Perinteisen Puruveden lohikuningas -soutu-uistelukisan 36-vuotisessa historiassa kävi ensimmäisen kerran, että punnitukseen ei tuotu ainoatakaan lohikalaa. Kisa käytiin 30.6. – 1.7. klo 14–14 vuorokauden kestävänä maratonmittelönä.
Puruveden lohikuningas 2018 -kisan tavallisin saalis oli pieni hauki.
Ammottava aukko kalastusharrastajan sivistyksessä: en ollut ennen tätä kesää käynyt Puruveden lohikuningas -kisassa, sen enempää osallistujana kuin katsojanakaan.
Vakaa aikomukseni olikin korjata laiminlyönti ja peräti osallistua mittelöön – ei sentään millään verenmaku suussa ja ahteri nilellä -meiningillä, vaan leppoisalla kesäasenteella. Juhannusmyrskystä viisastuneena en kuitenkaan kiirehtinyt maksamaan kisan osallistumismaksua (60 €) ennakkoon, vaan päätin seurata säätietoja ja maksaa vasta kisan aloituspäivänä rannassa, vaikka maksu olisikin silloin pari kymppiä enemmän. Puruveden aava Hummonselkä on häijy paikka soudella kovalla tuulella.
Säätiedot eivät luvanneet hyvää, vaan pohjoistuulta 7–13 metriä sekunnissa ja ties mitä puuskissa. Luovuimmekin siksi koko kisa-ajatuksesta ja katsoimme parhaaksi käydä paikan päällä pelkkinä turisteina kisatunnelmia haistelemassa.
Ajellessamme Ristiinasta Savonlinnan kautta kohti Kiteen Kesälahtea tuntui veneen jättäminen kotiin täysin oikealta ratkaisulta, sillä navakka tuuli horjutti neljällä aikuisella lastattua ajopeliä ilman perässä hinattavaa traileriakin. Esimakua Puruveden olosuhteista saimme evästauolla Punkaharjulla Runoilijan muistomerkillä, missä tuuli oli viedä leivän päältä leikkeleetkin. Alhaalla Laukanlahdella taisteli Joutsenemo poikasensa kanssa tuulta vastaan ja yritti uida suojaan pienen Onkiluodon taakse.
Suojainen kisakeskus
Kisakeskuksessa Karjalan Kiervarissa oli kovasta tuulesta huolimatta mukava meininki. Samaan aikaan pidettävillä Muikkumarkkinoilla oli runsaasti porukkaa ja kilpailukeskus leirintäalueen rannassa oli hyvin tuulelta suojassa.
Soutu-uistelukisan osanottajia Pitkäniemen vesillä.
Kapean ja noin puoli kilometriä pitkän Kiviniemen suojaamalla Savilahdella souteli kaikessa rauhassa muutamia venekuntia ja hieman kauempana niemeä vastapäätä olevan Pitkäniemen vierellä muutama vene lisää. Kauempana Läppäänsalmen takana ei juuri soutajia näkynyt, vaikka Poroniemi olisi tarjonnut ainakin jonkinlaista tuulensuojaa noin kolmen kilometrin matkalla ennen raivoavaa Hummonselkää. Kisa oli siis käynnissä.
Punnituspaikaksi varatun mökin terassilla istuksivat kilpailun johtaja Pentti Silvennoinen sekä Markus Nousiainen ja Ossi Lappalainen jännittämässä, että saataisiinko puntarille edes yksi lohikala. Kellon kolkutellessa sunnuntaina jo puolta päivää näytti huonolta. Ilmoitustaululle niitatuissa parin tunnin takaisissa väliaikatuloksissa ei ollut pääsarjan kohdalla ainoatakaan nimeä. Muut kalat -sarjan paalupaikalla oli Joona Partasen ja Vesa Jaanun venekunta neljällä hauella, jotka painoivat yhteensä 8,6 kiloa.
Tuomarineuvosto tiesi kuitenkin kertoa, että Juha Monosen ja Tuula Ikosen venekunta oli punnituttanut peräti 6,705 kiloa painaneen hauen. Pyöreänä kala olisi painanut hulppeasti yli 7 kiloa.
Markus Nousiainen, Ossi Lappalainen ja Pentti Silvennoinen neuvonpidossa kisakeskusken punnituspaikalla.
Vesille oli uskaltautunut 171 venekuntaa, mikä oli selvästi vähemmän kuin viime vuosille tavanomaiset 250–300 venettä. Valtaosa kilpailijoista pysytteli järkevästi suojaisilla paikoilla eikä yrittänytkään riskeerata turvallisuuttaan vaahtoavalla selällä.
Pentti Silvennoinen, joka on ollut kisajärjestelyissä mukana ensimmäistä vuotta 1983 lukuun ottamatta – silloin mies rakensi kiireellä omaa kotiaan, kun entinen oli jo myyty – kertoi, että kerran oli vielä rajumpi keli, kun kova ukkonen ja raesade yllättivät kilpailijat keskellä yötä. Silloin rakeita oli ollut läjäpäin rannassa vielä aamullakin.
