Erän 224-sivuisessa jättinumerossa 5-6 vuodelta 1987 juhlittiin lehden kymmentä ensimmäistä ilmestymisvuotta. Mielenkiintoisinta antia näin jälkeenpäin oli vakituisten avustajien vastaukset kysymyksiin, jotka koskivat eräalan keksintöjä ja tulevaisuutta.
Jukka Nuutilan suunnittelema ja tekemä kansi.
Päätoimittaja Seppo Suuronen kiisti jyrkästi, että Erä olisi mikään elämäntapalehti. Sen sijaan hän piti Erää ”elämänsisältölehtenä”, jonka tarkoituksena on tarjota kuvauksia jännittävästä ja kiehtovasta todellisesta elämästä. ”Erä on lehti niille, jotka haluavat hellittää kiireitään, heittää vaihteen vapaalle”, hän kirjoitti.
Suuronen muisteli, että kun Erän koko vuosikerta mahtui kymmenen vuotta aikaisemmin 320 sivuun, se tarjoaa vuonna 1987 jo reilusti yli 1000 sivua asiaa vuodessa. Lehti on kohonnut alan erikoislehtien eturintamaan.
Päätoimittaja kiitti myös satoja vakituisia ja vierailevia avustajia, joiden ansiosta lehdessä on runsaasti mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Ja kauneimman kiitoksen saivat lehden lähes 30 000 tilaajaa ja noin 250 000 lukijaa.
Jutussa Alkutaival on eräilty tehtiin syväluotaus yhdeksän vakituisen avustajan mielipiteisiin oheisessa kuvassa olevin kysymyksin. Koska täydelliset vastukset veisivät liian paljon tilaa, referoin lyhyesti vain kohtia 1, 3 ja 5.
Metsästys, Keijo Eholuoto: 1) Taljatalkoot-hanke. 3) Parlamentaarisen luonnonvaraneuvoston keksimät petoluvut. 5) Valtakunnallinen riistanhoitosuunnitelma.
Aseet, Pekka Suuronen. Asepolitiikka: 1) Suomi on melko suvaitsevainen ampumaurheilun, metsästyksen ja asekeräilyn harjoittajia kohtaan. 3) Yhden paikkakunnan poliisilaitos/nimismies ryhtyy sooloilemaan ja soveltamaan ”ikiomia” sääntötulkintojaan aseasioissa. 5) Asiallinen, kiihkoton ja yksiselitteinen aselaki. Haulikot: 1) Itselataavat haulikot. 3) Heikoista materiaaleista tehdyt ”wanhat hauli-ruiskut”. 5) Säädettävät supistukset. Yhdenkäden aseet: 1) Siluetti-, IPSC-, Bianci- ja keila-ammunta. 3) Näköisaseet ja paukkupistoolit. 5) 10 vuoden sisällä pistoolin/revolverin tähtäimessä on elektroniikkaa.
Aseet, Seppo Hämäläinen. Metsästysaseet: 1) Valmetin itselataava metsästyskivääri, Valmetin haulikko 412 S piipunvalintamahdollisuuksineen ja erilaiset itse- ja jälleenlatausvälineet. 3) Eipä tule mieleen mitään. 5) Itselataavat aseet.
Kalastus, Juha Jormanainen: 1) Hiilikuitu. 3) Tietokonekelat. 5) Uusien koskien ja jokien kunnostaminen taimenenkalastukseen sopiviksi.
Kalastus, Pekka Sivonen: 1) Hiilikuitu ja sen johdannaiset. Kevyempiin välineisiin siirtyminen. Syvätakilat vetouistelussa. 3) Tietokonekela. 5) Elektroniikan esiinmarssi, vaikka se ei kovin miellyttävää olekaan. Kauhuvision mukaan todellisuutta ovat ennen pitkää mikroprosessoriohjatut syvätakilat, jotka on kytketty toimimaan yhteistyössä kaikuluotaimen kanssa.
Talvikalastus, Jari Tuiskunen: 1) Uusi pilkkilaki. 3) Talvikalastukseenkin tunkeutunut markkinahumu. 5) Kaikuluotaimet yleistyvät pilkkijöiden käytössä. Pilkkimies pystyy reikää poraamatta luotamaan syvyyden lisäksi myös alapuolella uiskentelevat kalat.
Survival, Turkka Aaltonen: 1) Lämpökamera. 3) Rambo-veitset ja koko rambokultti. 5) Eräharrastukseen liittyvä koulutus tulee aikaisempaa tärkeämpään rooliin.
