Hoitokalastus on tärkeä osa rehevöityneen ja vinoutuneesta kalakannasta kärsivän veden kunnostusta. Mikkelin alapuolisella Saimaalla hoitokalastajat ovat poistaneet vedestä neljän kevään mittaan jo noin 200 tonnia särkiä ja lahnoja.

Hoitopyyntirysällä

Rysän tyhjentäminen on raskasta urakkatyötä.

Kun tulen tapaamispaikkaamme Kirkonvarkauden sillan pieleen puoli kahdeksalta sunnuntaiaamuna, istuvat kalastajat Tarmo Tolvanen ja hänen serkkunsa Matti Tolvanen salmen rannalla olevan pöydän ääressä syömässä eväitään. Lyhyt työmaaruokailu onkin jo paikallaan, sillä miehet ovat ehtineet aamutuntien mittaan ajella ensin Rantasalmelta noin 100 kilometrin matkan Mikkeliin ja tyhjentää sen päälle kolme rysää Visulahden suunnalla. Aamuvirkkuja kavereita!

Rantaan tuodun siirtolavan pohjalla on reilu kerros pientä särkeä ja sekakokoista lahnaa. Ahvenia seassa on vain muutama sormenmittainen sintti. ”Älä noin vähiä kuvaile, haetaan ensin lisää, ehdottaa Tarmo”, kun kipuamme laiturissa odottavaan veneeseen. ”Saalis tosin väheni puoleen parin kylmän yön takia, mutta se elpyy vielä, kun ilmat taas lämpenevät”.

Ammattikalastajien vene on pitkä, leveä, matalalaitainen ja tasapohjainen vailla krominkiiltoisia yksityiskohtia. Mieleen tulee pienen kuorma-auton lava, suuri laatikko, joka on tehty massojen kuljettamiseen. Istumapaikat ovat askeettiset:  yksi pieni lasikuitutaso veneen keulassa ja kapea istumahylly ohjauspulpetin takana perässä. Tasaisen lattian jakaa kahteen osaan yksi laidasta laitaan kulkeva matala väliseinä.

Puoshaka, tanakka pitkävartinen haavi ja kaksi muovista lumilapiota, siinä lihasvoimin käytettävät työkalut. Saalista varten ei ole laatikoita, koko vene toimii kala-astiana.

Perälautaan valjastetut sata hevosta nostavat veneen liukuun muutamassa sekunnissa ja alamme viilettää pitkin Annilanselkää niin, että joudun riisumaan pitkälippaisen lakkini ettei se lennähdä päästäni. Vaikka on mitä hienoin aamu, ei vesillä näy lisäksemme muita liikkujia kuin muutama toivorikkaana venettä seuraileva lokki ja tiira.

Sujahdamme Surmansalmen punaisten ja vihreiden väylämerkkien muodostaman kujan välistä Kyyhkylänselälle ja sen itärannalle, jossa ensimmäinen rysä odottaa kokijoitaan kuin valtava katiska.

Omatekoisilla rysillä

Tarmo Tolvasen kalastusyritys Vendace Ky käyttää hoitokalastuksessa Tarmon itsensä suunnittelemia ja valmistamia avorysiä. Pyydysten oikea rakenne ja mittasuhteet paljastuivat hänelle järjestelmällisen kokeilun myötä. Koesaaliit vaihtelivat eri mallisten pyydysten välillä valtavasti.

Rysän johtoaita ja potkut

Rysän rakenne ja mittasuhteet ovat avainasemassa sen pyyntitehon kannalta.

Rysässä on pitkä johtoaita, tilavat potkut ja 8-millisestä havaksesta tehty suuri nelikulmainen, päältä avoin pesä. Kalat voivat uida rysään sekä potkujen sisä- että ulkolaitoja pitkin, kaikkiaan neljää eri reittiä.

Tarmo tiputtaa koneen kierrokset ja vene liukuu viimeiset metrit pysähtyäkseen juuri oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Matti nostaa keksillä rysän kohopaulaa ja miehet kiskovat veneen poikittain rysän alle sen potkujen ja pesän väliin. Sen jälkeen he kiskovat venettä tasatahtia kohti rysän perää, jolloin pyydyksessä olevat kalat jäävät pussiin veneen laidan viereen.

Havaksen tärinästä, kirkkaista välähdyksistä ja veden pärskymisestä ei voi erehtyä, rysässä on kalaa. Mutta minkälaista ja minkä verran?

Kun Tarmo kauhaisee rysää, on haavi niin täynnä sätkiviä kaloja kuin se suinkin voi olla. Parikymmentä kiloa elävää ravintoa, suurempi haavi olisi jo liian raskas käsiteltävä. Nyt selviää haavipussin pohjan ja varren välille kiinnitetyn narun arvoitus. Siitä vetämällä kalat muljahtavat veneen pohjalle ilman ylimääräistä haavin kääntelyä ja ravistelua.

