Erässä 2-1986 sai palstatilaa nuori hyönteistutkija, josta tuli nopeaan tahtiin taitava kalastusavustaja ja jatkossa Suomen tunnetuin kalastustoimittaja.

Vaikka numero oli melko kalastuspainotteinen, sen kansikuvassa komeili Matti Lehtosen piirtämä ilves.

Vaikka numero oli melko kalastuspainotteinen, sen kansikuvassa komeili Matti Lehtosen piirtämä ilves.

Tapanani oli ottaa Erän ilmestymispäivänä töiden jälkeen mukava asento ja lukea lehti kannesta kanteen. Välillä piti toki käväistä ruoka- ja iltakahvipöydässä, sillä luettavaa riitti.

Tällä erää -palstalla mielenkiintoni kohdistui uutiseen Vuoksen vesistön arvokalasto tutkitaan. Tutkimusta varten perustettu kalatoimikunta oli kalastusbiologi Jorma Tiitisen mukaan epävirallinen, mutta siihen kuuluivat kaikki mahdolliset Itä-Suomen kalatalouden vaikuttajatahot. Työryhmän käden jäljen uskottiin näkyvän lähivuosina järvilohen ja järvitaimenen kantojen elpymisenä.

Ei näkynyt, ainakaan lähivuosina. Vasta aivan viime aikoina on saatu emokalojen kyyditysten ja energiayhtiön kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta aikaan järvilohen luonnonkutua Ala-Koitajoessa. Hyvin ei mene Vuoksen vesistön järvitaimenellakaan.

Sivulta 14 alkoi upeilla kuvilla varustettu juttu Surviainen – kalliinpuoleinen makupala. ”Jokainen pilkkimies tuntee kirkkaanpunaisen surviaissääsken toukan, johon varsinkin ahvensintit ovat heikkona”, aloitti kirjoittaja artikkelinsa. Kun luin juttua pidemmälle, tajusin nopeasti, että nyt äänessä on mies, joka tietää mistä puhuu. Artikkeli oli läpeensä asiantunteva pienintä nippelitietoa myöten.

Kirjoittajan nimi oli Jari Tuiskunen.

Hieno kuva surviaissääskestä hämähäkin verkossa. Jari Tuiskunen osoittautui kaiken muun osaamisensa lisäksi myös taitavaksi valokuvaajaksi.

Hieno kuva surviaissääskestä hämähäkin verkossa. Jari Tuiskunen osoittautui kaiken muun osaamisensa lisäksi myös taitavaksi valokuvaajaksi.

Jari tuli nopeaan tahtiin tutuksi kaikille Erän lukijoille. Aluksi hän kirjoitti enimmäkseen pilkkimisestä, mutta jatkossa yhä enemmän myös kaikista muista vapakalastuksen muodoista. Kaiken kaikkiaan hän on ollut yksi tärkeimmistä Erän tekijöistä kautta aikojen, ellei tärkein.

Kun olin hakenut Erän pyydyskalastusavustajan tehtävää syksyllä 1987 ja tapasin päätoimittaja Seppo Suurosen eräänlaisessa työhönottohaastattelussa Pasilassa, Seppo kertoi, että nyt hänellä on vapakalastusavustajana kerta kaikkiaan mainio nuori mies. Totta puhui!

Jari ei hallitse ainoastaan suomenkielen parhaiden sanojen laittamista oivalliseen järjestykseen, vaan hän on myös taitava käytännön kalamies kaikilla vapakalastuksen muodoilla tarkasteltuna. Sen olen kokenut omin silmin. Erän kalastusavustajien tapaamisissa Keski-Suomen koskilla oli kupletin juoni yleensä se, että toiseksi paras kalamies sai noin puolet siitä kalamäärästä mitä Jari.

Jarin kalastusta on aina mukava seurata. Kampikäsi käy ja vapa heilahtelee kuin taikurin sauva. Viehe lentää tarkasti juuri oikeaan paikkaan ja ui oikealla syvyydellä.

