Seppo Suurosen ensimmäisenä päätoimittajavuotena Erän sisältö monipuolistui esimerkiksi kalastusveneiden suuntaan. Vetouistelubuumi teki tuloaan ja Erällä oli sormensa monessa muussakin sopassa.

Kannen salamakuvan nappasi Pentti Ojala

Kannen salamakuvan nappasi Pentti Ojala.

Numerossa 6-1984 olevan pääkirjoituksen otsikko oli lyhyesti Älä huku. Seppo kritisoi muun muassa 60-luvun lopulta olevaa Veneliikenneasetusta, jota ”laadittaessa järki unohtui lähes kokonaan, kun tavalliset puiset soutuveneet jätettiin kelluvuusvaatimusten ulkopuolelle”. Lieneekö osaksi myös kyseisen purkauksen ansiosta, että nykyiset kaupallisesti valmistetut soutuveneet kelluvat myös kaaduttuaan vaikka niiden ahterissa olisi painona perämoottori?

Kahdeksankymmenluvun Erä-lehdissä sanottiin asiat reilusti halki, poikki ja pinoon -tyylillä. Tarkasteltavassa numerossa Erkki A. Kauhanen vuodatti harminsa uuden kalastuslain kipukohdista otsikolla Susirajan taakse susi kalastuslaki. Räväkästä tekstistä kertokoot väliotsikot: Kalastuslaki Kirkkonummellekin, kiitos, Laillakin on tehtävänsä, Kalastuksen kehittäminen, Kalastusalueet, Kalastaja veriryhmän perusteella, Paluu pärstäkertoimeen, Kenen laki ja Sama kalastuslaki koko maahan.

Kauhanen arvosteli suorasanaisesti pohjoisiin kuntiin puuhattavaa omaa kalastuslakia. Kirjoittajan korviin oli kantautunut, että ajatus leviää. Savolaisalueiden sydämeen hän ehdotti savolaiskalastuslakia, hämäläisille hämäläiskalastuslakia ja tietylle vähemmistöllemme kalastuslakia sanamuodoin, joita ei nykyisin pidetä kovin korrekteina.

Loppusanoissaan Kauhanen kirjoittaa laittamattomasti, että ainoa oikea ratkaisu on saattaa sama kalastuslaki voimaan koko maassa. Niin on onneksi myöhemmin tapahtunutkin.

Jyrki Nykäsen pirros, josta on pääteltävissä myös kalastajan etninen tausta.

Jyrki Nykäsen pirros, josta on pääteltävissä myös kalastajan etninen tausta.

P. T. Kekkonen sai metsästäjät tarttumaan kynään

Toinen suoranuottinen Erän alkuaikojen avustaja oli Pertti T. Kekkonen, jonka räväkät mielipiteet ase- ja metsästysasioista saivat useasti alan asiantuntijat, ammattilaiset ja harrastajat takajaloilleen.

Suurimman kohun Kekkonen sai aikaan kirjoittaessaan Erään 8-1980 hahmotelman uudeksi metsästyslaiksi otsikolla Eräitä ehdotuksia metsästyslain ja asetusten saattamiseksi asetekniikan kehityksen mukaiseksi. Siinä hän ehdotti, että metsästyksessä voitaisiin käyttää myös aiemmasta poikkeavia aseita. Juttu kirvoitti kovan vastalauseiden myrskyn jo seuraavassa numerossa. Ensimmäisenä asialla olivat Heikki Suomus maa-ja metsätalousministeriöstä, Tapio Raitis Metsästäjäin Keskusjärjestöstä, Juha K. Kairikko Suomen Metsästäjäliitosta ja erätoimittaja Bruno J. Tiainen.

Eikä se siihen jäänyt. Esimerkiksi Erässä 1-1981 sai neljä kommentoijaa sanoa mielipiteensä Kekkosen lakiehdotuksesta Tästä puhutaan -palstalla. Kommentoijien joukossa oli myös rovaniemeläinen riistapäällikkö Pasi Puttonen, joka otsikoi sanottavansa sanalla Asefarssi. Kovasti Puttosta näytti suivaannuttavan etenkin karhua päähän ampuminen. Puttosen mukaan Lapin viimeiset päähänampujat siirrettiin Ouluun, kun Karjapohjolan teurastamo Rovaniemellä lopetettiin. ”Ei pitäisi lukea liikaa sotakirjoja, siitä nousee päähänampumismania päähän”, riistapäällikkö kirjoitti.