Koska lohet ja taimenet eivät kesäiseen aikaan juuri pyöri matalilla ja suojaisilla lahtivesillä, ei ollut valtaisa ihme, että kisassa ei saatu yhtään lohikuninkuuteen oikeuttavaa kalaa. Puntarille tuotiin lähinnä vain haukia sekä jokunen ahven ja ns. muu kala, kuten säynävä.
Lohikalojen puuttumista selitti osaltaan kovien tuulten sekoittama vesi, minkä vuoksi järvessä ei ollut selvää harppauskerrosta eikä lohien hakema ravinto ollut millään tietyllä syvyydellä. Oikean kalastussyvyyden hakeminen oli siksi lähes silkkaa arpapeliä.
Samu ja Anssi Tura nostamassa venettä Karjalan kievarin rannassa.
Kalastajat alkoivat pikku hiljaa kokastaa veneitään kisakeskuksen rantaan, vaikka virallista kilpailuaikaa oli jäljellä vielä toista tuntia. Veljekset Samu ja Anssi Tura olivat aloittaneen kisan edellisenä päivänä Mäntyrannan edustalta ja ”valuneet” pikkuhiljaa myötätuuleen kohti kisakeskusta. Punnittavaa saalista oli kertynyt yksi hieman alle parikiloinen hauki. ”Hummonselän lohipaikoille ei ollut mitään asiaa soutuveneellä. Tarkoitus oli ensin lähteä kisaan Ruokkeen lomakylän rannasta, mutta aallokko oli sen verran hurja, että vaihdettiin lähtöpaikkaa. Vaikka lähti sieltä Ruokkeesta neljä venettä tuulesta huolimatta”, miehet kertoivat.
Suuren selän äärellä
Pistäydyimme myös Mäntyrannan lomakylässä, joka oli yksi kaikkiaan neljästä kisan lähtöpaikasta. Vaikka upea hiekkaranta on aivan aavan Hummonselän äärellä, tarjosi ranta ja takana humiseva korkea männikkö tuulensuojaa muutaman sadan metrin leveydeltä myös järvelle, missä joitakin veneitä suoritti kisan viimeisiä aironvetojaan.
Monisatapäinen lokkiparvi Mäntynimen kalasatamassa.
Puruvesi pauhasi ulompana selkä täynnä vaahtolampaita. Kilometrin päässä Mäntyniemen kalasatamassa kieppui monisatapäinen lokkiparvi, mutta sen kirkumista ei tuulen vuoksi kuulunut. Taustalla siinsivät vastarannan korkeat mäet. Keskellä selkää oleva erikoinen hiekkasärkkä, Mantsi, ei erottunut aallokon seasta.
Ismo Pöllänen ja Antti Miettinen vuorokauden kestäneen soutu.-urakan jälkeen Hummonselän laidalla Mäntyrannan lomakylän rannassa.
Joensuulainen Ismo Pölläsen ja kesälahtelaisen Antti Miettisen tukevan puuveneen pohjalla kiilteli pyyntituore toistakiloinen säyne. Kalastuskisaa miehet pitivät hienoa tilaisuutena tavata ainakin kerran kesässä ja kerrata kuulumisia. Vuorokauden mittaan ehtii vaihtaa sanan jos toisenkin. Antille tämän vuoden kisa oli jo seitsemästoista soutajana ja Ismolle neljästoista. Lisäksi Antti oli toiminut kerran kilpailun valvojana. ”Ensi vuonna uusiksi”, päättivät miehet venettä nostaessaan.
Palkintopotti kasvamaan
En tiedä oliko hieman vitsillä heittämälläni ehdotuksella vaikutusta, mutta kisajärjestäjät ilmoittivat kilpailun jälkeen, että jakamatta jäänyt pääpalkinto säästetään kerryttämään ensi vuoden palkintopottia. Toivottavasti silloin Puruvedestä nousee ainakin yksi mitan täyttävä lohikala ja päästään kruunaamaan uusi lohikuningas.
Muut kalat -sarjan voitti venekunta Joona Partanen ja Vesa Jaanu viidellä hauella, jotka painoivat yhteensä 10,8 kg. Toiseksi sijoittui venekunta Juha Montonen/Tuula Ikonen neljällä hauella ja 9,905 kg kokonaissaaliilla. Heidän 6,705 kg haukensa oli myös kisan suurin kala. Kolmannen palkinnon pokkasivat Eero Ärväs ja Keijo Hämäläinen 8,27 kg tuloksella, joka koostui seitsemästä hauesta.
Joukkuekilpailun voitti Karjalan Kievarin kolme venekuntaan, joita kipparoivat Eero Ärväs, Olavi Hirvonen ja Olavi Muukkonen. Joukkueen kokonaissaalis oli 10,945 kg.
Lisää tuloksia Karjalan kalamiesten verkkosivuilta.
