Kesäkuun Erä vuonna 1983 tömähti postiluukusta eteisen lattialle 128-sivuisena tietopakettina. Kansikuvajuttuna oli umpikelatesti, mutta kauaskantoisimpana antina Kesän suurin hauki -kilpailu.

Fred Ohertin kuvaama kansikuva vihjaa, että lehdessä on umpikelatestin lisäksi asiaa Kesän suurin hauki -kilpailusta.

Fred Ohertin kuvaama kansikuva vihjaa, että lehdessä on umpikelatestin lisäksi asiaa Kesän suurin hauki -kilpailusta.

Päätoimittaja Hannu Lindellin ylistettyä pääkirjoituksessaan pokasahaa, polkupyörää ja muita kuntoa kohentavia välineitä esiteltiin jo seuraavalla aukeamalla yleisölle suurhaukikilpailu, jonka perinne on jatkunut tietyin muutoksin näihin päiviin saakka.

Mukaan kelpuutettiin kaikki urheilukalastusvälinein Suomesta 1.6. – 31.12.1983 saadut hauet. Hyväksyttyjä välineitä olivat heittokalastusvälineet, uisteluvälineet, erilaiset onget ja atraimet, kiellettyjä puolestaan kaikki passiiviset pyydykset kuten seisovat koukkupyydykset ja verkot. Kisaan saattoi osallistua lähettämällä Erä-lehden toimitukseen seuraavat tiedot: hauen pituus pyrstöevä yhteenpuristettuna 1 cm tarkkuudella, hauen paino punnittuna luotettavalla vaa’alla 0,1 kg tarkkuudella, pyyntipaikka, pyyntipäivä ja kellonaika, pyyntivälineet ja viehe sekä sääolot. Lisäksi mukaan tarvittiin tietysti yhteystiedot ja samat asiat myös kahdelta todistajalta. Suomunäyte ja kalan koon osoittava kuva (ihminen samassa kuvassa) oli myös pakollinen. Palkinnoiksi luvattiin kilpailun kolmen suurimman hauen saajalle kalastusvälineitä.

Suurhaukikisa herätti heti alussa suurta mielenkiintoa ja siihen ilmoitettiin todella komeita saaliita. Kun kilpailun tulokset julkaistiin numerossa 1-1984, kävi ilmi, että 42 kisaan ilmoitetun hauen keskipaino oli komeasti 9,15 kiloa ja keskipituus noin 105 senttiä. Yli kymmenkiloisia kaloista oli 14 ja toistametrisiä 31 kappaletta. Kovasta tasosta kieli 30 suurimman hauen keskipainokin, joka oli peräti 10,86 kiloa.

Kilpailun selvästi suurimmaksi ilmoitettu hauki oli 19,3-kiloinen ja 1,18-metrinen hirmu. Kun tutkiskelin kilpailun kuvasatoa, alkoi itselleni tulla käsitys, että ihan kaikki ei ole nyt välttämättä kohdallaan. Kuvissa muutamat laihoilta näyttävät hauet oli mielestäni ilmoitettu turhan painaviksi pituuteensa nähden.

Oikeasta kalantutkimuksesta juuri mitään tietämättömänä kehittelin kalojen vertaamiseksi ”lihavuusindeksin”, jossa kalan painoa verrataan sen pituuden kuutioon. Laskin indeksin kaikille kilpailukaloille ja lähetin innoissani lehdelle pikku tekstin otsikolla Älytöntä vai ei? Suureksi ihmeekseni se julkaistiin numerossa 3-1984, jossa oli myös kutsu Kesän suurin hauki 1984 -kilpailuun. Kaiken kukkuraksi kisakutsujutussa oli itse ottamani kuva, jossa vaimoni kalastaa yhdellä rakkaimmista kalapaikoistamme.

Erä julkaisi kilpailukutsussaan lehdelle lähettämäni kuvan, josta olin todella ylpeä, jota piti katsoa moneen kertaan ennen kuin sen todeksi uskoi!

Erä julkaisi kilpailukutsussaan lehdelle lähettämäni kuvan, josta olin todella ylpeä.

Olin näet lähettänyt paria vuotta aiemmin Erän toimitukseen parikymmentä kuvaa sen jälkeen, kun tapasin toimittaja Jari Janssonin Vääksyssä erään itselleni voitokkaan kalastusniksikilpailun jälkeen. Kuvista julkaistiin jokunen silloin tällöin, mutta sittemmin ne hautautuivat vuosikymmeniksi toimituksen uumeniin. Kunnes eräänä päivänä vain pari vuotta sitten sain koko diapakettini ehjänä takaisin!

Olin tietämättäni ”keksinyt”  kalan kuntoisuusindeksin, jota kalantutkijat olivat käyttäneet jo iät ajat. Kalabiologi Petri Suuronen kommentoi indeksin käyttökelpoisuutta kalantutkimuksessa ja oli laskenut kilpailukaloille myös suhteelliset kuntokertoimet, joiden mukaan voittajakala oli aivan omassa kastissaan kertoimella 1,46. Lisäksi kolmanneksi tulleen hauen kerroin oli korkeahko (1,33) muiden haukien suhteellisiin kuntokertoimiin (0,84–1,19) verrattuna.

Kävikö käry, sitä ei kalabiologi sanonut. Sen sijaan hän kertoi, että Somerniemen Arimaa-järvestä oli saatu 115 cm pitkä 9,5 kg painava hauki ja Tammisaaren saaristosta samanpituinen, mutta 22 kg painava hauki. Epäselvyyksien välttämiseksi Suuronen ehdotti, että jatkossa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kalojen pituuden ja painon mittaamistarkkuuteen.

Numerossa 10-1983 julistettiin myös Talven suurin pilkkiahven 1984 -kilpailu, jonka tulokset julkaistiin numerossa 4-1984. Suurimman raitapaidan (1750 g, 53 cm) pilkki Teuvo Ovaskainen Puruveden Sammalselältä Nils Master -tasapainopilkillään toukkasyöttiä käyttäen. Mormyskan läpilyönti suomalaisten pilkkiarsenaalissa näkyi peräti kolmena mainintana kahdeksan suurimman kalan joukossa.