Testi-Eräksi ristityssä numerossa 4-1987 lukijoille tarjottiin tutkittua tietoa perhovavoista bambusta boorikuituun ja järeistä Rambo-elokuvan innoittamista Survival-veitsistä.
Kansikuva: Matti Seppänen.
Puheenvuoro-palstalla jatkoi Ilkka Sailo Erän 12-1986 Kalastusvuosi 1986 -liitteessä olleesta artikkelista Onkimisen koukkuiset kuviot. Kyseisen, Kalle Kuittisen kirjoittaman jutun johdanto oli kohtalaisen räväkkä:
”– Onkimista ja pilkkimistä koskevat kohdat kalastuslaissa ovat kuin mielisairaan tekemiä, sanoo konsulentti Ilkka Sailo Suomen Kalamiesten Keskusliitosta. Liitto koostuu lähinnä vapaa-ajan kalastajista.
Maanomistajien järjestön Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Markku Aro ja apulaistoiminnanjohtaja Rauno Kostiainen olivat aivan toista mieltä: – Onkiminen ja pilkintä on selvästi määritelty.”
Silloisen kalastusasetuksen määritelmä onkimisesta: ”Onkimisena, jota tarkoitetaan kalastuslain 8 §:n 1 momentissa ja 9 §:n 2 momentissa, pidetään sellaista kalastusta, jota harjoitetaan vavalla, jossa ei ole heittokalastukseen soveltuvaa kelaa ja jossa vapa tai siima on onkijan kädessä taikka käden ulottuvilla eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite”.
Sailon mukaan onkimisen määritelmän lopullinen muoto asetuksessa oli tyrmistyttävä yllätys. Heittokalastukseen soveltuvan kelan rajaaminen pois johti Sailon mukaan jopa turvallisuutta vaarantaviin ongelmiin, kun kalastajat pyrkivät lisäämään ulottuvuuttaan raskaita ja ylipitkiä vapoja käyttämällä.
Reipasta Ramboilua
Mitäs se ”peto” Rambo-veitsellä suuhunsa leikkaakaan? Kuva: Jouko Savonen.
Turkka Aaltosen ja Jim Mustosen vertailutestissä Otsikolla 24 henkiinjäämisveistä – Hedelmäveitsi vai työkalu esiteltiin kattava valikoima Rambo-elokuvien myötä markkinoille ilmestyneitä ns. henkiinjäämisveitsiä. Artikkelin aloitti kerrassaan raflaavan näköinen Jouko Savosen ottama kuva karvaisesta yläruumis paljaana olevasta miehestä, joka leikkaa valtavalla veitsellä ravintoa suuhunsa. Huomion keskittyessä ensin ”raakalaisen” kasvoihin lukija huomaa vasta toisella vilkaisulla, että ananastahan se kaveri siinä suuhunsa pilkkoo eikä järeää lihakimpaletta!
”Nämä teräaseet eivät ole puukkoja”, kirjoittajat muistuttavat. ”Terän hionta on veitsimäinen ja siitä puuttuu kunnon veisto-ominaisuudet. Veitsillä viilletään lihaa, nahkaa ja rustoja, ne ovatkin alunperin suunniteltu sotilaskäyttöön”.
Veitsiä testattiin reservinjohtajien kolmipäiväisillä henkiinjäämiskursseilla käytännön olosuhteissa. Kaikki ei mennyt kuin Trömsössä, sillä jo pari tuntia aloittamisesta ensimmäinen veitsi putosi maahan. Ei käsistä vaan pahvia muistuttavasta massasta tehdystä tupista, joka suorastaan suli hikoilevan miehen vyötäröllä.
Erikoisteräksestä tehdyiksi ylistetyt terät eivät kestäneet laavu- ja polttopuiden tekoa vaan lommoutuivat pahasti. Onttokahvaisten veitsien heikkous oli terän kiinnitys mutterin avulla kahvaan: mutteri löystyi ja terä saattoi jopa pudota.
Terän hamarapuolella olevia sahanteriä testattiin sahaamalla poikki 5 cm paksu haavanrunko. Voittajaksi selvisi Mauserin upseerinkääntöveitsi (!), jolla puu katkesi noin 40 sekunnissa. Huonoimmalla ei saatu samassa ajassa edes kuorta rikki.