Haavi

Yhdellä koukkauksessa rysästä nousee pari ämpärillistä elävää ravintoa.

Kaikesta kalamassasta yli 90 prosenttia on särkeä ja lahnaa. Kaikki vähänkin suuremmat ahvenet, joita on hämmästyttävän vähän, miehet lappavat välittömästi takaisin. Samoin hauet, joita on muutama kappale rysää kohti, ja satunnaiset kuhat ja siiat. Myös ankeriaat, joita Tarmon mukaan on lähes joka kerran kaikissa yhdeksässä rysässä, saavat jatkaa luikerteluaan Ukonveden tummissa syvyyksissä.

Kun kysyn hoitokalastuksen vaikutuksesta lahnan kasvunopeuteen, kertoo Tarmo, että esimerkiksi Tuusulanjärvestä saatiin 90-luvun lopulla ensin kilon painoisia lahnoja, jotka olivat 25-vuotiaita, mutta neljä vuotta jatkuneen hoitopyynnin jälkeen samankokoiset lahnat olivat vain 4–5-vuotiaita. Huikea ero kalan kasvunopeudessa.

Tarmo kertoo myös allaskokeilusta, josta selvisi, että vesi alkaa samentua, jos siinä on särkiä yli 100 kiloa hehtaaria kohti. Särjet kierrättävät pohjaravinteita ja pitävät yllä veden rehevöitymistä, vaikka valuma-alueelta ei tulisi enää ravinteita veteen. Hoitokalastus on välttämätöntä, että kierre saadaan katkaistua.

Kokenut ammattikalastaja on täysin vakuuttunut siitä, että kalavesi tuottaa parhaiten ja pysyy kunnossa vain, jos siitä kalastetaan riittävästi. Kitukasvuisten kalojen kasvunopeus ja laatu paranevat silminnähden, kun liiallista kalakantaa harvennetaan. Pysyviä tuloksia saavutetaan kuitenkin vain, jos samalla varmistutaan, että valuma-alueelta ei pääse enää liikaa ravinteita veteen.

Kalannoutajat

Kokiessamme kolmatta rysää viereemme soutaa läheisestä rannasta kaksi miestä, joiden veneessä on pari punaista muovisaavia. ”Tultiin hakemaan Irinalle lahnanlappuja”, sanoo peräteljolla istuva Hannu Tiusanen ja saa astiansa täyteen lahnoja. Miesten puheesta käsitän, että Irina on naapurissa asuva maahanmuuttaja, joka säilöö kalat kuivattamalla ja syö niitä sitten pitkin vuotta. Ja taitaahan pytyllisestä mennä pari lahnaa miesten omaankin savupönttöön.

”Noita sitä saisi varmaan siimallakin”, arvioivat miehet katsellessaan kookkaimpia lahnoja. ”Vaan missä ovat kalastajat? Eipä niitä juuri näy.”

Kalannoutaja

Hannu Tiusanen saa saaveihinsa taatusti tuoretta kalaa.

Kalojen noutajat saivat mukaansa taatusti tuoretta kalaa. Eikä hintakaan päätä huimannut: muutama aironveto kotirannasta rysälle ja takaisin.

Hoitokalastushankkeen takana olevat tahot järjestivät 16.5. koko päivän kestäneen tapahtuman Mikkelin Kenkäveron rannassa, mistä kuka tahansa sai käydä noutamassa ilmaiseksi kalaa. Rannassa olikin mukavasti väkeä muovipusseineen ja ämpäreineen jo ennen kello kymmentä. Kun Tarmo ja Matti toivat ensimmäisen lastin rantaan – siististi lämpöeristetyissä laatikoissa – täyttyi laituri innokkaista kalannoutajista ja lupsakka savonkieli solisi kesäisessä maisemassa.

Kuvatessani tapahtumaa kuuntelin toisella korvalla myös ihmisten kommentteja, jotka olivat valtaosin myönteisiä. Muutama nirppanokka kuitenkin valitteli ahventen ja muun ns. paremman kalan puutetta. Kehtasipa joku moitiskella myös sitä, että hänen piti kauhoa kalat omin käsin astiasta. Hyi, miten siinä sormet limaantuivat, vaikka huuteluvettä oli kokonaisen Saimaan verran ihan vieressä!

