Jo kahdeksan vuotta Erässä jatkunut Kesän suurin hauki -kisa laajeni kolmen suureksi kasvavan kalalajin tavoiteluksi. 244-sivuiseen jättinumeroon mahtui paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa.

Kannen kuva: Juha Jormanainen.

Kannen kuva: Juha Jormanainen.

Jari Tuiskunen kirjoittaa uudistetun Suomen suurin kala -kilpailun esittelyssään, että kisaa laajennettiin lukijoiden toivomuksesta kolmisarjaiseksi ja että kilpailukaloiksi hyväksytään haeun ohella myös kuha ja lohi/meritamen.

Kilpailuun saattoi osallistua yhdellä tai useammalla 15.4.–15.12.1991 välisenä aikana urheilukalastusvälinein saadulla hauella, kuhalla, meritaimenella ja merilohella. Hauki- ja kuhasarjaan hyväksyttiin vain Suomesta saadut kalat, kuningaskalasarjaan myös muista Pohjoismaista saadut merilohet ja -taimenet. Myös kalan saamiseen liittyvät kirjoitukset olivat tervetulleita.

Myöhempinä vuosina kalakisa laajeni käsittämään monia muitakin lajeja ja myös passiivipyydyksillä pyydystetyt kalat pääsivät aikanaan mukaan.  Eri sarjojen parhaiden lisäksi alettiin palkita pääpalkinnolla vuoden suurimman kalan saaja, mikä ratkaistiin suhteuttamalla kisaan ilmoitetun kalan painoa (pienten lajien kohdalla pituutta) kyseisen lajin ennätyskalaan.

Koska eräiden lajien viralliset suomenennätykset olivat niin huikeita, että kisaan ilmoitetuilla sinänsä mahtavilla kaloilla ei herunut kovinkaan komeita prosentteja, tulin ehdottaneeksi, että kalojen painoa verrattaisiinkin aikaisemmin Erän kalakilpailussa ilmoitettuihin saaliisiin. Niin alettiinkin tehdä, ja monet uudet lajit pääsivät kamppailemaan tasavertaisimmista lähtökohdista. Jatkossa sääntöä viilattiin vielä niin, että vertailukalana oli kussakin sarjassa kolmen edellisen vuoden suurin kala.

Kalastuskilpailut ovat viime vuosina joutuneet myös kritiikin kohteeksi. Onko kala tapettava kilpailun vuoksi? Onko saaliskalojen koolla kilpailemisessa mitään järkeä? Kuinka Erä vastaa kestävän kalastuksen haasteeseen? Asiaa on pohdittu ja haasteeseen vastattukin. Viimeisimmän kannanoton voinemme lukea, kun seuraava Erän kalakilpailu julistetaan.

Pikkutietoa pätkittäin

Tarkasteltavassa numerossa oli erikoisen laaja Tällä Erää -osio, jossa oli noin 25 pikkuartikkelia tuoreista asioista ja ilmiöistä. Pertti Rovamo pohti aikamme ihmisryhmiä otsikolla Juntti ja turisti. Juntti on ollut se maalaispoika, jolla ei ole kaupungin ja sivistyneen maailman käytöstapoja. Joskus junteilla tarkoitetaan kaikkia susirajan takana asuvia.

Junttien maailmassa  ulkopuolelta tulleet ovat puolestaan turisteja. ”Tuolla polulla tuli vastaan yksi turisti”. Turistit eksyvät ja tarvitsevat apua. Kun oikea eränkävijä eksyy, hän lähtee kotiin.

