Vuoden 1985 toinen Erä-lehti toi lukijoille mieleen jo kesän keskellä talvea. Vaikka numerossa viivähdettiin myös keväisellä hiihtovaelluksella, se sisälsi runsaasti kesäkalastusta, retkeilyä ja erätaitoja.

Kannen kuvakollaasi oli peräisin Juha Jormanaisen kamerasta.

Kannen kuvakollaasi oli peräisin Juha Jormanaisen kamerasta.

Vaikka Erä käsitteli kalastusta enimmäkseen harrastuskalastuksen kannalta, pääsivät siinä ammattilaisetkin asialle. Tapani Niemen artikkelissa Ammattikalastajan saalis Hailuodossa: Viisi lohta ja kolme taimenta käytiin Teron veljesten Urhon, Esan ja Juhanin kanssa pyydyksillä Perämerellä. Kalastajat valittivat, että he saavat lohesta vain 35–50 markkaa kilolta, kun kaupan hinta asiakkaille on jo yli sata markkaa. ”Ammattikalastaja tekee työn, kauppias kuittaa palkan”.

Kirjoittaja uteli veljeksiltä, kuka aiheuttaa ammattikalastajille suurimmat tappiot … teollisuus, voimalat vai vapaa-ajankalastajat. ”Vapaa-ajankalastajat pyytävät verkoillaan aivan liian läheltä meidän kiinteitä pyydyksiämme, vaikka se on laissa kiellettyä. Saaliit pienenevät heti, kun joku vapaa-ajan pyytäjä tuo omia vehkeitään liian lähelle”, Urpo kertoi.

Tutkimusteknikko Eino Merilä kertoi, että troolikalastajat ja verkkopyytäjät eivät pidä toisistaan. Edellisiä syytetään siianpoikasten hävittämisestä, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Troolikalastajat pitävät väitteitä perättöminä, sillä he välttävät siianpoikasten asuinpaikkojen lähellä kalastamista.

Erkki A. Kauhasen jutussa Talouslohestako ratkaisu pohdittiin Itämeren lohikysymystä. Ruotsalaiset olivat esittäneet ratkaisumallia, joka vaikutti lupaavalta. Uiko meressä kymmenen vuoden kuluttua kaksi eri lohta, villi ja viljelty?

Kalastus järjestettäisiin niin, että pyynti lopetettaisiin avomerellä, jossa lohet kulkevat sekaparvina. Koko saalis otettaisiin rannikolta kasvatuskassien ympäristöstä, jonne kalat palaavat. Pyyntialueiden väliin jäisivät jokisuihin vievät väylät, joita myöten villit lohet tulevat turvallisesti kudulle. Kutukannat nousisivat parin vuoden kuluttua, minkä jälkeen joki- ja jokisuupyynti säädettäisiin kantojen kestokykyä vastaavalle tasolle. Villin lohen tuotto kasvaisi luonnonkantoihin kohdistuvan avomeripyynnin loputtua.

Ihan järkeviä ajatuksia, vaikka nykyään luotetaan onneksi enemmän villin lohen omaan lisääntymispotentiaaliin. Meri- ja jokisuupyynnin järkeistämisessä riittää kuitenkin yhä työtä.

Lohellako utareet? Hauskan piirroksen tekijää ei lehdessä kerrottu.

Lypsylohella utareet? Hauskan piirroksen tekijää ei lehdessä kerrottu.

Lehteen oli säästynyt yhden sivun verran edellisessä numerossa julkaistun haukikisan kuvasatoa. Huomioni kiinnittyi erikoisesti 200 markalla palkittuun kuvaan, jossa nuori mies piteli käsissään kahta komeaa vonkaletta ja edessä kalliolla oli vielä 13 hyvän kokoista haukea lisää. Kuva oli napannut muuan Jari Tuiskunen. Noina raikkaina aikoina saamamiesten iloa ei vielä pilattu mollaamalla heitä liian monen kalan ottamisesta.

Taimenkosket esittelyssä

Itselleni lehden parasta antia oli Juha Jormanaisen ja Pekka Sivosen juttu Taimenkosket kutsuvat. Mielenkiintoni johtui varmaan siitä, että kosket olivat osaltaan jo minulle tuttuja ja helposti saavutettavia. Mistä johtuukaan, että toisten kommentit itsellekin tutuista asioista ovat usein niin kiinostavia?