Pääasiassa eläinten rehuksi

Rysän kokemisen jälkeen veneessä alkaa olla kalaa niin paljon, että Tarmo ja Matti katsovat parhaaksi käydä tyhjentämässä sen ennen viimeisillä pyydyksillä käyntiä. Veneen sisälaitoihin maalattu musta viiva, joka merkkaa yhden tonnin kalakuormaa veneen etuosastossa, on peittynyt jo edellistä rysää tyhjennettäessä. Kiitäessämme pitkin Saimaan sileää pintaa pomppivat kalakerroksen päällimmäiset pikkusärjet niin korkealle, että muutama niistä joutuu ilmavirtaan ja pääsee onnekkaasti takaisin veteen. Istun veneen perässä kaloista pärskyvässä limatuiskussa ja yritän suojella kameran objektiivia. Pari sinttiä läsähtää päin minuakin, ja vaatteisiin tarttuu kalamiehekäs tuoksu.

Paluumatka

Ajomatka rantaan tarjoaa Matti Tolvaselle lyhyen hengähdystauon ennen kalojen lapioimista siirtolavalle.

Rannassa vene kiinnitetään siirtolavan kylkeen, ja miehet lapioivat lastin konttiin. ”On siinä ehkä neljä tonnia kaikkiaan”, arvioi Tarmo ja valmistautuu palaamaan viimeisille rysille. ”Kevään tavoitteesta ei puutu enää kuin muutama tonni. Loppuviikosta on urakka ohi.”

Siirtolavalle mätettyjen kalojen seuraava osoite on tiettävästi turkistarha, missä ne saavat eläinten karvan kasvamaan ja kiiltämään. Parempi käyttökohde olisi toki ihmisravinto, mutta kalan huolinta, jalostaminen ja käyttö eivät näytä olevan meillä nykyään sillä asteella, millä sen tulisi olla tässä tuhansien alikalastettujen järvien maassa.

Tarmo Tolvanen arvioi, että hoitokalastusta olisi ehdottomasti jatkettava Mikkelin alapuolisilla vesillä. Särkikalakannat ovat vielä aivan liian vahvoja petokalakantoihin verrattuna. Vaarana on, että muutaman vuoden kuluttua ollaan takaisin entisessä tilanteessa.

Ennen kuin jätän kalastajat viimeistelemään päivän urakkaansa saan Tarmolta kutsun tulla joskus Juhannuksen jälkeen tutustumaan muikun troolikalastukseen Haukivedellä. Sitä odotan suurella mielenkiinnolla.

Poistokalastushankeen tavoite täyttymässä

Keväällä 2015 alkaneen poistokalastushankkeen tarkastelussa vuonna 2017 todettiin muun muassa, että siihen mennessä saatu saalis oli 158 tonnia, mikä ylitti hieman tavoitesaaliin (155 tonnia, 105 kg/ha). Kalojen mukana vedestä poistui 1324 kg fosforia, mikä vastaa melko hyvin yhden vuoden aikana Kenkäveronniemen jätevesipuhdistamosta veteen pääsevää fosforikuormaa (1400 kg).

Lahnan keskipituus kasvoi kolmessa vuodessa 20 senttimetristä 27 senttimetriin, mutta särjen koko pysyi samana. Pyyntikulut olivat kolmessa vuodessa 93 000 euroa. Kustannukset peitettiin Mikkelin jätevesipuhdistamon kalatalousmaksuilla (37,5 %) sekä Mikkelin kaupungin (25 %), Etelä-Savon ELY-keskuksen (25 %) ja Mikkelin kalastusalueen (12,5 %) varoilla.

Poistokalastuksen lisäksi alueella suoritettiin elokuussa 2017 vesikasvien niittoa, mitä mahdollisesti jatketaan tulevina vuosina.

Arvokalojen vapautus

Tarmo Tolvanen palauttaa kaikki ankeriaat, hauet, kuhat, siiat ja muut arvokkaat kalat välittömästi takaisin veteen. 

Kun Mikkelin uusi moderni jätevesipuhdistamo Metsä-Sairilassa otetaan aikanaan käyttöön, on odotettavissa Mikkelin alapuolisten vesien tilan selvää kohentumista. Siihen asti – ja varmasti senkin jälkeen – tarvitaan aktiivisia toimia tämän Saimaan läntisen kolkan virkistysarvojen parantamiseksi. Hyvällä uralla kuitenkin ollaan.

Pienenä pilkahduksena tulevasta Tarmo Tolvanen kertoo, että rysästä on saatu tänä keväänä yksi nuori luonnontaimen. Jossakin lähialueella Saimaaseen laskevassa pikkupurossa – isompia virtoja täällä ei ole – on siis tapahtunut taimenen luontaista lisääntymistä. Siinäpä loistava tulevaisuudenkuva, varsinainen vesiherrojen visio!

Lähde: Vesienhoidon toteutus Mikkelin alapuolisella Saimaalla -tietoisku, Etelä-Savon vesienhoidon yhteistyöryhmä 21.9.2017.

Luettavaa: Mikkelin alapuolisen Saimaan sekä valuma-alueen hoidon yleissuunnitelma.