Pekka Kinnusen puheenvuorossa Metsästäjät ja kiihkoluonnonsuojelijat tartuttiin härkää sarvista. Esimerkkinä räikeästä vääristelystä Kinnunen kertoi Suomen luonnonsuojelijoiden liiton jäsenlehdessä Luonnonsuojelijassa olleen väitteen, että salametsästetyn saimaannorpan lihaa käytettäisiin säilykelihan valmistuksessa ja että sitä salakuljetetaan jopa ulkomaille. Kun lehti yritti sälyttää syyn valheestaan Kainuun Sanomissa julkaistulle kirjoitukselle, kävi tutkittaessa ilmi, että sekin oli ollut peräisin Suomen luonnonsuojeluliitosta. Jäljet johtivat sylttytehtaalle!

Puheenvuorossa käsiteltiin myös MTV:n Sunnuntairaporttia, joka oli otsikoitu Pilaako ilvesjahti Suomen maineen ulkomailla. Ohjelmassa syyllistettiin metsästäjiä täysin laillisesta ja luvallisesta metsästyksestä. Konflikti johtui kaiketi siitä, että muuan luontokuvaaja oli sijoittanut metsästäjien tietämättä alueelle haaskansa ja kuvauskojunsa juuri ilveksen kuvaamista varten.

Martti Arkon piirros alkuhärkää metsästävästä esi-isästämme.

Martti Arkon piirros alkuhärkää metsästävästä esi-isästämme.

Edellisessä blogissani mainittu Tapani Niemi jatkoi tuumailujaan. Nyt aiheena oli Sekarotuisen arjalaiskansan kummalliset vaellukset. Kirjoituksessa pohdittiin suomalaisten alkuperää niin geenien kuin kultturinkin kannalta. ”Meissä näille raukoille rajoille eksyneissä on kolme neljäsosaa ’germaania’ ja vain neljäsosa ’mongoolia’!”, Niemi kirjoitti johdannossaan.

Itä-Suomi eräretkeilyn kartalle

Numeron yksi suurista jutuista oli Pertto Rovamon kirjoittama ja Sakari Martikaisen kuvittama artikkeli Itä-Suomi ERÄ-SUOMI. Siinä Rovamo kirjoitti, että Lappi ei ole ainoa oikea erämaamme, vaan myös itäinen Suomi on alkanut nostaa viime aikoina päätään. Itä-Suomi on lähempänä suurimmalle osalle kansastamme ja siellä on tarjolla palveluja joka lähtöön.

Itä-Suomen matkailun uranuurtajaksi Rovamo nosti Pielisen Erämatkat, joka oli tarjonnut koskenlaskuelämyksiä jo siihen mennessä 17 vuotta. Jos Itä-Suomeen luetaan myös Koillismaa, ovat palvelut kaikkein pisimmällä Kuusamossa, jossa matkailuperinteet ja kapasiteetti ovat omaa luokkaansa.

”Me olemme lähteneet luomaan matkailualuetta siten, että ensin tätä on markkinoitu eurooppalaisille luonnosta kiinnostuneille ja suomalaisille yrityksille, jotka haluavat erityispalveluita. Vasta seuraava haaste on sitten tavallisen matkailijan huomioon ottaminen”, kertoi Rovamon haastattelema Pekka Huovinen Matkailun Edistämiskeskuksesta. Eli ensin rahat pois niiltä, joilla sitä on, ja sitten pienet pennoset suuremmilta massoilta.

Jutussa korostettiin asiansa osaavien eräoppaiden suurta merkitystä. Näiden matkailuyritysten avainhenkilöiden kouluttamiseen haluttiin alkuvaiheessa jopa 80 % avustusta. Laajan lukupaketin lopussa esiteltiin edustava joukko Itä-Suomen kohteita ja opaspalveluja.

Järeä kesänumero tarjosi paljon muutakin luettavaa, johon voi palata jokainen, jolla on lehti vielä tallessa. Toivottavasti Erän kaikki vanhatkin numerot talletetaan digitaaliseen muotoon ja kaikkien saataville, sillä niillä on jo nyt arvoa myös historian tutkimukselle. Vai onko ne jo digitoitu? Viime vuosien Erät ainakin ovat jo sähköisessä muodossa.