Oletko joskus harmitellut hätiköityä päätöstäsi luopua jostakin, jonka arvoa et silloin tajunnut?

Kaksi Inarista vuonna 1978 ostettua ABU Räkania.

Tehdessämme vuonna 1978 kesä–heinäkuun vaihteessa kalareissun Ruijan ylängölle ja Jäämeren rantamille piipahdimme paluumatkalla inarilaisessa kalastustarvikeliikkeessä. Monen tarpeellisen ostoksen lisäksi huomiomme kiinnittyi erittäin halvalla myynnissä oleviin kummallisiin vieheisiin.

Luultavasti jo vuosia alennusmyyntikorissa lojuneet vieherasiat olivat jo nuhjaantuneet, mutta niiden sisällä olevat vieheet olivat toki täysin uudenveroisia. Teimme sulovileenit eli ostimme kun halvalla saimme, vaikka aavistimme, että tokkopa noita juuri koskaan veteen viskaamme. Veljeni Jukka osti kaksi viehettä ja minä nuukuuksissani vain yhden.

Vieheet olivat katkarapua muistuttavia Abu-Räkan -vaappuja. En muistaakseni koskaan edes kokeillut omalla kappaleellani kalastamista, mutta Jukka muistelee heittäneensä niillä muutamia kertoja. Hän ei ole aivan varma, saiko niillä jotakin vai ei.

Joskus 1990-luvulla vaimoni vuokrasi pöydän mikkeliläiseltä kipputorilta ja kysyi minulta haluaisinko myydä samalla jotakin. Löysinkin varastoista muutaman käyttämättä jääneen vavan, jotka hinnoittelin hyvin kohtuullisesti. Pienessä rahapulassa päätin panna tarjolle myös ABU Räkanin, jolle pistin mielestäni aika suolaisen hinnan, koska arvelin sen olevan ainakin jonkinlainen keräilyharvinaisuus.

Harmitus alkoi heti kotiin palattuamme. Ei olisi sittenkään pitänyt panna Räkania myyntiin, tuota erikoista, kaunista ja harvinaista viehettä. Onneksi hinta on niin kova, että tuskin sitä kukaan ostaa, ajattelin nukkumaan mennessäni ja päätin hakea vieheen heti aamulla pois myynnistä.

Mutta pitihän se arvata: Räkan oli mennyt kaupaksi heti ensimmäisenä päivänä. Tilityksessä saatu 50 markkaa ei paljoa lämmittänyt.

Harmitus unohtui vähitellen, mutta sama menetyksen katkera sivumaku nousi taas kurkkuun, kun pengoin vanhoja pakkejani etsiessäni kuvattavaa Erän netissä 1.–24. joulukuuta julkaistavan joulukalenterin tarinoita varten.

Tuli asiaa entiselle kotipaikalle. Sieltä kalastusvälineitä keräilevän ja ne hyvässä järjestyksessä pitävän velimiehen hoteista löytyivät myös ne kaksi ABU Räkania, jotka hän osti lähes 40 vuotta sitten Inarista. Vai oliko se Ivalosta?

Kuvatessani Jukan upeita vieheitä muistin samalla, että oman vieheeni selkämys oli vihreä, vatsa keltainen ja sen kyljissä oli punaisia pilkkuja. Kotona kaivoin esille Nyt Nappaa -luetteloni, joista vanhimmassa, vuoden 1968 kappaleessa on kuva punaisesta ABU-Räkanista. Vuoden 1969 luettelossa Räkania ei enää ole.

Kiinnostukseni heräsi sen verran, että ostin nettiantikvariaatista vielä vuoden 1966 Nyt Nappaa -luettelon. Sen sivulla 94 komeilikin sitten myös oma ABU-Räkanini, juuri sellaisena kuin sen muistin.

ABU Räkanin historiaa

Tutkiessani Räkanin menneisyyttä osuin netissä www.realsreels.com -sivustolle, jossa on runsaasti ABU:n tuotteiden historiaa. Siellä kerrotaan Räkanin ensiesiintymisen tapahtuneen juuri vuoden 1966 Tight Lines -luettelossa (= Napp och Nytt = Nyt Nappaa). Viehe julkaistiin ilman sen suurempaa rummutusta, sillä sitä ei mainittu edes uutuudeksi. Tekijöillä lienee kuitenkin ollut kova luottamus vieheeseen, koska se nimettiin heti ”TÄYTYY”-vieheeksi lohen kalastuksessa. Realsreels-sivuston mukaan ABU Räkanin kehittämistä on inspiroinut amerikkalainen Flatfish-viehe.

ABU Räkaneita Nyt Nappaa -luettelossa 1966.

Nyt nappaa 1966 -luettelossa kerrotaan: ”Räkanin väri on kiinnitetty vieheen pintaan samalla menetelmällä kuin Hi-Lo-vaapussa, mistä johtuen se ei raapiinnu pois. Uinti on vaappuvaa houkutellen kaikkia petokaloja välittömästi hyökkäykseen. Koekalastuksessa on ABU-Räkanilla saatu erinomaisia lohi- ja haukisaaliita”.

Viehettä valmistettiin kahta kokoa: 70mm/7 g uppoava ja 85 mm/12 g kelluva.

Koska en omista täydellistä sarjaa Nyt Nappaa -luetteloita, en voi olla aivan varma minä vuosina ABU Räkania todellisuudessa valmistettiin.

Lähteet: ABU Nyt Nappaa -luettelot ja www.realsreels.com.