Kun kalastuskeskustelut siirtyivät 90-luvulla suurelta osin nettiin, alkoivat muutamat saamattomat vihjailla, että hyvähän se on vedellä kalaa, kun kalapaikalle suolataan onkikokoisia fisuja juuri ennen toimittajan saapumista. Kun mollaajille vihjattiin, että kyseessä on kaveri, joka on edustanut Suomea myös perhokalastuksen MM-kisoissa, suut soukkenivat. Ja kyllä, Jari saa niitä istareitakin paremmin kuin me useimmat muut.

Kateus, etenkin kalakateus, on ansaittua!

Tietoa pilkkimisestä

Hannu Lehtonen kertoi pilkkimisen historiasta ja tilastotiedoista jutussaan Pikkupaloja pilkkimisestä.

Suomalaisten tiedetään harjoittaneen koukkukalastusta onkimalla jäältä käsin jo 1700-luvulla ainakin Kymijoen suualueella. Milloin viehe kiinnitettiin ensimmäisen kerran siiman päähän, ei ole tarkkaan tiedossa. Ensimmäiset tiedot tekotäyn käytöstä ovat vasta 1800-luvun puolivälistä, jolloin ainakin itäisellä Suomenlahdella ja Hämeessä harrastettiin talviongintaa. Harrastus pysyi melko vähäisenä pitkälle 1900-lukua.

Pilkki-sanan alkuperästä Lehtonen kirjoittaa, että sana esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1895 asetetun kalastuskomitean mietinnössä vuonna 1902. Sana lainattiin ruotsalaisesta lakitekstistä (pilk). Pilkkiminen joutui kuitenkin vuoden 1902 kalastuslaissa kiellettyjen kalastustapojen listalle yhdessä eräiden muiden kaloja ulkoapäin haavoittavien pyyntitapojen kanssa.

Vuonna 1984 lunastettiin noin 188 000 läänikohtaista pilkkikorttia. Kalastuskortteja lunastettiin noin 480 000 kappaletta. Koska ruokakuntaa kohti kalastusta harjoitti keskimäärin 2,2 henkilöä, oli maassa pilkkijöitä todellisuudessa jopa yli miljoona henkeä – sillä edellytyksellä, että kaikki kalastuksen harjoittajat myös pilkkivät niissä ruokakunnissa, joissa on pilkkivälineitä. Todellisen pilkkijöiden määrän Lehtonen arvioi olevan välillä 300 000 – 500 000.

Pilkkionkien määrän maassamme arvioitiin olevan vuonna 1978 noin 768 000 kappaletta, kun se vuonna 1975 oli ollut 615 000.

Vuonna 1981 istuttiin pilkillä yhteensä lähes neljänä miljoonana päivänä, joten henkeä kohti pilkillä käytiin keskimäärin hieman toistakymmentä kertaa. Saalista pilkkijät saivat vuonna 1978 noin 3,6 miljoonaa kiloa, josta ahventa oli peräti 2,4 miljoonaa kiloa. Seuraavina tulivat turska (632 000 kg), särki (305 000 kg), hauki (85 000 kg) ja made (53 000 kg). Muita lajeja saatiin yhteensä alle 20 000 kiloa.

Pilkkialastustilastoja vuodelta 1981.

Pilkkikalastustilastoja vuodelta 1981. Elettiin suuren turskainvaasion vuosia, jotka eivät ole toistaiseksi toistuneet.

Kalastajakohtainen päiväsaalis oli keskimäärin vajaa kilo. Tiedossa oli kuitenkin muutamilta edellisiltä vuosilta jopa yli tuhannen (1000) kilon turskasaaliit päivässä!

Saaliiden paranemisen Hannu Lehtonen pani osittain pilkkimalllien kehittymisen piikkiin. Kun 1800-luvun lopulla käytössä oli lähinnä vain itse tehtyjä kookkaita kiinteällä koukulla varustettuja pilkkejä, tuli maailmansotien välisenä aikana markkinoille myös tehdasvalmisteisia pilkkejä. Tasapainopilkit tulivat kuvaan juuri ennen toista maailmansotaa ja mormyskat vasta 1960-luvulla.

Professori Hannu Lehtosen asiantuntemus on lisännyt suomalaisten kalatietämystä näihin päiviin asti niin Erän palstoilla kuin muussakin mediassa.