asia siirtyy siten eduskunnan käsiteltäväksi.
Aloitteen tekijä on Iina Palonen, hyvinkääläinen 22-vuotias oikeustieteen ylioppilas, joka ei itse ole koskaan nähnyt saimaannorppaa luonnossa. Tätä kirjoitettaessa (6.7. klo 9.21) aloitteen oli allekirjoittanut 63 995 henkilöä.
Onko ympärivuotista verkkokalastuskieltoa vaativalla aloitteella mahdollisuutta menestyä? Ei ole, ainakaan sellaisenaan. Kielto muuttaisi kymmenien tuhansien paikallisten asukkaiden ja lomailijoiden harjoittamaa kotitarvekalastusta niin radikaalilla tavalla, että siitä ei selvittäisi pelkällä napinalla vaan kansa nousisi todelliseen kapinaan. Seurauksena voisi olla vuosikymmenien mittaan aikaan saadun norppamyönteisyyden ja kahden nisäkäslajin – ihmisen ja norpan – välillä vallinneen rauhanomaisen rinnakkaiselon alasajo.
Verkkokalastuskiellon jatkaminen
Utopistista ympärivuotista verkkokalastuskieltoa realistisempi tavoite olisi verkkokalastuskiellon jatkaminen esimerkiksi heinäkuun loppuun asti. Nykyisin kielto alkaa huhtikuun puolivälissä ja päättyy kesäkuun lopussa. Norpan poikanen, kuutti, on elokuussa jo selvästi kookkaampi, vahvempi ja kokeneempi, jolloin verkkokuoleman todennäköisyys pienenee. Sillä ehdolla, että verkot ovat sen verran heikkolankaisia, että norppa pystyy repimään niistä itsenä irti.
Kansalaisaloitepalvelussa on allekirjoitettavana myös aloite, jossa vaaditaan verkkokalastuskiellon jatkamista syyskuun loppuun. Sen oli allekirjoittanut 6.7. klo 9.23 mennessä 2 358 henkilöä. Tämä tuusulalaisen Lauri Untamon tekemä aloite on Iina Palosen aloitetta realistisempi, mutta sen päätyminen eduskuntakäsittelyyn on tältä näkymin epätodennäköistä.
Kumpikaan aloite ei tule toteutumaan. Sen sijaan verkkokalastuskiellon jatkaminen heinäkuun loppuun on jopa todennäköistä. Sen kotitarvekalastajat ja Saimaan ammattikalastajat vielä nipin napin sietävät. Mutta ympärivuotinen pakkokielto – ei tule pakettia.
Totaalikielto romahduttaisi nykyiselläänkin vaikeuksissa olevan Saimaan ammattikalastuksen, sillä hauen ja kuhan verkkokalastus talvella on tuonut jopa puolet ammattikalastajien vuosituloista. Kielto tietäisi myös tuontikalan osuuden kasvamista entisestään suomalaisten ravinnossa. Ei hyvä!
Ongelmia myös kalojen suojelun kannalta
Myös uhanalaisten kalojen, kuten saimaanlohen, järvitaimenen, saimaannieriän ja järvikutuisen harjuksen suojelu on vaikeuksissa verkkokalastuksen vuoksi ja verkkokalastus yleensäkin on vaikeaa suojelun vuoksi. Vaikka verkko valikoi suhteellisen tehokkaasti kalan koon, se ei valikoi kalan lajia. Pyydykseen voi jäädä rauhoitettu tai alamittainen kala, jonka selviytymismahdollisuudet ovat heikot tai olemattomat vaikka se mahdollisimman hellävaraisesti verkosta vapautettaisiinkin.
Kun kalastaja laskee veteen ahvenverkon, haukiverkon, kuhaverkon tai siikaverkon, hän ei voi juuri koskaan olla varma etteikö siihen takerru muitakin lajeja. Jopa tiheäsilmäisellä muikkuverkolla, jota saa käyttää myös verkkokalastuskiellon aikana, voi saada myös isompia kaloja. Olen itse nähnyt muikkuverkkoon hampaistaan takertuneita haukia, kuhia ja taimenia sekä harmittavasti myös järvilohen, taimenen ja nieriän poikasia.
Ikävä kyllä muikkuverkkoihin menehtyy joskus myös norppia.
Rauhoitettu tai alamittainen kala on nykyisen kalastuslain mukaan aina laskettava takaisin veteen sen kunnosta riippumatta. Sääntö saattaa kirvellä niitä vanhan polven kalastajia, jotka tottuivat ennen ottamaan alamittaisen kalankin syötäväksi, jos se oli ”sanottavasti vahingoittunut”. Uusi sääntö lopetti jossittelun ja kalan tahallisen vahingoittamisen.