Perho- ja virvelivarustusta käyttävät miehet olivat käyneet Keskisenkoskella, Kermankoskella, Karvionkoskella ja Huopanankoskella. Jokaisesta kohteesta kuvattiin itse alueen lisäksi sen kalakanta, toimivat kalastusvälineet ja jopa parhaat ottipaikat. Ei ihme, että vierailin seuraavana kesänä perhovapani kanssa monella muullakin koskella.

Kirjoittajat ottivat kantaa myös catch & release -kalastukseen. Kuvassa, jossa taimen päästetään takaisin veteen, oli tekstinä: ”Tämä pitäisi suomalaistenkin oppia”.

Jutussa pohdittiin myös kyseisten kalastuskohteiden tulevaisuutta. Esimerkiksi Karvionkosken aivan liian vähäisiä kalan olinpaikkoja olisi lisättävä kosken entisöinnillä. Päinvastaisista toimista kirjoittajat mainitsevat TVH:n törkeän aikaansaannoksen, missä sillan kiviarkkuja purettiin ja kipattiin lohkareet niskalla olevan kivipenkan alapuolella olevalle matalikolle, joka vielä peitettiin täytemaalla. Näin tuhottiin kosken pääasiallinen poikastuotantoalue perusteellisesti.

Huopanankoskelle kirjoittajat eivät luvanneet sen ajan tilanteen perusteella tulevaisuutta, koska Huopanan Voima oli juuri anomassa lupaa uuden voimalaitoksen rakentamiseen. Koskelle oli kuitenkin tehty myös kunnostussuunnitelma. ”Perusteellisen kosken kunnostuksen jälkeen Huopanan maineen palauttamiseksi ja kalakannan elvyttämiseksi olisi paikallaan muutaman vuoden tauko kaikenlaisessa kalastuksessa”, Jormanainen ja Sivonen kirjoittivat.

Muista merkittävistä jutuista on vielä mainittava Veikko M. Neuvosen taustatarina Erän keskiaukeamalla olevaan keräilykuvaan Juha Taskinen: Saimaannorppa Eemelin läskit. Taskisesta tulikin koko Suomen tuntema Norppa-Taskinen, saimaannorpan intohimoinen puolestapuhuja ja suojelija.

Kari Vainion vetämä testiryhmä raportoi seitsemän anatomirepun eli rosnarinkan käyttökokemuksista. Edellisen joulukuun Erässä oli pyydetty lukijoita keksimään naseva nimi uudella kantolaitteelle. Ehdotuksia tuli lähes 300, ja niistä raati valitsi rosnarinkan. Sana rosna ei ollut tuulesta temmattu, vaan se tuli T. I. Itkosen kirjassa Suomen lappalaiset vuoteen 1954 esitetystä koltankielisestä kantokehystä tarkoittavasta sanasta kros’na. Rosna-sanaa edottivat Jorma Hyttinen Poitsilasta ja Reijo Jääskö Posiolta.

Harri Nykäsen jutussa Kokeile jousikalastusta perehdyttiin kalojen jousella metsästämiseen. Koska valo taittuu veden ja ilman rajapinnassa, tähtäyspisteen on oltava näkyvän kalan alapuolella. Aivan oikein; eräässä toisessa jutussa ohje oli lipsahtanut mallipiirrosta myöten väärin päin.

Pekka Suurosen vakiopalstalla P. S. jatkuivat jo vuoden 1984 alusta alkaneet aseisiin liittyvät tietoiskut. Mukavaa luettavaa myös metsästys ja aseita harrastamattomalle.

Samaisessa numerossa päättyi myös Pekka Sivosen ja Juha Jormanaisen 3-osainen juttusarja Bambusäleestä vavaksi. Kun olin kerran saanut pidellä kädessäni itsensä Simo Lummen herkkää bambuvapaa, aloin unelmoida sellaisesta itsellenikin. Vaan haaveeksi jäi niin ostaminen kuin itse rakentaminenkin.

Itse sidotut pintaperhot itse rakennetun bambussälevavan päällä. Eräaskartelua parhaimmillaan.

Kauniit pintaperhot itse rakennetun bambussälevavan päällä. Eräaskartelua parhaimmillaan.