Lähestyvän joulun kunniaksi Arin Kalahatusta -palstalla julkaistaan joulukalenterityyppinen muistelusarja Erälehdistä kautta aikojen.

Kahden ensimmäisen ilmestymisvuoden aikana lehden nimi oli kannen vasemmassa ylänurkassa pystysuoraan.

Kahden ensimmäisen ilmestymisvuoden aikana lehden nimi oli kannen vasemmassa ylänurkassa pystysuoraan.

Kun näin lehtikioskin ikkunassa Erän ensimmäisen numeron 1977, ostin sen välittömästi. Ihastuin lehteen niin, että ostin vuoden muut kolme numeroa heti ilmestymisen jälkeen ennen kuin ne loppuivat myyjältä. Kestotilaukseni jätin jo saman vuoden lopulla, ja vuoden 1978 alusta Erä on tullut suoraan postiluukkuuni tai -laatikkooni.

Olen lukenut tarkasti joka ikisen koskaan ilmestyneen Erän, useimmat niistä moneen kertaankin. Omien harrastusteni vuoksi olen tavaillut eniten kalastus-, retkeily- ja valokuvausaiheisia juttuja, mutta myös aseet ja metsästys kiinnostavat. Erällä on ollut merkittävä rooli erätaitojeni kehittymisessä ja se on vaikuttanut voimakkaasti myös välinehankintoihini. Olen ostanut vuosien mittaan kymmeniä Erän testivoittajiksi tai hyviksi ostoksiksi nostamia tuotteita, toki usein muitakin. Esimerkiksi jo 70-luvulla hankkimamme makuupussit ja teltta ovat yhä aktiivikäytössä.

Erän juttujen vaikuttavuudesta kertonee sekin, että lehdistä on jäänyt mieleen lukuisia lausahduksia ja kuvia, jotka putkahtavat mieleen milloin missäkin. Joskus jopa de ja vu -tunne eli entiselämys on johtunut siitä, että tapahtuneeksi koettu tilanne onkin ollut Erästä luettua eikä todellista omaa historiaa.

Ensimmäinen muisteltava Erä olisi itseoikeutetusti sen ihka ensimmäinen numero vuodelta 1977, mutta valitettavasti menetin lehteni lainattuani sen eräälle kanssakalastajalleni. Kaveri olisi lehden varmaan palauttanutkin, mutta hän lähti yllättäen paremmille kalavesille enkä raaskinut kinuta numeroa perikunnalta. On siis tyytyminen 12.8. – 7.10.1977 myynnissä olleeseen Erään nro 2-1977.

Lehden kansijuttuja olivat välinevertailut ja -testit, kuten niin monta kertaa sen jälkeenkin. Oma huomioni keskittyi ensimmäisenä Matti Janssonin kirjoittamaan ja Tuulia Heinon kuvittamaan vapatestijuttuun Lue niin tiedät – 15 kiintokelavapaa. Jutun johdannossa Matti kirjoittaa, että valeheitot vavalla kalastustarvikkeita myyvässä liikkeessä eivät kerro juuri mitään ominaisuuksista, ehkä lähinnä vain kahvan sopivuudesta käteen.

Jutun leipätekstissä Jansson romuttaa ns. yleiset käsitykset havaitsemalla, että vavan rakenne ei ratkaise heittopituutta. Vapa voi olla umpinainen tai ontto, nokkapainoinen tai tasapainoinen, iso- tai pienirenkainen, kärki-tai kokotoiminen ilman mahdollisuutta päätellä etukäteen heittopituuksia. Ainoa varma johtopäätös on se, että pitempi vapa heittää yleensä pidemmälle – 5 % jokaista pituuden 10 cm kohti – ja kärkitoiminta vähentää voiman tarvetta selvästi ainakin lyhyemmissä heitoissa.

Testiraportissa vavoille ei annettu tähtiä eikä niiden joukosta valittu testivoittajaa. Sen sijaan kutakin vapaa joko suositeltiin tai sitten ei. Kategoriaan erittäin suositeltava ylsivät Daiwa 3110, DAM Super, DAM Princess ja Noris 281. Arvosanaan suositeltava ylsivät Daiwa 9110 Jupiter, ABU 381 Parazoom ja Shakespeare 1301. Varauksin suositeltiin ABU 321 Zoomia ja rahan puutteessa Daiwa 1012:ta. Hyväksyttäviksi noteerattiin Ryobi 7004 ja Shakespeare Jet-Serie. Rankimpaan alakastiin, johon kuuluville annettiin tuomio sanoilla emme suosittele, jäivät DAM Allround Standard S, Ryobi 3103, Ryobi 3104 ja Fjord 3027.

Kehnoiksi todetut tuotteet lytättiin Emme suosittele -kategoriaan.

Kehnoiksi todetut tuotteet saivat kylkeensä Emme suosittele -leiman.

Vapojen hinnat pyörivät haarukassa 43,50 – 186 markkaa (7,32 – 31,28 €). Kallein keppi oli Abu 381 Parazoom, joka on palvellut muun muassa veljeni perinnevapana tähän päivään asti.

Muita erikoisesti kalastavia lukijoita kiinnostavia lehden artikkeleita olivat Tuulia Heinon kirjoittama juttu Viikonlopuksi lohestamaan, jossa esiteltiin Metsähallituksen kalapaikkoja, Matti Janssonin kalataudeista kertova juttu Sairaita haukia ja Seppo Suurosen kirjoittama melontajuttu Vantaanjoki – pääkaupunkiseudun valtavirta. Seposta tulikin myöhemmin Erän pitkäaikainen päätoimittaja. Ensimmäinen päätoimittaja oli Eero I. Nurmikko ja toimitussihteeri Eva-Lisa Melart.

Kalastuksen, metsästyksen ja retkeilyn erikoislehti osoitti olevansa ajan hermolla, sillä siinä testattiin muun muassa 21 radiopuhelinta ja taittamalla aktivoitava kylmävaloputki. Reppu-palstalla annettiin palstatilaa lukijoille ja vastattiin heidän kysymyksiinsä.

Lehden kuvat olivat pääasiassa mustavalkoisia ja ne oli painettu hauraammasta paperista tehdyille sivuille. Muutamat värikuvasivut olivat saaneet alustakseen kiiltävämmän paperin. Mainoksia 80-sivuisessa lehdessä oli yhteensä noin 10 sivua.

Ensimmäisen ilmestymisvuoden neljännessä ja samalla viimeisessä numerossa (Erä 4-1977) minua puhutteli tarjous, jossa lehti lupasi kustantaa lukijan eräretken, jos hänellä on esittää siitä hyvä suunnitelma. Lähetin oman ehdotukseni kalastusretkestä Ruijan ylängölle, mutta pettymyksekseni en tullut valituksi. Suunnitelmani oli kai liian tavanomainen.

Samaisen numeron Reppu-palstalla näyttää olleen myös päätoimittajan arvio kirjasta Yönmusta taimenperho, jossa ilmestyi ensimmäinen eränovellini ”Kala-Herkon onki”, jolla voitin toisen palkinnon Savon Sanomien kirjoituskilpailussa. Kun nyt luen arvioinnista, että ”… tarinat ovat varsin maittavaa luettavaa. Huolimatta kieliasusta, joka tämäntyyppisissä pienissä kirjoitelmissa on monasti kankeaa…”, tunnen poskipäissäni hienoista kuumotusta.