Verkkokalastuksen vaihtoehdot
Kukaan ei halua kohdata verkkoon kuollutta saimaannorppaa. Varmaan moni moisen järkytyksen kokenut on jopa lopettanut verkkokalastuksen.
Kauhukuva kangasteli omissa ajatuksissanikin, kun muutama vuosi sitten keväällä liotin kuhaverkkoa Ristiinan kirkonkylän vesillä ja kuulin eräältä veneilijältä, että norppa oli tulossa Uittamonsalmea pitkin kohti kirkonkylää. Kiireesti nostin pyydyksen kuiville, etten joutuisi ikihäpeään norpan verkottajana. Norppa ei kuitenkaan päässyt Linnaselälle saati Pökkäänlahdelle asti, sillä se kohtasi tiettävästi loppunsa Uittamonsalmessa verkkoon tukehtuessaan.
Kalastaja voi vähentää norppakuolemia käyttämällä niin heikkolankaisia verkkoja, että norppa pystyy repimään niistä itsensä irti. Lisäksi verkon ankkuroiminen kunnolla molemmista päistään vähentää norpan sotkeentumisvaaraa pyydykseen. Talvikalastuksessakin avannolta verkkoon menevät narut kannattaa jättää lyhyiksi.
Varmin keino säästää uhanalainen saimaannorppa verkkokuolemalta on tietysti pidättäytyä kokonaan verkkokalastukselta. Vaihtoehtona on kalastaa verkolla niin, että norppa ei siihen kuole.
Paras vaihtoehto on aktiivinen verkkokalastus. Lasketaan verkko esimerkiksi ruovikon ulkolaitaan, minkä jälkeen hätistellään ruovikon sisällä olevat kalat pyydykseen ja nostetaan verkko saman tien ylös. Saaliina voi olla verkon solmuvälistä riippuen esimerkiksi ahventa, särkeä, säynettä, lahnaa tai haukea. Makoisia ruokakaloja kaikki. Kuhan ja siian tavoittelu väljemmiltä vesiltä on kuitenkin kyseisellä kalastustavalla melkoista arpapeliä, ei kuitenkaan mahdotonta.
Jos aikaa on ja eväät riittävät, voi pyynnissä olevaa verkkoa valvoa ja puuttua peliin tuoreeltaan, jos norppa ilmestyy lähistölle. Valvottu verkkokalastusta onnistuu suhteellisen vähäisellä vaivalla ainakin koti- tai mökkirannassa.
Verkot voi tietysti vaihtaa kokonaan muihin pyydyksiinkin. Luonnonsuojeluliiton Vaihda verkot katiskaan -hanke kannustaa Saimaan vapaa-ajankalastajia korvaamaan verkot norppaystävällisillä katiskoilla, joiden nielurajoitin estää norppaa tunkeutumasta pyydykseen. Katiskalla ei kuitenkaan juuri koskaan saa monia kalastajien haluamia lajeja, kuten kuhaa ja siikaa. Lisäksi katiskan kalastavuus on heikoimmillaan lämpimän veden aikaan keskikesällä.
Myös pienten rantarysien käyttöä koskevat samantapaiset ongelmat kuin katiskapyyntiä. Suuret avorysät, paunetit, ovat kalliita, lähinnä ammattilaisten ja isompien kalastusporukoiden käyttämiä tehopyydyksiä, joiden käyttö on mielekkäintä kylmä veden aikaan keväällä tai syksyllä.
Tehokkain verkon korvaaja on nuotta, mutta kalliina ja työvoimaa vaativana pyydyksenä se ei useinkaan tule kyseeseen. Sen keveämpi vaihtoehto, jopa yhden kalastajan voimin käytettävä kurenuotta ei jostain syystä ole saavuttanut suosiota maassamme. Syynä lienee pyydystyypin huono tunnettavuus ja harrastuskäyttöön sopivien pienten kurenuottien puuttuminen markkinoilta.
Vapaa-ajankalastajalle, jolle saalis ei ole kaikki kaikessa, paras vaihtoehto on siirtyä verkkokalastuksesta vapakalastukseen. Uistimeen iskeneistä norpista on historian lehdillä äärimmäisen vähän havaintoja. Ja sen rauhoitetun tai alamittaisen kalan voi useimmissa tapauksissa vapauttaa hyväkuntoisena takaisin Saimaaseen.