Retkeily, Kari Vainio: 1) Pakkaskuivattu retkimuona. 3) Retkeilyvarusteiden valmistuksen aloittaminen halpatuontimaissa. 5) Kevyiden ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettujen vaellustelttojen kehittyminen.
Retkeily, Heikki Kuva. Talviretkeily: 1) Pitopohjaiset sukset . 3) Luisteluhiihto. 5) Tekstiilien kehittyminen ja toivottavasti myös halventuminen. Pyöräretkeily: 1) Pyöräretkeilyn herääminen lajina. 3) Autoliikenteen kasvu. 5) Pyörän voimansiirto ja jarrut kehittyvät pois nykyiseltä 1920-luvun tasolta. Mäkien nousu helpottuu portaattomien ja laaja-alaisten avihteistojen ansiosta. Vannejarrut kehittyvät tai sitten siirrytään levy- ja rumpujarruihin.
Sapattivuosi, jäänreunan siikaa ja kaikuluotainoppia
Lehdessä alkoi Pentti Hurmerinnan moniosainen sarja Toimitusjohtajan sapattivuosi, jossa kirjoittaja kuvasi elämää ja tunnelmia Inarin koilliskolkassa olevalla kämpällä. ”Ehkäpä vapaus on monen muunkin unelma. Kaikilla vain ei taida olla varaa tällaiseen”, Hurmerinta kirjoitti. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin sapattivuoden toimintasuunnitelmia rakennustöineen, riekonpyyntineen, hanhi- ja karhujahteineen. Sapattivuoden elämisen välineet kirjattiin jutussa tarkasti hintatietoja unohtamatta.
Juttusarja tuli minulle erityisen tärkeäksi kolme vuotta myöhemmin, kun rakensimme kolmen miehen porukalla samalle suunnalle oman erämajamme keskelle Kessin erämaata. Pieni mökki joen rannalla oli keskeinen osa Lapin reissujamme aina vuoteen 2005 asti, kunnes luovuin omasta osuudestani nivelreuman tuomien liikkumisvaivojen vuoksi.
Kalle Kuittisen juttu Jäänreunan siikaa oli enemmän tunnelmallinen eränovelli kuin tavanomainen juttu jostakin tietystä erätaidosta. ”Heitän tämän uuvven, käsin paulotetun tähän keskelle. Tästä nousee siikoja. Saat uskoa”, sanoi kertomuksen Antti.
Törmäsin edellä olevaan lauseeseen itse vain muutama kuukausi myöhemmin, kun aloitin ensimmäisen verkkotestini järjestelyt syksyllä 1987. Muuan konepauloitettujen verkkojen valmistaja oli pahoittanut mielensä, että Erässä mainitaan käsinpauloitettu verkko niin myönteisessä valossa.
Verkonvalmistajien kilpailu oli muutenkin kiihkeää. Tapasin Mikkelin torilla melkoisessa vauhdissa olevan verkonvalmistajan, jolla oli kiveen hakattuja mielipiteitä muun muassa kalan värisokeudesta ja erään toisen valmistajan pyydysten surkeudesta. Kun myöhemmin kuuntelin miesjoukon takana saman kaverin paasausta, sain kuulla olevani täysin asiantuntematon pojankloppi kalastusasioissa.
Erkki Suokas tarjosi jutussaan Missä kala? Lisätietoa kalastuskaikuluotaimista siihen saakka parhaan tietopaketin eräästä kalastajan keskeisimmästä elektronisesta apuvälineestä. Sen luettuani ymmärsin minäkin jotain lähetystehon ja -taajuuden merkityksestä, harmaalinjasta, pohjalukituksesta, keilan leveydestä ja kalahälyttimestä.
Ensimmäisen oman luotaimeni hankin kuitenkin vasta 90-luvulla. Paristokäyttöinen, pohja- ja sivukeilalla varustettu siirrettävä kaikuluotaimeni toimii muuten tänäkin päivänä.
Artikkelin Ennätyskalarekisterit kirjoittaja Jari Tuiskunen kertoi, että saalista ei kannata kätkeä vakan alle vaan ilmoittaa se mukaan erilaisiin kalarekistereihin ja kilpailuihin, joista voi voittaa palkinnonkin. Jarin jutussa oli myös hieno taulukko Suomen ennätyskaloista 1986 verrattuna Ruotsin, Norjan ja Tanskan vastaaviin. Harjuksen SE-kala oli 6,7 kg ja hauki hurjat 25,5 kg. Myöhemmin vuosituhannen vaihteessa vanhat ja ehkä kyseenalaiset ennätykset nollattiin ja aloitettiin puhtaalta pöydältä.