Yhteenvedossa todettiin henkiinjäämisveitsien kaikista ongelmistaan huolimatta tulleen Suomeen jäädäkseen. Parhaat veitset eivät vain vielä olleet rantautuneet.
Kun tein kokeeksi verkkohaun hakusanalla ”henkiinjäämisveitsi”, sain vain kaksi osumaa. Haulla ”survival-veitsi” osumia tuli sen sijaan 1460. Nykyään vähänkin uudempien tuotteiden ja toimintojen nimistö on niin vierasperäistä, että kielitoimistomme on joutunut nostamaan jo aikaa sitten kädet pystyyn.
Tutkittua tietoa perhovavoista
Näyttäviä sivuja osattiin tehdä jo 80-luvulla. Lehden ulkoasusta vastasi Jukka Nuutila.
Testiryhmä Pekka Sivonen, Juha Jormanainen, Hannu Räisänen, Juha Keronen ja Jussi Nukari urakoivat Suomen laajimman perhovapatestin sitten vuoden 1969. Juttupakettiin kuuluivat pääjuttu Parempi perhovapa ja mittauksia valottanut Vavanmittauksen mytologiat, josta tunnistan Hannu Räisäsen kädenjäljen, vaikka tekijän/tekijöiden nimet otsikon alta puuttuvatkin.
Pääjutussa käydään läpi perhovavan historiaa jopa yli 18 jalkaa pitkistä 1500-luvun kelattomista vavoista alkaen. Nykyaikaisen perhovavan isäksi mainitaan amerikkalainen Solon Philippe, joka rakensi 1859 ensimmäisenä ns. heksagonaalisen eli kuusikulmaisen vavan. Rakennusaineena oli Tonkinin bambu. Bambu säilyttikin valta-asemansa aina 1950-luvun lopulle saakka.
Bambuaikaa seurasi lasi- ja sitä hiilikuitukausi. Hiilikuidun haastoivat myöhemmin boorikuitu, whisker, kevlar ja niin edelleen.
Testaajat huomauttavat, että perhovavasta ei saa minkäänlaista käsitystä heiluttelemalla sitä kädessään. Vapaan on kiinnitettävä kela ja siima ja sillä on päästävä heittämään. Suurimpana vaikeutena on löytää itselleen käyttötarkoitukseensa sopiva vapa, jossa hintalaatusuhde on kohdallaan.
Totta joka sana!
Testattujen vapojen hintahaitari oli laaja: 100–2500 markkaa. Testi alkoi käytännön kalastuksella Tervon Äyskoskella. Jokaisella vavalla kalastettiin ja väsytettiin taimen tai kirjolohi painoltaan yhdestä viiteen kiloon. Varsinainen heittokoe suoritettiin tuulettomissa olosuhteissa uimahallissa.
Kirjoittajien mukaan mutu (”musta tuntuu”) on erittäin vankka tieteellinen menetelmä asioiden tilan toteamiseksi, mikä on aivan totta. Jos käytännön koe antaa vavasta aivan erilaisen kuvan kuin laboratoriotestit, on testeissä jotain vikaa.
Loppuraportissa vavat arvosteltiin tavanomaisesti yhdestä viiteen tähdellä. Muistan yhä kuinka purskahdin arvioita lukiessani muutaman kerran vastustamattomaan nauruun suorasanaisten ”tuomioiden” vuoksi. Seuraavassa muutama maistiainen vapojen soveltuvuuslauseista:
- Abu Carcia Three Star TSF 8067: Kalastusmuseoon. *
- Bob Church Boron: Englantilainen vapa englantilaiseen lammikkokalastukseen. *
- Daiwa C 98 Trout: Kalastukseen. **.
- Daiwa Trout Master TM 85A: Tyviosasta saa hyvän hernekepin, kärjellä voi piiskata mattoja. *
- Hardy Smuggler De Luxe: Don’t leave home without it! *****
Hiilikuidusta tehdyn Hardy Smugglerin ohella viisi tähteä saivat myös impregnoidusta Tonkinin bambusta tehty Sharpe Scottie 85 ja hiilikuituinen Orvis Performer.
Vapamittauksen yksityiskohtia valottavasta jutusta paljastuivat muun muassa vapojen suuret erot, kun ne tuettiin tyvestään vaakasuoraan ja pantiin värähtelemään. Hannu Räisänen teki jo silloin tavaramerkikseen muodostunutta tarkkaa työtä.
