Satasivuinen kesä-heinäkuun numero vuodelta 1987 sisälsi 10-sivuisen mökkikalastajan oppaan lisäksi paljon muutakin kalastustietoutta.

Kannen piirroksesta vastasi Martti Arkko.

Kannen piirroksesta vastasi Martti Arkko.

Päätoimittaja Seppo Suuronen kirjoitti lehdistön vallasta ja vastuusta. ”Kaikki mitä sinulle kerrotaan vapaaehtoisesti on mainosta, kun taas kaikki mikä jätetään sinulle kertomatta on uutinen. Tätä mottoa olemme Erä-lehdessä monesti muistelleet ja pyrkineet pureutumaan syvemmälle alan asioissa”, hän kirjoitti.

Päätoimittajan puheenvuoro liittyi siihen, että Erän kolumnistit olivat olleet monen ”virallisen tahon” silmätikkuna milloin mistäkin asiasta. Kyse oli demokratiaan kuuluvasta mielipiteen vapaudesta, jota Suuronen puolusti. Hän muistutti, että esimerkiksi Keijo Eholuoto oli ollut Entistä ehommaksi -palstallaan usein profeetallisen oikeassa. Toinen esimerkki Erän ”vallattomuudesta” oli lehden aselain uudistamiseen kohdistama mielenkiinto.

Keijo Eholuoto äimisteli palstallaan, kuinka itse ylijohtaja Tauno V. Mäki oli ollut istuttamassa minkkejä Suomen luontoon. Asia kävi ilmi Mäen omista muistelmista. Kunnollista kirjapitoa siitä, mitä lajeja, milloin ja mihin on istutettu, ei löytynyt riistantutkimuslaitokselta, ministeriöstä eikä luonnonvaratoimistolta.

Jari Tuiskusen artikkelissa Värillä on väliä hyttysellekin kerrottiin, että tummat värit houkuttelevat mäkäröitä enemmän kuin vaaleat. ”Myöskään ruskea pusakka ei ole paras mahdollinen vaellusasu”, Tuiskunen kirjoitti. Ansiokas  juttu antoi varmasti paljon ajattelemisen aihetta useimmille luonnossa liikkuville Erän lukijoille. Mekin aloimme käyttää vaelluksilla vaaleampia asuja ja toden totta säästyimme vähemmällä määrällä paukamia.

Pertti Lehtisen Helmenpyynti – Kiehtova ja kadonnut ammatti kertoi jokihelmisimpukan eli raakun sisällä joskus olevien helmien pyynnistä, mikä kiellettiin 1955 raakun täydellisen rauhoituksen myötä. Tarina Huhti-Heikistä ja Raja-Joosepista oli niin hieno, että marssin oitis kirjakauppaan ja ostin lähdemateriaalina käytetyn Valter Keltikankaan kirjoittaman kirjan Seitsemän tuntia erämaata.

Jari Jansson opasti jälleen Tunturikaloja narraamaan. ”Oikeat välineet ja varmimmat ottivieheet eivät vielä takaa tulosta. Paljon riippuu myös siitä miten kalastaja sopeutuu olosuhteisiin. Kalat on tunturissa otettava kalojen ehdoilla”, hän kirjoitti. Seitsemän komean harjuksen kuvan alla oli teksti: ”Harjus on hyvä varakala silloin, kun rautua ja taimenta on olosuhteiden vuoksi vaikea tavoittaa”. Lause kuvaa hyvin ajan henkeä, sillä harjus alkoi vasta pikkuhiljaa nousta korkeammalle pohjoisen kävijöiden toivekalalistalla.

Koska taimenta ja tammukkaa voi olla vaikea erottaa toisistaan, Jansson suositteli varmuuden vuoksi 35 sentin alamitan soveltamista kaikille taimenille.

Hauska kuvateksti elävöittää muutenkin vekkulia kuvaa.

Hauska kuvateksti elävöittää muutenkin vekkulia kuvaa.

Ihmeellistä, kuinka hauska tai erikoinen kuva voi syöpyä lähtemättömästi mieleen. Yksi sellainen on Reijo Lehtisalon nappaama kuva virnuilevasta baskeripäisestä kalamiehestä merikissan pää kädessään. Otos oli Vaihteeksi Varanginvuonolle -jutun kuvitusta.

Suurten oppaiden alkutahteja

Piirros: Martti Arkko.

Piirros: Martti Arkko.

Juha Jormanaisen ja Pekka Sivosen yhteistyöllä syntynyt Kesämökkikalastajan opas oli ensimmäisiä lenkkejä eri aiheisiin keskittyvien suurten juttukokonaisuuksien pitkässä ketjussa. ”Auringon valkohehkuinen pätsi taivaalla, muurahaisten täyttämä rutikuiva valtatie, sinisestä autereesta nouseva savu. Savun päässä ihminen, paossa työtä ja kaupungin kuhinaa, rentoutumassa kesämökillä”, runoiltiin jutun johdannossa niin upeasti, että mökittömällekin lukijalle tuli hinku hankkia itselleen tukikohta järven tai meren rannalta.

Juttupaketin ensimmäinen osa, Tekovieheellä vieteltyjä, antoi vinkkejä hauen virvelöintiin ja pienempien kalojen mato-ongintaan. Jutussa Pyydykset – passiivista kalastustako?  otettiin mökkikalastajan perinnepyydyksinä käyttöön myös katiska, verkko ja pitkäsiima. Tänäkin päivänä monesta uudesta kesämökin omistajasta tulee manttaalien mukana myös pyydyskalastaja.

Oppaan kaksi viimeistä juttua olivat Kala – keittotaidon mittari hienoine resepteineen ja Vain muutaman markan tähden, jossa tehtiin selkoa kalastusluvista sekä kalojen alamitoista ja rauhoitusajoista.

Sama kirjoittajakaksikko oli vastuussa myös uuden Erän uisteluveneen 1986 varustelusta. Lukijaäänestyksen palkinnoksi tarkoitetun veneen kustomointi jatkui vielä seuraavassa numerossa.