Vetouistelun syvin olemus ei ole näyttävä vene viimeisen päälle olevine elektronisine härpäkkeineen vaan oikealla tavalla kalalle tarjottu viehe tai syötti. Ja mitä kevyemmästä ja herkkäliikkeisemmästä vieheestä on kyse, sitä tärkeämpää on se, millaiseen siimaan ja miten se on kiinnitetty.

Tapsi kannattaa sitoa suoraan vetopellin uistinrenkaaseen ja sijoittaa herkkä leikari vasta kauemmaksi vieheestä. Kuvan alemmasta vieheestä selviää myös eräs toinen Tintti-peltien herkän uinnin salaisuus: teräväksi työstetty ja hyvin vettä leikkaava etureuna.

Monen uistelijan tavallisin ratkaisu on ripustaa viehe siiman päässä olevaan lukkoleikariin. Koska tavoitteena ovat suuret kalat, käyttää uistelija varmuuden vuoksi ylimitoitetun järeää leikaria ja paksua siimaa – ja pilaa samalla vieheensä uinnin. Kookas lukkoleikari sekä paksu ja jäykkä siima kuolettavat massallaan ja vedenvastuksellaan vieheen uinnista sen herkimmät nyanssit. Ehkä juuri ne pienet epäsäännöllisen tujaukset, jotka laukaisevat viehettä seuraavan järvilohen tai taimenen iskun.

Itselleni kirkastui vetopellin herkän uinnin merkitys jo viime vuosituhannella, kun aloin tahkota Saimaan Yövettä Tintti-uistimia hinaten. Mikkeliläinen Tintti-peltien valmistaja Markku Piispanen ohjeisti sitomaan Tintti Järvärit suoraan siimaan ja sijoittamaan leikarin perukkeeseen vasta reilun matkan päähän vieheestä. Kokemukset heti ensimmäisillä vetoreissuilla olivat niin hienoja, että sidon nykyään monet muutkin uistimet siimoihini vastaavalla tavalla.

Pieni, mutta tärkeä yksityiskohta on kiristää solmu jakorenkaan avauskohdasta vajaan neljäsosakierroksen verran sivuun, jolloin renkaan kärjet eivät vaurioita siimaa eivätkä haittaa renkaan vapaata heilumista vieheen vetoreiässä.

Tintti-Uistimen tämän kauden uutuus, piskuinen Mini Järväri (60 mm, 6 g), on erityisen herkkä käytetyn siiman paksuuden ja kiinnitystavan suhteen. Tapsisiimaksi kannattaa valita mahdollisimman notkea ja ohut ratkaisu. Koska siiman on kestettävä tarvittaessa kovaakin kalan käskemistä, ei monofiilisiiman kanssa kannattane kuitenkaan mennä ainakaan alle 0,35 mm paksuuksien.

Ylinnä Tintti-uutuus Mini Järväri (60 mm, 6 g), keskellä Pikku Järväri (73 mm, 9 g) ja alinna Järväri (90 mm, 14 g). Teippauksissa suosikkivärini kylmään veteen.

Mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen vaihtoehto on ohuen kuitusiiman käyttäminen vetopellin perukkeena. Itse sidoin juuri muutaman 50 cm pitkän tapsin 0,20 mm paksusta Fireline Crystalista, joka on vedessä melko näkymätöntä. Ohut siima leikkaa vettä hyvin ja häiritsee siten vieheen uintia vähemmän kuin saman vetolujuuden omaava, mutta reilusti paksumpi monofiili. Keloilla olevat pääsiimani ovat tavallista 0,45 mm paksua monoa.

Tarkista leikarisi

Uusien vetopeltien tapseja näpräillessäni juolahti mieleen testata myös perukkeiden päihin kiinnitettävät leikarit. Onnekas ajatus säästi minut todennäköisesti monelta harmilta, sillä suoraan pussista otetuista viidestä vetolujuudeltaan 18 kg kuulalaakerileikarista vain yksi oli käyttökelpoinen. Muista kolme oli täysin käyttökelvottomia ja yksi ehkä tavallisen perusleikarin tasoa.

Pyörimättömien tai huonosti pyörivien leikareiden vikana ei ollut edes tyypillinen pinnoiteaineen joutuminen leikarin sisään, sillä niistä ei tullut kalua herkistämälläkään. Susia mitä susia.

Ei siis kannata luottaa edes uuteen kuulalaakerileikariin, vaikka paketissa lukeekin ”professional fishing tackle”.

Yksinkertainen testi, joka paljastaa leikareiden laatuerot. Kun napautat suonipihdit pyörimään, niin näet, kuulet ja tunnet huonon ja hyvän leikarin erot.

Leikarin voi testata helposti ripustamalla sen jäntevästä teräslangasta tehtyyn koukkuun ja lukitsemalla suonipihdit sen toiseen päähän. Kun pihdit napauttaa liikkeelle, niiden pitäisi pyöriä kuulalaakerileikarin tapauksessa ainakin puoli minuuttia. Herkimmät leikarit pyörivät yli minuutin. Perusleikariltakin voi vaatia ainakin 10 sekunnin pyörimisaikoja.

Kehno leikari pyörii vain vähän aikaa. Samalla se rahisee korvinkuultavasti ja ripustuslanka välittää sormenpäihin ylimääräistä värinää.

Huonot leikarin kannattaa panna armotta viralta ja heittää metallijätteisiin.