Kohu jatkui yhtä railakkaana seuraavassa numerossa. Puheenvuoron saivat myös Kekkosen puolustajat, muun muassa Heikki Kohola otsikolla Ajatollahit kontra Kekkonen. Viimeisen sanan sai kuitenkin kolmannen kommenttisivun lopussa Pekka Reinikka: ” Olen sitä mieltä, että tämän lehden palstoilla kirjoittava P. T. Kekkonen ei ymmärrä elävästä metsästyselämästä sitten yhtikäs mitään”.

Muuta ei se siihenkään jäänyt, tietenkään. Nokittelu jatkui vielä monessa numerossa.

Kekkonen kirjoitti mielipiteitään omalla P. T. Kekkonen -palstallaan, jonka nimi muuttui myöhemmin PTK Täyteiseksi. Numerosta 4-1983 lähtien P. T. Kekkosen nimi jäi pois Erän vakituisten avustajien luettelosta, mutta hänen juttunsa jatkuivat Omalla vastuulla -nimisellä palstalla. Värikäs hahmo ei tiettävästi harrastanut itse paljoakaan käytännön metsästystä, mutta hänen asiantuntemustaan aseiden, kotilautauksen ja kasa-ammunnan suhteen ei liene kiistäminen.

Vetouisteluvene

Kun Puruveden lohikuningas -kilpailusta kertovassa jutussa vielä kerrottiin soutu-uistelusta, esitteli Seppo Pulkkinen Vetouistelijan unelma -jutussaan mikkeliläisen Kari Pylvänäisen version moottoriuisteluun rakennetusta veneestä.

Vene oli nykyisen mittapuun mukaan vaatimaton nelimetrinen pulpetilla varustettu Terhi Fun, johon Pylvänäinen oli asentanut kaikki sen ajan herkut kaikuluotaimineen, vapatelineineen, syvätakiloineen ja LA-puhelimineen. Piirtävä kaikuluotain oli kuvatekstin mukaan Led-näyttöistä käyttökelpoisempi, koska jälki jäi paperille.

Kun sain kymmenisen vuotta myöhemmin tehdä Erään muutamia soutu-uistelujuttuja, kommentoi Kari touhuani tuohivirsukulttuurin vaalimiseksi. En pahastunut. Soutu ja pienellä sähkötuupparilla vetäminen ovat edelleen mieluisimmat tapani vetää uistimia ja täkyrakseja.

”Vetouistelijan veneessä on normaaliin kalastusvälineeseen verrattuna monenmoista värkkiä ja vempainta”, kirjoitti Seppo Pulkkinen. Suomenkielinen terminologia oli vielä jossain määrin vakiintumatonta, koska esimerkiksi siiman vapauttimesta käytettiin nimitystä salpalaite.

Kovaakin kritiikkiä ja kiistoja aiheuttaneen moottoriuistelun suosio oli vasta nupullaan, mutta Erä haistoi tulevaisuuden ja satsasi jatkossa aiheeseen varustellen vuosien mittaan useita ”Erän uisteluveneitä” ja esitteli ne lukijoilleen.

Numerossa oli myös Pekka Sivosen kirjoittama ja Juha Jormanaisen kuvittama artikkeli Mörrum – ei pelkkää herrojen huvia, josta jälleen kerran sain pää kallellaan haikailla kalastamista jo lapsuudessa Nyt Nappaa -luetteloista tutuksi tulleella kuuluisalla kalapaikalla. Käymättä on paikka savolaispojalta vieläkin!

Yhteenvedossa Sivonen kiinnittää kehujen jälkeen huomiota myös Mörrumin rannoille heitettyihin vanhoihin siimoihin, jotka ovat vaarana linnuille ja väärissä paikoissa jopa kalastajien turvallisuudelle.

Lehden keskiaukeamalla Veikko M. Neuvonen esitteli Erän keräilykuvan, joka oli tällä kertaa Martti Rikkosen upea otos kaakkurista pieni kala suussaan.

Tämä vanhojen lehtien selailuni paljasti myös sen, että muutamista vanhoista Erä-lehdistäni oli leikattu irti joitakin kuvia. Lapseni olivat kai hyödyntäneet niitä koulutöissään. Erän hyötykäyttöä sekin aikana jolloin skannerit, tietokoneet ja väritulostimet eivät olleet jokakodin koneita!