Vuoden 1983 ensimmäinen numero esitteli Erän lukijoille kauan ja hartaasti kaivatun uuden kalastuslain, jota alettiin kutsua Pilkkilaiksi sen vapakalastajan kannalta keskeisimmän sisällön vuoksi. Kalavesillä puhalsivat uudet tuulet.

Erän 1-1983 kansikuvan kuvasi Risto Lounema

Erän 1-1983 kansikuvan kuvasi Risto Lounema.

Päätoimittaja Hannu Lindell kirjoitti pääkirjoituksessaan, että vapaa pilkkioikeus ja kalavesille haetut pilkkikiellot ovat vastakkaisia asioita, jotka vaativat pilkkijöiltä ja kalavesien haltijoilta toistensa ymmärtämistä, ja ratkaisijan osaan määrätyltä kalabiologilta asiantuntemuksen ohella henkistä ryhtiä. Uusi kalastuslaki teki Lindellin mielestä pilkkimisestä melkoista korttipeliä, sillä etelässä vaadittavista kalastuskortista ja läänikohtaisesta pilkkikortista poiketen kolmessa pohjoisimmassa kunnassamme pilkkivä joutui lunastamaan kalastuksenhoitomaksun nimellä kulkevan kortin.

Kunnian kalastuslain tarkemman sisällön kuvaamisesta sai Jari Jansson otsikolla Uusi kalastuslaki, uuden kuviot.

Lunastamalla postista kalastuskortin ja pilkintäkortin yhteishintaan 39,50 markkaa pääsi pilkkimään ja onkimaan yhden läänikohtaisen kalastuspiirin alueelle. Lain mukaan pilkintäkorteista kertyneet varat jaettiin kokonaisuudessaan kalastusalueille ja sitä kautta edelleen vesien omistajille erityisen pistelaskusysteemin mukaan.

Uuden lain henki oli toinen kuin vanhan lain. Kun aikaisemmin keskeinen ajatus oli kala- ja rapukannan turvaaminen, nyt tavoitteena oli pyrkimys vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Kalakantaa oli käytettävä hyväksi järkiperäisesti ja kalataloudelliset näkökohdat huomioiden.

Pilkinnän ja onginnan helpottaminen merkitsi kalakantojen tehostuvan hyväksikäytön ohella myös kalaston hoitoajatuksen erästä toteuttamismuotoa. Pilkkijän ja onkijan saaliskalat ovat tavallisesti pienehköjä ahvenia, kiiskiä ja särkikaloja. Tätä näkökantaa toistettiin usein myös pilkkilain käsittelyvaiheessa.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet lainkaan samaa mieltä pilkkimisen kalakantoja hoitavasta vaikutuksesta. Muistan hyvin, kuinka muuan maakuntalehden kalastusavustaja niin sanotusti repi pelihousunsa nähtyään Erän upean kansikuvan edellisen vuoden ensimmäisessä numerossa. ”Siinä se nyt nähtiin! Ei ne pilkkijät mitään pikkusirrejä tavoittele, vaan ryöstävät vesistä suurimmat ahvenet!”, hän paasasi useaankin otteeseen. Miehellä oli tiettävästi jokin verran omaa kalastusoikeutta ja hän kai pelkäsi pilkkijöiden ryöstävän ”hänen kalansa”.

Erän 1-1982 kansikuva jäi monen mieleen. Tony Malmqvistin ottamassa vedenalaisessa kuvassa olevan ahven ei ole mikään isomus, vaikka kuvakulman vuoksi siltä näyttääkin.

Erän 1-1982 kansikuva jäi monen mieleen. Tony Malmqvistin ottamassa vedenalaisessa kuvassa oleva ahven ei ole mikään isomus, vaikka kuvakulman vuoksi siltä näyttääkin.

Nuoria kalastajia muistettiin antamalla heille vapaa onginta- ja pilkkimisoikeus kaikkien kalastuspiirien alueella. Alle 18-vuotiaan ei tarvinnut lunastaa pilkintäkorttia tai kalastuskorttia, mikä lievensi myös kalastuksenhoitomaksun muuttumista ruokakuntakohtaisesta henkilökohtaiseksi. Muuhun kalastukseen ja ravustukseen alle 18-vuotiaskin tarvitsi kalastusoikeuden haltijan luvan kuten muutkin kalastajat.

Uusi laki toi tulleessaan myös kalojen uusia alimpia pyyntimittoja: merilohi 60 cm, meritaimen 40 cm, järvilohi 40 cm, järvitaimen 35 cm, hauki 40 cm, nieriä Vuoksen vesistössä 40 cm, kuha 37 cm, harjua 25 cm ja siika meressä 25 cm.

Muistan elävästi, kuinka eräässä perhokalastajien tapaamisessa Hankasalmella itse Nalle Puh -perhon isä Simo Lumme valitteli järvitaimenen alimitan nostoa entisestä 30 cm:stä peräti viidellä sentillä. Mestarin mielestä monet mukavat perhokalastuspaikat jäivät sen vuoksi vähälle kalastukselle. Mitähän SL sanoisikaan nykyisestä 60 cm alimitasta?

Jari Jansson pohti jutussaan myös pilkkimisen ja onkimisen määritelmiä. Pilkkikortin sallimana pilkkimisenä pidettiin jäältä, kiinteältä alustalta tahi paikalleen ankkuroidusta aluksesta tai laitteesta tapahtuvaa pystysuunnassa liikuteltavaan siimaan kiinnitetyllä pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen. Välineenä ei saanut olla normaali virvelivapa, mutta kaksiosaisen vavan pelkkä tyvipää ilman kärkiosaa kyllä kelpasi. Mateiden kutupyynnin ryöstäjäpilkeillä silloinen asetus salli.

Edellä kuvattu pilkkimisen määritelmäkään ei ole aukoton, mutta se on yksityiskohtaisempi kuin nykyisen uuden kalastuslain määritelmä pilkkimisestä, joka on nyt koko valtakunnassa kaikista maksuista vapaa jokamiesoikeus.

Vanha pelko siitä, että pilkkiminen tuhoaa kalakannat, on osoittautunut jo aikaa sitten lähes täysin turhaksi. Suomi on nykyään maailman paras paikka harrastaa pilkkimistä ja onkimista.

Tuote-esittelyssä Sepon madehara – Koukkuhirviö kutumateille esitellään julmankokoisilla tuplakoukuilla varustettu madepilkki, johon kalat jäävät kiinni ulkopinnastaan, koiraat yleensä päästään ja harvinaisemmat naaraat kyljestään. Natural-Uistin nimesi madeharansa tunnetun madeketun Seppo Hikipään mukaan. Jutun raflaavassa saaliskuvassa on mateita enemmän kuin itse olen kautta aikojen yhteensä pilkillä saanut.

Huomautettakoon lopuksi, että rokastaminen kiellettiin vuoden 2016 alussa voimaan tulleessa uudessa kalastuslaissamme. Madeharat joutavat museoon.