Erä 6-1982 esitteli kalastavalle kansalle uuden viehekummajaisen Amerikasta.

Erän 6-1982 kannessa on Fred Ohertin hieno silhuettikuva parrakkaasta virvelimiehestä, jolla on vavassaan harvinainen puoliumpikela.

Erän 6-1982 kannessa on Fred Ohertin hieno silhuettikuva parrakkaasta virvelimiehestä, jolla on vavassaan harvinaisehko puoliumpikela.

Erän uudeksi päätoimittajaksi numerosta 6-1981 lähtien pestattu Hannu Lindell kertoi pääkirjoituksessaan suurta julkisuutta saaneesta myrkkyjätteiden upotuksesta Dragsfjärdin vesiin. Kyseessä oli tapahtumasarja, josta vieläkin monet muistavat nimeltä mainitun laivurin, joka upotti Oy Euro Industrin toimeksiannosta vaarallisia PCB:tä sisältäviä ongelmajätteitä mereen. Päätoimittaja peräänkuulutti asennemuutosta ja heräämistä, että saasteiden määrä saadaan vähenemään.

Elokuun kalenterissa kerrottiin 1.4.1982 voimaan tulleesta uudesta sieniasetuksesta, joka määritteli keräilijöille 30 sienen epävirallisen listan. Niin sanottuja sekasieniä ei saanut enää myydä, sillä myyntierä sai sisältää vain yhtä kauppasienilajiketta. Suppilovahveroiden joukossa tosin sai olla kosteikkovahveroita ja vaaleaorakkaiden seassa rusko-orakkaita.

Lehdessä pakinoi kaksikin tunnettua eräkirjailijaa vakiopalstoillaan. Veikko Haakana samoili Tammukkapurolla ja Pekka Reinikan otsikko oli Pohjoismainen Metsästäjäkongressi. Etenkin ensin mainitun kiehtovia tekstejä tuli luettua kerta toisensa jälkeen uudelleen, koska harrastin eränovellien kirjoittelua itsekin. Edellä mainittujen herrojen lisäksi Erässä pakinoi myöhemmin moni muukin tunnettu eräkirjoittaja, kuten esimerkiksi Seppo Saraspää.

Numerossa testattiin kaikki Suomen markkinoilta löytyvät teleskooppivavat. Vapojen pituudet pakattuna olivat välillä 40,4–52,5 cm ja avattuna 185–212,5 cm ja niissä oli 4–6 vaparengasta. Pisimmälle heittäväksi todettiin DAM Princess 195, jolla 14 g paino singahti 0,30 mm siimaa käytettäessä 40,4 metrin päähän. Metallisten kärkirenkaiden todettiin kuluvat nopeasti keraamisiin verrattuna. Keraamisia moitittiin kuitenkin niiden ahtaudesta, minkä vuoksi viehelukko tai leikari ei sovi niistä läpi. Fujin kelakiinnike sai kiitosta.

Antti Arve kertoi kuvin ja sanoin Vuoden suuren kanoottiseikkailun alkamisesta. ”Alaskahan on jo sanana jotakin sellaista, mikä taikoo merkillisen sumean, haaveksivan kalvon erämaakulkijan ja luonnossaviihtyjän silmiin”, hän runoili johdannossaan. Matkaan oli lähdössä edustava nelivaljakko: Turun Sanomien toimittaja Antti Arve, entinen miesmalli ja Kiitolinja Oy:n markkinointijohtaja Tapani Rahkola, Noemas Oy:stä virkavapaalla oleva kalastusekspertti Ilkka Saarnio ja valtioneuvoston edustustilojen päällikkö Timo Salonen. Anchorageen asti ehtinyt retkikunta moitti Alaskaa Yhdysvaltojen kalleimmaksi osavaltioksi.

Seurasin retkikunnan kuvauksia jatkossakin, mutta mitään kovin suurta niistä ei ole mieleeni jäänyt. Ehkä ne olivat kuin liian korkealla olevat pihlajanmarjat ketulle, happamia!

Veli-Markus Halosen, Matti Janssonin ja P. T. Kekkosen raportti Riihimäen Erämessuilta tuli lukaistua myös siksi, että kävinhän siellä minäkin. Itselleni jäi messuista mieleen lähinnä vain helle, minkä vuoksi jouduimme suojaamaan alle vuoden vanhan Mikko-poikamme päätä virallisella Erämessut 1982 -lakilla. Kovin hyvin se ei pieneen päähän asettunut, mutta hoiti toki tehtävänsä. Messuraportissa mainittiin aseiden ja metsästystrofeiden lisäksi myös kotimainen Stealhead uisteluohjain (= syväinlevy) ja isojen Parola-vieheiden teho suurkalan pyynnissä.

Sinänsä komea juttu syvämerenkalastuksesta Mauritiuksen rannikolla ei meikäläistä oikein napannut. Ne happamat pihlajanmarjat!

Tyypillinen lukijan kysymys Reppu-palstalla: "Mitä mieltä olette kelasta X?"

Tyypillinen lukijan kysymys Reppu-palstalla: ”Mitä mieltä olette kelasta X?”

Suosittu Reppu-palsta oli jälleen pullollaan lukijoiden kysymyksiä kaikesta mahdollisesta. Koska olin ostanut samaisen tuotteen, huomioni kiinnittyi erikoisesti Jussi Silan kysymykseen virvelikelasta. Ajalle erittäin tyypillinen kysymyssarja alkoi kysymyksellä mitä mieltä olette kelasta. Kun Jari Jansson vastasi, että ABU Cardinal 55 on markkinoiden parhaita kiintokeloja ja se sopii kooltaan yleiskelaksi Suomen oloissa, jos meritaimenet ja suurhauet unohdetaan, niin olin enemmän kuin tyytyväinen. Jos Jari olisi moittinut kelan pataluhaksi, en olisi kai iljennyt näyttäytyä sen kanssa missään.

Koko lehden kenties merkittävin anti heittokalastajalle oli kuitenkin sen loppupuolella julkaistu 4-palstainen juttu Jigi – heittokalastajan perho.  Siinä Matti Jansson kirjoitti, että Jigi (huomaa iso alkukirjain) on tehnyt maihinnousun Suomeen, sillä Steelhead Leivonmäellä on aloittanut kotimaisten jigien valmistuksen suomennetulla nimellä Jigi. Uutuuksia oli kahta kokoa, 7 ja 12 g, joiden runkovärit olivat hopea tai kupari ja pyrstöjä sai mustana, punaisena, vihreänä ja oranssina.

Kalastusohjeissa todettiin, että Jigit sopivat myös (!?) pohjapyyntiin, sillä pohjakosketukset ovat hankalaa kivikkoa lukuun ottamatta melko harmittomia ylös suunnatun koukun ja ylöspäin nostavan silmukan vuoksi. Koekalastuksessa kirjolohilammikossa, jossa oli 400 kiloa uusia istukkaita, kalat iskivät Jigiin hyvin ja pitivät sitä otteessaan jopa viisi sekuntia. Huonolla syönnillä merellä ja taimenkoskella paljastui, että ei kyseessä sentään mikään ihmeviehe ole.

Jutun loppuyhteenvedossa todettiin, että jigeillä tuli kalakosketuksia suunnilleen yhtä paljon kuin hyviksi todetuilla uistimilla, mutta yksikoukkuisuus antoi huonomman tarttumisprosentin. Uudeksi viehetyypiksi Jigi menestyi kuitenkin niin hyvin, että Jansson suositteli sitä lisäksi viehelaatikkoon.